käpypitsilumihiutalemallien etsimistä

 

Frivoliteettilumihiutaleita vintagepitsiohjeesta.

Syksy etenee ja pian on ensimmäisten lumihiutaleiden aika. Etsiskelin vintagemalleja, joita en ole vielä kokeillut. Tein suuremmat sukkulapitsit virkkauslangasta (Pro Lana Häkelstar 100), jotta saan kuusenkoristeeksi erikokoisia lumihiutaleita. Pieniä lumihiutaleita Lizbeth langoista käpyiltynä minulla on jo melko paljon ja tämän vuoden hiutaleilla haluan kuusenkoristeisiin vaihtelua.

Nämä lumihiutaleet ovat mielestäni sellaisia, jotka ovat tuulen mukana leijuen ja pyörien putoamassa melko vauhdikkaasti maata kohti. Tunnelmaa lisää toisen hiutaleen vinot silmut ja toisessa hiutaleessa uloin kerros vaikuttaa kevyeltä lankajuoksujen ansiosta.

Ylimmän lumihiutaleen tein ensin, siihen kokeilin kahta väriä. Vähän punertava lanka ei ole ihan lumihiutaleeseen tyypillinen. Valkeilla sävyillä ja sopivalla langalla tämäkin malli sopisi lumihiutaleeseen. Ohjeet löytyivät 1910-luvun ohjekirjasta Tatting Craft - My Book 3 - Anna Valeire lumihiutaleet ovat sivulta 12. Kirjasta löytyy muitakin kivoja ohjeita, erityisesti monta kaunista reunapitsiä.

Vielä ei ole lumihiutaleiden aika. Nyt ihaillaan lehtipuiden ruskaa kunnes lehdet putoavat puista. Otin kuvan Kaakkois-suomen oman virran - Kymijoen syksystä. Joki on keskeinen elementti ympäristössäni vaikka ruskakuvana kuva ei ole paras mahdollinen.

Syksyilta Kymijoella

Lankakeräpurkki

 

Peltipurkki lankakerän hallintaan.

En sittenkään jaksanut keskittyä villahuiviin. Välillä on päästettävä luovuus valloilleen. Kävin kesällä pitsinäyttelyssä ja näin vanhan pahvisen purkin, jonka kannen keskellä oli reikä. Käsitin, että purkin avulla oli tarkoitus hallita pitsilankaa ja estää lankakerää pyörimästä pitkin lattiaa. Innostuin sitten kokeilemaan tämän paivän versiota teemasta.

Ostin kirpputorilta neljä erilaista peltipurkkia ja koristelin purkit pienillä pitseillä.Ennen koristelua tein reiän kanteen ja hioin reiän reunat sileäksi. Purkit kyllä toimivat, mutta minusta vaikuttaa siltä, että pitsikoristelu sulautuu purkin monivärisiin kuvioihin. Ehkä näin käy, mutta sille ei voi mitään, olisi pitänyt valita pitsien värit viisaammin. 

Tulipa tämäkin kokeiltua, Minulla on nyt neljä toimivaa langanhallintapurkkia ja yritän  muistaa käyttää niitä frivoliteettipitsejä tehdessäni.

Kaikki kierrätyspurkit käpypitsikoristeineen.

Villahuivi

 

Keskeneräinen frivoliteettivillahuivi

Olen pyrkinyt pitämään keskeneräisten käsitöiden määrän pienenä ja järkevästi aloittamaan uuden vasta kun edellinen on valmis. Tämä villahuivi on kuitenkin ollut kesken jo vuosia. Olen selittänyt itselleni, että se on jonkunlainen välityö, jota voi tehdä silloin, kun ei ole muuta kesken. Huivi oli kesän ajan näyttelyssä keskeneräisenä ja nyt olen taas ottanut sen esille toivoen, että saisin sen käpyiltyä valmiiksi.

En tiedä milloin huivi valmistuu, mutta lankaa alkaa olla sen verran rajallisesti, ettei huiviakaan voi loputtomasti jatkaa. Lanka on suomenlammas-rodun pitkäkuituista tummanharmaata kampalankaa, jota olen joskus ostanut muutaman vyyhdin, joten huivi on valmis, kun lanka loppuu.

Huivi on tehty paloista ja mallin valitsin historiaasta. Muistan, että mummolla oli näistä kuvioista pöytäliina pyöreällä pöydällä. Liinan väri oli ruskea, tosin ei villalankaa, muttaa frivoliteettia kuitenkin. En tiedä mistä kuvio on alunperin, mutta ajattelin näin ykdinkertaisen peruskuvion löytyvän antiikkikirjastosta. Hetken selailin ja kirjassa Tatting and Netting oli hyvin samantapainen kuvio sivulla 44 kauluksessa (nro 17) En vertaillut solmulukuja, mutta periaaate pyöreässä kuviossa on sama. 

Nyt haaveilen käyttäväni tätä huivia jo ensi talvena, mutta aika näyttää valmistuuko huivi ajoissa.

Värihaasteita frivoliteetissa

 

Kitararintaneula

Tavoittelin kitarateemaista rintakorua, joka ei aivan onnistunut. Otin lasten vanhan puuhelmen, joka oli sopivan kokoinen kitaran ääniaukoksi. Ei tullut mieleeni, että helmen väri leviää. Nyt tiedän, että jos jatkossa käytän kyseisiä helmiä, niin ne on lakattava ennen käyttöä. Tämä oli opiskelua kantapään kautta. Kitarassa olisi  vielä kehiteltävää ja kaula on vähän hidasta tehdä blokkikäpyilynä.

Viime viikon markkinoilla olleita pitsejä.

Viime viikon markkinoilla satoi vettä, lähdin kesken kotiin ja levitin pitsit kuivumaan. Myöhemmin huomasin, että punainen kaulus oli värjännyt valkoista kaulusta. Kokeilin värin poistoa soodavedessä keittämällä. Tämä oli oma kokeilu, ajattelin, että puuvillalanka kestää keittämisen ja soodasta voi olla apua. Keitin jonkin aikaa ja ylimääräinen väri lähti valkoisesta, joten kokeilu onnistui. Pesin vielä lopuksi kauluksen mäntysuovalla.

Punaisen kauluksen tilanne on myös huolestuttava. Keitin punaista kaulusta vedessä, jotta ylimääräinen väri irtoaisi ja vesi värjäytyikin punaiseksi. Sitten laiton puoli litraa vettä kiehumaan ja lisäsin pari teelusikallista alunaa ja pitsin. Keitin hetken, sitten käänsin hellasta virran pois ja jätin liemen jäähtymään. Pesin myöhemmin pitsin mäntysuovalla, eikä ainakaan siinä vaiheessa väriä irronnut, joten olettaisin alunapuretuksen onnistuneen. Varmuuden vuoksi punaisesta pitsistä tulee minulle oma joulukaulus, jotta voin seurata värin pysymistä.

Punaisen pitsin lanka oli Aida, merseroitu virkkauslanka, josta olen pitänyt, mutta kokemus tekee varmaan varovaisemmaksi tämän langan käytössä. Valkoisen pitsin lanka on ProLana-puuvillalanka, joka vaikutti hyvältä.

Aida-virkkauslanka, johon olen tähän asti luottanut

Syysmarkkinnat

 

Rannekoru ja korvakorut settinä.

Syksyn käsityömarkkinaat olivat edessä ja tein muutamia frivoliteettikoruja ihan perusohjeella, jotta myyntipöydällä  olisi enemmän myytävää. Tämän sinisen ranekorun muutin korusetiksi pienten korvakorujen avulla. Malli on yksinnkertainen, mutta siitäkin voi irrottaa erilaisiaa korukuvioita. Pidin tästä piennestä rengaspainotteisesta kuviosta, jonka sain rannekorukuviosta muutaman jaetun renkaan avulla.

Markkinat

Perinnteiset museokorttelin käsityömarkkinat syyskuussa vietetään 1930- luvun hengessä ja varasin niinsanotun penkkipaikan. Säätiedotus lupasi aluksi pari tuntia sadetta ja sitten neljä tuntia poutaa. Harmittelin sadetta, mutta mennin kuitenkin. Korujen pahvitaustat eivät kestä sadetta, joten paljon oli  peiteltävä muovilla. Onneksi muovistani näkyi läpi ja pari tuntia ei ollut ajatuksena niin paha.

Myyntipöytä suojattuna sateelta.

Säätiedotus tarkentui ja sateen luvattiin kestävän koko päivän ja sateen vain voimistuvan lähitunteina.

Olin jo peittävyt rannekorutelineenkin ja pitsikaulukset olivat aivan märkiä. Vaikutti siltä, että kaupankäynti 1930 - luvun penkkipaikalla oli mahdotonta. 

En ole koskaan aiemmin lähtenyt kotiin kesken markkinoiden, mutta nyt en jaksanut ajatella seisovani sateessa tunti tolkulla. Kävin ostamassa markkinarinkelin ja lähdin kotiin kuivattelemaan kauluksia ja kaikkea muutakin mukana ollutta. Lähtiessäni kuulin juuri alkaneen musiikkiesityksen sanat; "On ihanaa kun aurinkoinen paistaa..." Tällaiset tunnelmat tänä vuonna, toivottavasti ensi syksynä on parempi sää.

Kävijöitä oli markkinoilla melko vähän ja muovipeitteisiä pöytiä paljon

Sukkuloitua korin koristelua

 

Reunapitsi vanhassa pärekorissa.

Marjat odottavat metsässä edelleen poimimista. Koska aikaa ei ole liikaa, pitsi syntyi nopeammin paksusta langasta  ( Cotton Crochet, Novita 50g=330m) ja yksinkertaisella kaavalla; kolme kaksoissolmua ja silmu. 

Yksinkertaista, mutta on hauskaa välillä toistaa helppoa kuviota, joka ei vaadi tarkkaa keskittymistä. Joskus on tarpeen ihan vain pitsisukkulalla aikaan saatu tasaisen liikkeen meditaatio.

Kirpputorilöytönä ostettu vanha pärekori on odottanut kaapin päällä tuunausta. Nyt otin sen käseittelyyn ja kiinnitin kannen reunaan frivoliteettipitsin muutamalla liimatipalla.

Pärekori, jota oli vahvistettu vielä suurella nitojalla.

Korin reunoissa on suuria rumia nitojannastoja, mikä ei ole ihan perinteen mukaista ja siksi frivoliteettipitsi sopii reunustamaan huomion vangitsijana. Koska ajattelin, että tässä voisi säilyttää joko pitsejä tai käsityötarvikkeita katsoin järkeväksi vuorata korin kankaalla, jonka ompelin ensin korin muotoon ja sitten kiinnitin reunaan liimalla.

Korin kannessa on saman pitsin ympyrän muotoinen muunnos.

Kanteen pitsi muotoutui ympyräksi liitoskohtia vaihtamalla. Voi olla, että pilasin perinteisen korin, mutta mielestäni käytettävyys parani ja tuunattavaksi olin korin aikanaan ostanutkin.

Sukkulapitsikirjan selailua

 

Pitsirannekoru sukkulapitsikirjasta.

Näin museovierailun jälkeen selailin kotimaista frivoliteettipitsin historiaa. 1920- luvulla julkaistiin frivoliteettipitsiopastusta kolmessa kirjassa, mikä taisi olla tälle tekniiklle Suomen mittakaavassa ihan huippuvuosikymmen. Jokaisella alueella on oma historiansa ja olisi mielenkiintoista tietää, miten pitsi on levinnyt ympäri maailman ja milloin ja minkälaisia ohjeita on painettu eri mantereilla ennen maailmansotia.

Valitsin korumallin Emmy Liebertin kirjasta Sukkulapitsitöitä, vuodelta 1923. Rannekorun kuvio on ohje 30, kulmikas tähti. Näitä tähtiä  liitin rannekoruun 5 peräkkäin ja kiinnitin koruun magneettilukon. Kuvion koko oli sopiva Lizbeth 40 langalle. Korun pituudeksi tuli 17,5 cm ja leveydeksi 3,5 cm. Lisätyt siemenhelmet ovat kullan värisiä. Koru on sopiva vähän paksummalle ranteelle tai sitten nilkkakoruksi.

Korun mallikerta ja yksityiskohdat esillä.

Sukkulapitsikaulus vihdoinkin valmiina

 

Vintagepitsikaulus valmiina

Kesä kääntyy syksyksi, sienet ja marjat metsässä odottavat poimijaa. Koulut ja harrastukset käynnistyvät ja lomakausi alkaa olla takana. Riihimäen taidemuseossa on ollut kesän ajan laaja pitsinäyttely, jossa on upeita pitsejä lukemattomilla eri tekniikoilla toteutettuina ja useilta vuosisadoilta. Näyttelyn kokoelmaan kuuluiu myös pitsisukkula, jonka käyttötapa oli taidemuseon ystäville tuntematon. Sain siis kutsun tulla pitämään työnäytöstä. Tein päivämatkan Riihimäelle, jossa sain työnäytöksen lisäksi tutustua näyttelyyn, päivä oli mukava poikkeus arkeen.

Vintagepitsikaulus

Sain pitsikauluksen valmiiksi ja täytyy myöntää, että sisempien kerrosten lisääminen toi näyttävyyttä ja muotoili kauluksen valmiiksi. Valmis kaulus on kaunis ja olen lopulta kuitenkin tyytyväinen. Ohje on vanhasta kirjasta, josta on kuva alla. Nyt jätän tämän ohjeen toistaiseksi ja siirryn muihin töihin.

Krysanteemikauluksen kerrokset

 

Frivoliteettikaulus etenee.

Ennätyslämpimän kesän säät alkavat kääntyä syksyä kohti ja ovat taas pohjoisen ihmiselle sopivampia. Olen näperrellyt pitsikauluksen kanssa ja toteaan, että kuvio on tiivis. Kuvassa lasisella pihapöydällä otetussa kuvassa kuviota on vaikeaa havaita. Laitoin kuvatekstiin termiksi frivoliteettikaulus, koska ohje on 1900- luvun alusta, jolloin ainoa suomalainen kirjallisessa käytössä oleva termi oli frivoliteetti.

Frivoliteettipitsikuvio lähempää kuvattuna.

Kuvio erottuu jotenkin nyt, kun kaksi ensimmäistä kerrosta on valmiina, sisäreunuksen kuvion jälkeen tilanne voi olla kokonaan toinen. Ajattelin kuvion erottuvan selvemmin paksummalla langalla, mutta täytyy todeta, ettei langan vaihdolla juuri ollut vaikutusta, useamman värin käyttö on ehkä ainoa keino korostaa kuvioita. Sitä versiota en tosin ole nyt ihan heti suunnitellut työlistalleni.

Uusi yritys frivoliteettikauluksesta

 

Krysanteemi - sukkulapitsikauluri

Täytin sukkulat virkkauslangalla ja aloitin uudelleen Krysanteemikauluksen aiempaa versiota paksummalla ja pehmeämmällä langalla. Pidän kuviosta, mutta ohuella langalla käpyilty versio on jäykähkö. Haluan nähdä kuvion suurempana ja kauniimmin laskeutuvana. Toivottavasti tämä versio on parempi. 

Sen sijaan, että olisin jäänyt miettimään oliko langan valinta virhe, teen nyt uuden. Jos onnistun niin kauluksesta tulee vihdoinkin mukava, ja irtokauluksena käyttöön sopiva. Huomasin tosin juuri mahdollisuuden, että kaulus valmistuttuaan on väärää väriä. En tiedä tekisinkö vielä kolmannen vai luovuttaisinko. Edellinen yritys ohuemmalla langalla kesäkuun postauksessa.

Käsitöitä haittaa tällä hetkellä myös tarve mennä metsään poimimaan marjat ensi talven vitamiininsaannin varmistamiseksi.

Mustikkametsä