Pienet käpypitsikuuset

Käpypitsikorvakorut jouluksi.

Joulua juhlittiin pirteässä pakkassäässä lumisessa maisemassa perinteiseen tapaan. Joulun lumettomuutta aina pelätään, vaikka meillä lumeton joulu on harvinaisuus. Ehkä vain 3 joulua viimeisestä 10 vuodesta ovat olleet lumettomia, silti pitää aina joulun alla jännittää kuinka tänä vuonna käy.

Luin lehdestä, että huurteiseksi koristellut joulukuuset ovat olleet suosittuja erityisesti tänä jouluna. Itse en edes harkinnut huurrekoristelua joulukuuseen. Ostin kuitenkin pienen minisypressin huurrekoristelulla, joten minäkin olen vähän ollut muotivirtauksen mukana ja jouluun on kuulunut huurrekoristelua sypressissä minijoulutähtien keskellä.

 

Huurretta sypressin oksilla.

Joulun teemakäpyily

Tein jouluteemalla kuusikorvakorut. Ne ovat hauskat, vaikka tänäkin jouluna pysytään tiiviisti kotona ja pidetään läheiset ihmiset turvallisen välimatkan etäisyydellä. Käpypitsikoruilla ei juuri pääse koreilemaan.

Mietin, mikä on paras joulukäpyilyni ja mikä on näiden kuusikorujen sijoitus. Ehkä nostaisin ykköseksi jouluenkelin, jonka tein kauneimpien joululaulujen lauluvihon kansikuvaa mallina käyttäen silloin kun vielä voitiin kokoontua laulamaan joululauluja. Liittykö frivolite-töihisi muistoja ja erilaisia tunnelatauksia?

Korvakorukuuset

Käpyilin jouluksi pienet korvakorukuuset Atelier Mju:n ohjeella. Lankana on Lizbeth 40 ja runkona korupiikki. Minulla ei ollut käytössä pico-mittaa, joten silmuista tuli vaihtelevan kokoisia. Liika säännöllisyys ei oikein sovi kasviaiheeseen, joten kuusi on hyvä näin.

Laitoin kuusen oksille vain pieniä helmiä. Nauhat ym. peittävämmät koristeet olisivat peittäneet muutenkin niin pieniä käpypitsioksia. Kun tein pieniä osasia kuuseen, ajattelin, että se olisi ollut kaunis ilman ainuttakaan koristetta (ehkä ei silloin olisi ollut joulukuusi)

Latvatähden tilalle löysin kukkasen, johtuen vaatimattomasta korutarvikevarastosta. Käytin sitä, mitä kotoa löytyi, en lähtenyt ostamaan tarvikkeita. Muutenkin haluaisin käyttää olemassa olevaa pois ennen uuden hankkimista.

Kuusen jalka on suorastaan huomaamaton. Vaikka kuusi on pieni, niin frivoliteoksat peittävät silti pienen kuusenjalan, joka on tehty pienestä helmestä ja helmihatusta. Tämäkin tarvikevalinta on sillä periaatteella, että käytän olemassa olevaa.

Kuusen jalkana helmihattu.

Koruista tuli hauskat ja muoto on mukava 3D. Vaikka korut ovat kevyet, niin helmet ja metalliosat antavat kuuselle näyttävyyttä ja korupiikki pitää sen suorassa asennossa. Minusta nämä ovat helpot ja mukavat käyttää. Toivottavasti tulevina jouluina on koruille enemmän käyttöä.

Hyvää Joulua!

Marja

 

Kristallisilmäiset frivolite-joulutontut

 

Joulukäpyilyjä minisypressissä.

Joulu lähenee ja joulukoristelut etenevät. Päätin tänä vuonna jättää amarylliksen väliin ja ostin vaihteeksi joulukukaksi valkoisen atsalean. Toki ostin myös hyasintin ja muutaman joulutähden. Kukkakaupan valikoimissa oli olkipukkeja. Minulla on ollut vain pari ihan pientä olkipukkia. Nyt ostin 30 cm korkean olkipukin. Olki on perinteinen ja lämmin joulumateriaali.

Uusi olkipukki.

Yleensä jouluuni kuuluvat samat kukat ja koristeet. Tänä vuonna tein asioita toisin ja jätin osan vanhoista joulukoristeista kaappiin, ehkä vähemmät koristeet ja uusi olkipukki pääsevät paremmin esille. Näyttääkö sinun joulusi aina samalta vai valitsetko joka joulu uuden teeman?

 

Joulupukkeja tai tonttuja

Joskus tekee mieli kokeilla jotain uutta. Otin siis esille punaisen ja valkoisen langan sekä laatikon Swarovski -kristalleita ja kokeilin, onnistuisinko käpyilemään joulupukkeja. Ensi yrittämällä lopputulos on vähän hassun näköinen ja vaatisi vielä kehittelyä. Päätin kuitenkin julkaista tämän yrityksen kaunistelematta tekeleitä.

Tonttukokeiluja käpyillen.

Lankana on Lizbeth 40 ja pukin kooksi tuli 4,5 cm. Kristallisilmätkin olisivat voineet olla pienemmät, mutta laitoin nyt nämä, joita oli runsaasti varastossa. Pukkikuviot ovat liian pieniä kuusenkoristeiksi ja hiukan liian suuria korvakoruiksi. Aika näyttää mihin nämä päätyvät vai jäävätkö arkistoon laatikon pohjalle.

Kuvasin pukit ensin minisypressissä, jonka laitoin asetelmaan minijoulutähtien kanssa. Toinen kuva on valkoisen pahvin päällä. Pukkien seuraksi laitoin karkkikepin ja rullan ihan vain lisätäkseni joulutunnelmaa.

Pahvipiparit frivolite-kuorrutuksella

käpypitsipiparit ruskeasta pahvista

 

Joulu lähestyy. Maisemat ovat olleet lumisia ja työmatkat ovat ajoittain kuin joulukortista. Pakkanen ennen joulua on auttanut virittymään joulutunnelmaan ja rauhoittanut joulunodotusaikaa. Minun joulujärjestelyni ovat tosin melko vaatimattomia verrattuna aikaan, jolloin lapset olivat pieniä. Ei ole enää paineita lelutoiveiden suhteen sillä lapset toivovat lähinnä suklaata ja joulurauhaa.

Lumisia kaamosmaisemia ennen joulua.

Piparitkin voisin ostaa valmiina, vaikka aina olen aiemmin leiponut. Jotenkin tekee mieli vähentää tekemistä ja keskittyä rauhoittumaan.

Tein pari possupiparia ruskeasta pahvista. Harmittaa, että aloitin liian myöhään. Näistä possupiparit olisivat sopineet joulukortteihin, jos olisi tehnyt ajoissa. Ehkä voin nyt laittaa nämä kaksi pakettikorteiksi.

 

Joulukoristepossut 

Possukuvion otin Pam Palmerin kirjasta; Tatting Treats, vuodelta 1994. Käpyilykuviot löytyvät tekstinä ja kaavioina, mikä helpottaa ohjeen seuraamista. Minulla on tapana ottaa kaaviosta kuva puhelimella, jolloin käpyilyohje on helposti mukana ilman, että kirjaa tarvitsee kuljettaa. Tässä tapauksessa oli kuvattava myös teksti, josta löytyivät kuvioiden solmumäärät

Kirjassa on jouluaiheisten käpypitsikuvioiden lisäksi myös muutama eläinaiheinen kuvio. Tämä valitsemani possu on aivan selvästi joulukuvio, sillä possu näyttää ensi silmäyksellä sokerikuorrutetulta piparilta. Tarkemman silmäilyn jälkeen frivolitekuorrutus on ilmeinen.

 

Ruskealle pahville

Liimasin valmiit käpypitsipossut pahville paperiliimapuikolla, jonka koin helpommaksi kuin juoksevan liiman. Kuviota oli vaikea hallita liimatessa ja vaikka possut on tehty samalla ohjeella, niin lopputuloksena ne ovat kuitenkin venyneet aivan eri kokoisiksi ja näköisiksi. Leikkasinkin possut  pahvista vasta liimaamisen jälkeen, jolloin kuvio voi joustaa ja piparit onnistuivat. 

Toisesta possusta jäi yksi rengas pois, joten possut eivät ole aivan samannäköiset. Possuista tulikin siis pulmatehtävä: etsi eroavaisuus.

 

Sama ohje, mutta yhden renkaan ero lopputuloksessa.

Näitä pitäisi tehdä lisää ja käpypitsi voisi olla kuviossa molemmilla puolilla, jolloin saisi aikaan vaikkapa roikkuvan possukuvionauhan tai joulupossumobilen. Nyt minulla onkin jo paljon ideoita vuoden kuluttua toteutettavaksi joulukoristeeksi. Minusta tuntuu, että herään joulukoristeajatukseen joka vuosi liian myöhään. Suunnitteletko sinä jo tulevan joulun heti vanhan joulun mentyä?

 

Joulukuinen käpyptisilumihiutale

Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.

Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.

Pitsiohjekirja

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.

Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla

Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 

Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.

Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.

Kuurankukka

Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.

5-kulmainen frivolite-kukka

Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.

Rannikkaat käpypitsireunuksella

 

Kaksi viikkoa sitten valmistui huivi, josta jäi lankaa tähteeksi. huivilanka on ohutta ja riittoisaa. Tein langantähteistä ranteenlämmittimet, mutta silti lankaa jäi vielä jäljelle. En oikein pidä suuresta määrästä jämälankoja varastossa.

 Suunnittelin, että keräisin yhteen kaikki langantähteet ja lajittelisin materiaaleittain, jospa niistä syntyisi jotain mielenkiintoista yhdistelemällä eri paksuisia ja eri materiaalia olevia lankoja ja ehkäpä vielä erilaisia käsityötekniikoita hyödyntäen. Tämä on vasta ajatuksen asteella ja idea saattaa odottaa toteuttamista vielä pitkäänkin.

Olisi mielenkiintoista nähdä muiden ratkaisuja jämälankojen hyödyntämiseen, sillä en usko olevani ainoa, joille näitä kertyy. Haluaisin löytää muitakin ratkaisuja kuin vain että aina voi tehdä pienestä langasta pienen käpypitsikuvion.

 

Ranteen lämmittimet
 

Lanka on ohutta, ja neuloin ohuimmilla puikoilla, jota kotoa löysin. Käsialanikin on hiukan löysä, joten neuleesta tuli löysähkö. Ehkä voisi sanoa ilmava, mikä on positiivisempi ilmaus. Löysähkö käsiala ei aina ole huono asia, näin neuleesta tulee ilmava ja lämmin. Punnitsin valmiit rannikkaat ja yhteispaino oli 18 g eli yksi painoi 9 g, joten lankaa tosiaan kului hyvin vähän.

Varret jätin melko lyhyiksi varmaan siksi, kun vertasin mittaa parhaaseen ja eniten käyttämääni ranteen lämmittimeen ja ajattelin, että tämä on minulle käytännöllisin mitta.

Neulotun varren yläreunan viimeistelin virkkauskerroksella. Virkkasin kiinteillä silmukoilla ja kuviolangalla, jotta sain lisää kuvioväriä ja ryhtiä rannikkaaseen.

Käpypitsireunuksessa rengas on 4+4 ja kaari on 8 kaksoissolmua. Halusin reunuksesta siron ja kapean. Lisäksi pieni solmumäärä helpotti pitsin sovittamista neuleeseen.

 

 Joustava neule on haaste joustamattomalle käpypitsille. Pitsi pitää saada asettumaan tasaisesti. Jos ympärysmitta on liian suuri eli pitsi kiinnitetty liian tiheästi, niin reuna ei ole sileä, vaan kupruilee. Valitsin tämän ohuen reunuksen ja pienet kuviot, jolloin pitsi asettui hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ei tarvinnut purkaa tai aloittaa alusta useita kertoja, kuten olisi ollut todennäköistä leveän reunuksen kanssa.

Lopputuloksena voin todeta, että rannikkaat pysyvät paikallaan liukumatta alas ja lämmittävät mukavasti. Näitä voi pitää ulkona, mutta ovat myös mukavat sisällä kevyessä työssä, tietokoneella tai käsitöitä tehdessä.

Syksyn sininen lumihiutale

frivolite-hiutale lasipöydällä.

Huivin reunapitsi oli melko suuri urakka ja nyt tyydyinkin tekemään pienemmän työn.

Tällä viikolla menetin kaksi päivää nukkumalla. Sairastin Covid-19 taudin viime vuonna joulukuussa ja luultavasti sain siitä hyvät vasta-aineet. Otin kesällä rokotuksen, jonka jälkeen olin kaksi päivää kovassa kuumeessa ja sen jälkeen hyvin väsynyt. Nyt otin toisen rokotteen saadakseni passin.

Tällä kerralla kuume oli vain 38,2˚C ja kesti vain vuorokauden, mutta nukuin kaksi rokotuksen jälkeistä päivää. Väsymys oli niin kova, että en vain pysynyt hereillä. Kerran keitin mukillisen kahvia. Puolet mukillisesta meni hyvin, mutta sitten toinen puoli oli jo kylmää eli olin nukahtanut kesken kahvimukin. Toivottavasti Tämä tauti ja rokotukset olisivat jo osaltani ohi.

Nyt saan koronapassin, mikä tuo tarvittaessa vapautta liikkumiseen. Tosin ajattelen vieläkin, että on parempi pysyä kotona ja käpyillä. Tätä tapaa suosittelen muillekin, kunnes pandemia on ohi. Käsityöntekijöille kotona pysyminen ei ole niin vaikeaa, kuin muille. Onneksi on myös mahdollisuuksia etätapaamisiin netissä.

 

Lumihiutale

 

Syksyn hämärässä valitsin sinisen langan lumihiutaleen käpyilyyn. Ohje on Kendra Goodnown muokkaama helppo frivolite vintagemalli, joka on ihan perustekniikkaa ja sopii aloittelijoillekin. Hienon vintage-leiman lumihiutaleeseen tuo runsas silmujen eli nirkkojen määrä. En taaskaan mitannut silmujen kokoa, vaan koko saattaa vähän vaihdella käsivaraisesta tekotavasta johtuen.

Vaikka lanka oli melko ohut, niin lumihiutaleelle tuli halkaisijaksi n. 9 cm, mikä on mielestäni melko suuri. Ainakin suurempi kuin suurimmassa osassa lumihiutaleistani. Ohjeessa lumihiutale on muokattu joulupallon ympärille, mutta minä jätin tasaiseksi hiutaleeksi.  Kokonsa puolesta tämä lumihiutale voisi tosiaan sopia paremmin joulupalloon kuin itsenäiseksi koristeeksi. Käyttöä täytyy vielä harkita.

Yritän vielä kasvattaa lumihiutalekokoelmaani joulukuusen koristelua varten. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Huivin reunuskäpyily

 

Tulevan talven lämmin luxuslankahuivi.

Pitkäaikainen urakka on ohi. Ostin langan messuilta ennen pandemiaa ja olen suunnitellut huivin neulomista siitä asti. En pitänyt kiirettä aloittamisella, koska odotin oivallusta huivin mallista ja muodosta. Sitten oli vielä pitsin valinta, jota mietin viime metreille asti.

Olin ajatellut tekeväni reunaan Ninetta Caruson Endrucks1920 projektissa uudistaman vanhan mallin mukaan. Minun huivini oli kuitenkin niin pieni ja lanka sen verran paksua, että valitsin kuitenkin yksinkertaisemman pitsin. Luulen, että varsinkin villalangoilla käpyilleille, tämä on tuttu ilmiö. Sitä haluaisi kaikkea ihanaa ja koristeellista, mutta sitten paksu lanka asettaa omat rajoitteensa. Tiedot huivissa käytetystä langasta viime viikon postauksessa.

Reunapitsi

Hain helpon reunapitsin ohjeen sivustolta: Free Patterns – ABC Tatting Patterns. Tänään sivusto ei auennut, joten en voinut laittaa linkkiä. Toivottavasti sivusto ei ole kokonaan sulkeutunut. Siellä on useita helppoja aloittelijan ohjeita, mukaan lukien tämä minun renapitsini.

Lähikuvaa reunapitsistä.

Pitsi oli yksinkertainen, mutta löyhäkierteinen lanka ei ole käpyilylanka ja pitsi edistyi hyvin hitaasti. Lanka sopi neulomiseen paljon paremmin kuin käpyilyyn tai virkkaamiseen, joita tekniikoita huivissa käytin.

 

Huivikoru
 

Tein vielä samoista langoista pienen kukan, jonka ajattelin kiinnittää huiviin. En kuitenkaan sitten osannut päättää mihin kohtaan huivia kukan kiinnittäisin. Alkuperäinen suunnitelma oli kiinnittää kukka keskikolmioon, sitten mietin muita vaihtoehtoja ja kiinnityskohta jäi ratkaisematta.

Rintakoru huivisolkena käytettäväksi.

Etsiskelin jo hakaneulaa kukan taakse kiinnitettäväksi. Ehkä kukka toimii parhaiten rintaneulana, jota voi käyttää koristeena tai huivin kiinnittämiseen halutulla tavalla. Näin ratkaisen ongelman ainakin aluksi, vaikka ei olekaan kiva ajatus pistellä uutta huivia neulalla.

 

Näin urakan jälkeen huokaisen helpotuksesta ja olen tyytyväinen huiviini, jota jo äsken kauppareissulla kokeilin. Niin ohut ja silti niin lämmin. Tämä on ehdottomasti ensi talven ykkösasuste.