Palmusunnuntain kukka

Keltaisia kevätkukkia

Tein kukkaoksan kaveriksi pajunkissoille, mutta en sitten hakenutkaan pajunkissoja. Pihalla on alasleikkausta odottava spirea, josta otin pienen oksan. Kiinnitin siihen kukat ja päälystin vihreällä virkkauslangalla.

Kukat tein mallin mukaan, tai ainakin ensimmäisen kukan, ennen kuin aloin soveltaa ohjetta luovemmin. Ohje on lehdestä: ”Il Lavoro Chiacchierino 12”. Ohjeessa kukat oli tehty valkoisella langalla, mutta näin pääsiäisen aikaan valitsin vaalean keltaisen.

Minusta kukat ovat keväisen raikkaita lasimaljakossa näinkin, mutta yritän pääsiäiseksi tuoda niitä pajunkissoja samaan maljakkoon.

Korvakorut neulalla

Kevätkorut

Aurinko paistaa taas ja kevät etenee. Tein helpot kevätkorut pitkästä aikaa neulalla. Ohje YouTubesta.

Neulatyöskentely on pienissä töissä kätevää kun ei tarvitse täyttää lankaa sukkulaan. Tässä pärjää yhdellä neulalla, kun sukkulalla tarvittaisiin monta sukkulaa ja koukku. Jostain syystä tulee vain harvemmin valittua neula. Ehkä työt ovat olleet viime aikoina suurempia ja silloin sukkulalle saa enemmän lankaa ja pitsiä voi tehdä pidemmän rupeaman keskeytyksettä.

Lumi sulaa ja varikset nauttivat kevättulvasta.

Tein ensimmäiset korut lähes samoilla väreillä kuin ohje. Tein vielä toiset siniset, jossa käytin kirjavaa lankaa toisena lankana. Näistä tuli hillitymmät, mutta kuitenkin keväisiä värejä ja pieniä väriläiskiä. Kovin erilaiset kuin ensimmäiset, mutta pidän molemmista. Nämä ovat kevyitä ja pieniä koruja, tässä mallissa lanka olisi voinut olla paksumpikin ja korut suurempia.

Sininen versio kevätkoruista

Liinaan jatkoin kuudennen kerroksen. Oliivinvihreä ei näytä enää niin orvolta, kun sitä on kahdessa kerroksessa. Mietin vielä uuden värin ottamista mukaan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä pyörittelen mielessäni sinistä tai keltaista, mutta kun sopiva paikka värin lisäämiseen tulee, niin väri voi olla joku muukin. Väritys elää liinan kasvaessa.

Liina etenee.

2019 Viides kerros

Loppuviikosta jo aurinko paistoi ja otin kuvan päivänvaloa vasten. Liina näyttää niin hennolta pitsiltä tässä kuvassa. Otin vielä kuvan tietokoneen kannen päällä, jolloin värit erottuvat selvemmin.  Minusta tämä voisi hyvin olla valmis liina. Tämän jos viimeistelisi pingottamalla ja prässäämällä valmiiksi, niin tuskin kukaan ajattelisi, että liina on jäänyt kesken. En kuitenkaan lopeta tähän, vaan jatkan eteenpäin.

Maanantaina ei auringonvalosta ollut tietoakaan, kun ajelin räntäsateessa. Räntä on vanha sana ja selitettynä tarkoittaa märkää lunta. Hassua, miten jotkut vanhat vaikeahkot sanat jäävät käyttöön, vaikka selitys olisi helpompi ääntää kun alkuperäinen lyhyempi sana. Matkalle sattui pellolle laskeutunut joutsenparvi, joka levähti siis räntäsateessa. Ajattelin, että olisi ehkä kannattanut siirtää muuttomatkaa vähän myöhemmäksi. Ehkä linnut kuitenkin tietävät paremmin, mutta ankealta maisema näytti.

2019 Liina jatkuu

liinan värit onnistuin saamaan luonnollisempina viime viikolla...

Halusin lisätä uuden värin. Ajattelin ensin jotain harmaata, mutta en löytänyt riittävää määrää harmaata lankaa ja otin sitten oliivinvihreän. Tätä pitäisi riittää vielä toiseen ja kolmanteenkin kerrokseen. Oliivinvihreä sopi sävyltään muihin liinan väreihin ja  nyt olen tyytyväinen valintaan, vaikka ei se suunniteltu ollutkaan.

Toiveita kevään koittamisesta tänne Pohjolaan antaa ensimmäiset merkit jäiden sulamisesta. Kuvan sulamisen alkamisesta otin Etelä-Karjalasta alkuviikolla, mutta kyllä sama on havaittavissa ainakin täällä kotona Kymenlaaksossakin.

Wiosna 2019

 Visiona 2019

Olen katsellut Renulekin Wiosna-liinojen rakentumista aiempina vuosina ja ajatellut, ettei minulla ole aikaa sitoutua kerroksen tekemiseen ajallaan. Nyt ajattelin, että aloitan, vaikka en pysyisikään tahdissa loppuun asti. Jatkan sitten omia aikojani. Valitsin väriksi jäisen hopean ja violetin punaisen. tämä siitä syystä, että voin välillä tehdä valkoisia kerroksia, jos jäinen hopea näyttää loppuvan kesken ja punaista minulla on kaksi kerää, joten luulisin niiden riittävän.  Migreeni vei viikosta pari päivää, ja nyt on ollut niin paljon kaikenlaisia rästejä, että meinasi blogi vahingossa jäädä päivittämättä. Onneksi kuitenkin  muistin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolmas ja neljäs kerros ovat vielä kokonaan aloittamatta.

Kirjanmerkki

Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna jäsenkirjeessä on joko uusi tai suomeksi käännetty pitsiohje neljä kertaa vuodessa. Ohjeen toimittamisessa vuorotellaan, jotta saadaan monipuolisempia malleja, eikä ohjevastuu ole koko ajan samalla henkilöllä. Kun oli minun vuoroni, niin silloin julkaistiin suunnittelemani ”neulaperhosen” ohje. Tällä kerralla oli tämä Riston toimittama kirjanmerkki. 

Tein kirjanmerkin sen Lizbeth 40 langalla. Merkin pituus on 8cm ja nauha 10cm. 

En tehnyt ihan ohjeen mukaan vaan lyhensin merkkiä. En myöskään käyttänyt nirkkomittaa, vaikka minulla olisi ollut jopa kaksi vaihtoehtoa mitalle. Olin laiska ja halusin tehdä nopeammin.

Kun katsoin tuota merkkiä kirjan sivulla, niin mieleen tuli viljan tähkä, varmaan värivalinnasta johtuen.

Lisätietoja jäsenyydestä löytyy Käpypitsiyhdistyksen sivulta. 

Pieni rintaneula 2

Toinen yritys Angela Gambkan mallista

 Pysyin vielä samassa ohjeessa kuin  viime viikollakin.  Lanka on saman paksuinen kuin viimeksikin, mutta nyt etsin kaapista pienempiä helmiä. Värit vaihdoin näihin helmiin sopivammiksi. Lopputulos on ehkä vähän parempi, mutta sanoisin Angela Gambkan mallin olevan haastava minulle, joka en ole erityisesti ankars-korujen tekemistä päässyt opiskelemaan millään kurssilla. Pelkkien nettiohjeiden seuraaminen on välillä vaikeaa, kun ei voi tehdä tarkentavia kysymyksiä.

Viikonloppuna oli Helsingin käsityömessut. Olin mukana lauantaina pitämässä työpajaa. Päivä oli niin vilkas, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa. Messuilla saatiin aikaan useita onnistuneita kaksoissolmuja, uuden oppimisen ja aikaansaamisen tuoma onnistumisen ilo luo aina työpajoihin positiivisen ilmapiirin ja tilaisuudet ovat palkitsevia niin näytteilleasettajille kuin näyttelyvieraillekin.

Lauantaina messujen päätteeksi pidettiin käpypitsiyhdistyksen vuosikokous Helsingissä. Todettiin, että yhdistyksellä on jäseniä, jotka asuvat hajallaan, eivätkä ehkä tunne toisiaan. Vieläkään ei ole onnistuttu järjestämään laajempaa jäsentapaamista. Mikä voisi olla sopiva paikka tai tilaisuus tapaamiselle, tähän kysymykseen olisi mukava löytää vastaus. Seuraava työpaja ja käsityökahvila järjestetään Rauman pitsiviikolla. Toivottavasti saadaan hyvä paikka ja mahdollisimman moni käpyilijä pääsee mukaan.

Pieni rintaneula

Mallista Primitivo rose

Viikko on ollut kiireinen ja tuntuu, että olen säntäillyt paikasta toiseen ja asiasta toiseen. 

Kun vauhtia on riittänyt liikaa, en malttanut etsiä tarvikkeitakaan valmiiksi, kun aloitin työn. Laitoin kulmiin liian suuret helmet, joten tästä rintakorusta tuli vähän liian massiivinen ja erikoinen. Turhan suuret helmet jopa latistavat keskustan kuviota. Pitäisi varmaa pyytää anteeksi Angela Gambkalta, jonka hienon mallin onnistuin turmelemaan noin. 

Taidan yrittää tätä vielä uudestaan ehkä vähän paksummalla langalla ja pienemmillä helmillä, langan värit ainakin valitsen kaikki, ennen kuin aloitan ensimmäisellä langalla.

 Laitoin taakse soljen, joten tämänkin voin ripustaa jonnekin, mutta en osaa kuvitella ainakaan missään hennossa huivissa. Korun koko on 2X2 cm, joten suuri se ei ole, mutta nuo helmet kulmissa tuntuvat suurilta. Jonkin villavaatteen kanssa tätä voisi käyttää.

Aurinko paistaa, mutta lumi sulaa hitaasti. Vielä voi ajoittain katsella kauniita huurreoksia ja lumisia maisemia, ennen kuin kevät sulattaa lumen kokonaan.

Huurretta oksilla

Talvinen taival

Silmukkamerkki

Silmukkamerkkejä neulomisen avuksi.

Virkkasin äskettäin pari pyöreää pannunalusta. Minua harmitti koko ajan, että oli vaikea huomata, missä kerros vaihtuu. Tein pari virhettäkin sen asian kanssa ja jouduin purkamaan. Pannunalusten jälkeen päätin tehdä pari silmukkamerkkiä helpottamaan tilannetta. 

Koska silmukkamerkki on pieni työ, niin otin taas sukkulanpohjille jääneitä lankoja ja sain tyhjennettyä sukkuloita. Malli on kaikissa sama. Tein ensin tuon sinisen virkkauslangasta, sitten tummemman vihreän Lizbeth 40  ja lopuksi vaalean vihreän, johon lisäsin vähän solmuja lisää saadakseni näyttävyyttä enemmän.

Korulukot on yllättävän helppo avata ja kiinnittää neuleeseen. Epäilin vähän aluksi, mutta lukko aukesi yllättävän helposti. Helmissä on juuri sopivasti painoa, jotta merkki roikkuu alaspäin, mutta ei kisko lankaa neuleesta. Seuraavassa pannunalusessa käytän varmaan tätä apuvälinettä.

Kuvassa koukut roikkuvat villaneuleessa.

Käsinkehrättyä villalankaa, joka ei ole suomenlammasta.

Villaa ja pannunalunen

Pannunalunen Anvenenmaanlampaan langasta

Teemana taas välillä villa. Sain mahdollisuuden osallistua villatapahtumaan Mäntsälässä. Paikalla oli Lampureita, jalostajia, neuvontaa ja tutkimusta. Myös erilaisia, villoja , lankoja, työtapoja ja tuotteita oli esillä. Ilmassa oli innostusta, suuria suunnitelmia ja haaveita. 

Uusi ajatus minulle oli osittain huovutettu lanka. Yleensä huovutus tapahtuu käsityöprosessin aikana, mutta nyt lankaa oli huovutettu. En itse heti keksisi käyttöä tuollaiselle langalle.

Pannunalusen tein Ahvenanmaan lampaan langasta. Ahvenanmaanlammas on yksi Suomen  kolmesta maatiaisrodusta. Haluisinn kokeilla villaa käpypitsissä. En taida kokeilla toiste. Villa ei kestänyt alkuunkaan kuten Kainuunharmas ja Suomenlammas. Ei pitäisi ihmetellä, koska Ahvenanmaanlammas on hyvin erilainen kuin nuo muut kaksi. Lampaat ovat pienemmät ja villa on erilainen. Tämä siis ei kestänyt olenkaan vetämistä, joten pitsi tuli tehtyä hyvin hellällä kädellä ja jäi paikoin hyvin eptasaiseksi. Ahvenanmaan lampaan lanka on Aholaidan tilalta, jossa kasvatetaan maatiaisrotuja.

Pannunalunen on kolmisäikeistä lankaa, joka on melko paksua. Halkaisijaksi tuli 20 cm. Suunnittelin, että voisin huovuttaa vähän, mutta toistaiseksi annoin olla. Pannunalusessa on reikiä, pannu luultavasti päästää myös kuumuutta pöydän pintaan. Ajattelin kokeilla käytössä, ennen kuin teen muutoksia. Pannunalunen on helppo säilyttää ja  menee pieneen tilaan, siksi teen niitä välillä. Näin saan pieniä näytteitä erilaisista langoista, ne säilyvät ja voin vertailla pannunalusten materiaaleja toisiinsa, kun haluan muistaa rotujen eroja villoissa.

Kuvia Mäntsälän villpäivästä