Vanha kuvio

Virikkeitä vuosien takaa.

Lapsen koulukaverin äiti kertoi siivotessaan löytäneensä vanhan vihkosen, jossa epäili olevan sitä pitsiä, jota minä teen. Vihkonen oli tosiaan käpypitsiä, saksankielinen ja niin vanha, että siitä ei löytynyt vuosilukua. Pyysin vihkosen lainaksi ja ajattelin kopioida sen itselleni.

Vanha ohjevihko

Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kiehtovia. Näitä varmaan tulen tekemään muitakin. Joko sellaisenaan tai mallia soveltaen. Osa vihkosen malleista on niin kevyen ilmavia, että kokeilen varmaan vähän pienemmillä solmumäärillä, jotta esim. liinasta tulee vähän tiiviimpi.

 Kokeilin yhtä kuviota Lizbeth 40 vadelmanvärisellä langalla. Taas löysin valmiista työstä pienen virheen, mutta annan sen olla. Kuvio on kaunis, eikä virhe erotu selvästi.

Vadelmainen versioni pitsistä

Lumihiutale

Äitini pyysi jouluksi lumihiutaleita n. 10 kpl. Tein kokeeksi yhden tällaisen melko nopean mallin. Aion huomenna näyttää tätä, olisiko sopiva vai etsisinkö jonkun toisen.

 Lumihiutale on löytyi täältä

Kuluneella viikolla olen ollut niin paljon autossa, etten ole juuri ehtinyt sukkulaa käyttää. Tuon lumihiutaleen tein musiikkiopistolla puhallinmusiikin säestyksellä lapsen soittotunnin aikana.

Olen nauttinut syksyn ruskasta ja kauniista maisemista. Tämä on varmaan parasta valmistautumista pitkään pimeään talveen.

Heijastin

Heijastinnauhaa ja kristallia

Pimeänä iltana kävellessä mietin, että takin sininen on tumma väri ja liikenteessä jopa  vaarallinen.  Halusin kokeilla pitsiheijastimen tekemistä. Heijastinlankaa en löytänyt. mutta nauhaa löytyi Sinellistä.

Nauha on hyvin ohutta ja helposti katkeavaa. Litteä muoto lisää haastetta, sillä litteä nauha ei kulje solmuissa yhtä helposti kuin pyöreä

Litteää nauhaa sukkulassa

Aluksi suunnittelin suurempaa heijastinta, mutta sitten todellisuus palautti maan pinnalle. Yritin tehdä kukkia ja nauha katkeili. Meni yllättävän pitkään, että pääsin tämän nauhan kanssa vauhtiin. Sain ensimmäisen kukan valmiiksi ja totesin käsialan olevan niin epätasaista, ettei sitä kukkaa voinut käyttää. Samoin kävi toisellekin kukalle. Vasta kolmas ja neljäs kukka pääsivät heijastimeen, vaikka niissäkin on epätasaisia solmuja. Kukkien lisäksi laitoin kimallusta lisäämään kaksi Swarovski – kristallilehteä, jotka ostin viime kuussa Vantaalta Villi Helmi - korutarvikekaupasta

Koska kukista tuli noinkin pieniä, halkaisija vain 2,5 cm, päätin pujottaa heijastinnauhaa myös ketjuun. Nyt heijastavaa pintaa on enemmän ja heijastin erottuu varmasti auton valoissa hämärällä tiellä.

Heijastin loistaa hihaan kiinnitettynä.

Liina etenee

Tällä viikolla edistystä on tapahtunut vain käsilaukussa kulkevassa  liinassa. En ole aloittanut uusia pienempiä töitä väliin. 

Huomasin, että olen tehnyt virheen. Nyt mietin, pitäisikö tuo korjata vai antaisiko olla merkkinä käsityöstä. Virheen piilottaminen langan pätkällä olisi kyllä helppoa ja kävisi nopeastikin, mutta mietin vielä. Olisi rehellisempää antaa virheen näkyä. Ehkä voin tehdä päätöksen myöhemmin, liina ei ole vielä läheskään valmis ja käsilaukkutyönä tekeminen kestääkin vielä. Ehkä ratkaisen asian kun liina on valmis.

Lehtipunostossut

Harmaat tossut talven varalle

Huominen syyspäivän tasaus muistuttaa syksyn etenemisestä ja talven lähestymisestä. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä ja aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. On aika hiljalleen alkaa varautua talven tuloon. Olen jo pari viikkoa haaveillut lämpimistä tossuista ja nyt tein ne. Toivottavasti pääsen näillä yhden talven yli

Pistäydyin viikolla Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Katselin mallistoja ja villalankoja. Suomalainen villa loisti poissaolollaan. Yhdessä 90v juhlavuoden langasta, 7 veljestä, Pohjola, oli sentään 30% suomalaista villaa. Lisäksi langassa on polyamidia, joka sopii tossuihin. Ostin siis pitkästä aikaa villalankaa muualta kuin suoraan tuottajalta. Langan väriksi valitsin harmaan, koristekuvion tein kuitenkin Koivukorven tilalta ostetusta valkoisesta värjäämättömästä suomenlampaan villasta.

Halusin kokeilla lehtipunosta halkaistuista renkaista. Oikeastaan törmäsin ensin malliin, johon oli lisätty kukkia lehtien joukkoon  janemactats-blogissa. Koska villalanka on paksua, niin valitsin yksinkertaisimman mahdollisen vaihtoehdon mallista. Ensin virkkasin tossut kaksinkertaisesta langasta, sitten tein koristekuvion neulakäpyilynä.

Neulakäpyilyä tossussa

Koruja kultalangasta

Vanhin tytär on kotona käymässä viikonloppuna ja halusi syntymäpäivänä teatteriin. Käytiin kahdestaan katsomassa My Fair Lady Kouvolan teatterissa. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt teatterissa. Hyvin tehty musikaali oli kiva syntymäpäivälahja, etenkin kun pääsin mukaan. Kakkua en saanut leipoa. Päivänsankari halusi syödä kakkua jossain kahvilassa, jossa kakkua myydään pala kerrallaan, ettei tule syötyä liikaa. Käytiin lasten kanssa Valkealassa Kaarnasydän sisustuskahvilassa. Siellä oli kakuissa valinnanvaraa ja syntymäpäiväsankari löysi ostettavaa myös sisustustuotteistakin. Kerrassaan viihtyisä paikka, ei olla ennen poikettu vaikka monesti ollaan ohi ajettu.

 Sukkulassa oli vielä kultalankaa. Tyhjensin sitä yksinkertaisiin koruihin. Lisäsinkin lankaa vielä sukkulaan. Korvakorujen jälkeen tein kaksi pientä rintaneulaa ja lopuksi perhosen, jonka jälkeen sukkula oli tyhjä ja vapaa muihin töihin.

Käsilaukkukäsityö

Minulla on yleensä pitsi ja sukkulat mukana pienessä minigrip-pussissa käsilaukussa. Viime aikoina olen tehnyt pieniä kuvioita, joista on tarkoitus tulla liina. Malli on Jan Stawaszin kirjasta jonka ostin viime vuonna. Näin tulee rentouduttua pitkinä odotushetkinä. Näitä kuvioita olen tehnyt usein poliklinikalla lasta kuljettaessani. 14 vuotias tyttäreni sairastui alkuvuodesta syömishäiriöön, joka on laittanut perheen rutiinit uusiksi monelta osin. Pitsityö varmasti pienentää stressiä ja tekee odottelusta siedettävämpää.

Useimmiten käsilaukussa on kaksi pussia; toisessa on sukkulat ja pitsi sekä koukku, toisessa lisälankaa ja kokoontaitettavat sakset. Kuvasin sukkulat työmatkalla hotellin ikkunalaudalla, kun se oli näin illalla huoneen valoisin paikka. 

Kokoontaitettavat sakset ovat siitä kätevät, etteivät riko mitään käsilaukussa. Sakset on hyvä olla mukana, mutta neulat olen jättänyt kotiin, neulatyöt teen kotona.

Tuon koukkuketjun olen suunnitellut matkatyöskentelyyn soveltuvaksi.

Kultainen rannekoru

Metallilankaa ja pieniä helmiä.

Tänään on sadepäivä, kesällä näitä odotettiin ja nyt kieltämättä on ihan mukavan raikas ja viileä sää.

Viimeisessä lankatilauksessa oli Lizbeth Metallic 20, värinä antiikin kulta. Jotenkin ajattelin ohuempia lankoja, mutta tilasin vahingossa noin paksua. Otin siihen sitten helpon ja yksinkertaisen mallin. Rannekorun malli löytyy japanilaiselta sivulta.  Taas harmittelen, etten osaa japania. Google kääntää japania suomeksi todella omituisesti, en oikein saa tolkkua. Olisi mukava olla ajantasalla siitä, että millä sivuilla surffailee.

Oikeastaan ihan kiva tehdä välillä paksulla langalla ja helppoa pitsiä. Laitoin koruun mukaan pieniä helmiä ja päihin magneettilukot. Lapseni mielestä koru on ihana. Toki teen tämän kerän, mutta jatkossa taidan keskittyä perinteisiin puuvillalankoihin käpypitsitöissä. Metallilanka ei ehkä ole minun juttu.

Villan alkulähteillä

Villakukat mustalla taljalla

Vilustuin kai kuluneella viikolla, koska nyt on todella flunssainen olo. Lapsilla on myös, joten voi olla, että kyseessä on joku koulusta saatu tartunta. Pitsiä sain aikaiseksi todella vähän. Ajattelinkin kirjoittaa vähän suomenlampaan villasta, jonka tuotantoa kävin tilalla ihmettelemässä jalostusarvostelun teemalla.

Kevään karitsat ovat näihin aikoihin 4kk:n ikäisiä ja on vuoden kiireisin arvostelusesonki. Lammastilat erikoistuvat tuottamaan lihaa tai villaa tai molempia. Syksyllä valitaan eläimistä parhaat uudistukseen ja loput kasvatetaan teuraaksi. Arvostelussa huomioidaan eläimen paino ja kasvunopeus sekä kuvataan ultraäänellä selkälihas. Kuvasta mitataan lihaksen koko ja rasvan määrä. Tavoitteena on löytää hyvin lihaa tuottavat ja vähemmän rasvoittuvat lampaat jatkamaan sukua. Mittaustuloksista lasketaan indeksit, joiden perusteella voidaan vertailla lampaita toisiinsa. Samalla arvostellaan rakenne. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on hyvä karsia normaalia toimintaa tai syömistä haittaavat viat pois. Suomenlampaita on niin vähän, että valinnalla on tärkeä pitää helposti lisääntyvät purentaviat tai jalkojen virheasennot kurissa.  

Selkälihaksen mittaus

Myös villa arvostellaan niiltä eläimiltä, joita harkitaan villantuotantokäyttöön. Villasta luokitellaan tiheys, tasaisuus, tapulinmuodostus kiilto ja kiharuus. Näin saadaan parasta villaa periyttävät pässit tilojen väliseen myyntiin. Tilojen on vaihdettava pässejä keskenään sukusiitoksen välttämiseksi ja myyntipässeiksi valitaan parhaat eläimet.

Villantuotantokatraat ovat usein pienempiä kuin lihantuotantokatraat. Villantuotantotiloilla pyritään huippulaatuiseen villaan ja kehruutetaan villa omaan tilamyyntiin. Villan myyminen kehräämölle edellyttää villan lajittelua ja kuljetusta kehräämölle. monet erityisesti kauempana kehräämöstä sijaitsevat tilat kokevat tämän kalliiksi ja työlääksi villasta saatavaan hintaan nähden ja osa villasta jää valitettavasti hyödyntämättä. Suomenlampaan villaa kehräävistä kehräämöistä löytyy lista lammasyhdistyksen nettisivuilta  ja villalankojen tilamyyjistä lista samalta sivustolta.

Arvostelua tehdään myös muita rotuja kasvattaville lampaille lihantuotannon kehittämiseksi ja vastaavasti löytyy harrastelijalampureita, jotka eivät kuulu tuotosseurantaan. Joten tämä tarinani ei siis kuvannut ihan koko lammastaloutta, vaan lähinnä meidän kansallisaarteen; pitkäkuituisen suomenlampaan villan tuottajia. Kuvassa kaikki lampaat ovat valkoisia, mutta suomenlampaita löytyy myös mustana ja ruskeana.

Suomenlampaan kiharoita

Villantuottajia

Oranssit korvakorut

Tein pitkästä aikaa lankahankintoja. En ostanut suuria määriä, vaan yritin ostaa lisää värejä, jotka sopivat jo olemassa oleviin lankoihini. Lisäksi ostin kerän Lizbeth Metallic; Antique Gold lankaa, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Toivottavasti löydän pian  mallin, jota kokeilla tuolle langalle.                                                                                                           

Valitsin sukkulaan uusista langoistani Lizbeth 40, syksyn oranssin värisen kerän.. Kuvassa väri on vähän laimea, luonnossa selvempi vaalea oranssi. Korujen metalliosat ovat olleet kaapissa käyttämättä hyvin pitkään. Olen tarjonnut jopa tyttärelleni niitä koruaskarteluun, mutta eivät ole kelvanneet. Nyt päätin hankkiutua niistä eroon tämän uuden langan avulla.

 Tein ensin nuo kuvassa yläpuolella olevat korut, sitten parantelin ajatusta ja tein alemman vaihtoehdon.

On taas mukavampi miettiä pitsejä, kun on enemmän värivaihtoehtoja. Luulen, että edellisestä lankatilauksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Kaikki ohuet langat on tilattava netistä kun täkäläisetkäsityö kaupat keskittyvät lähinnä neulelankoihin.