Helpot korvakorut

Tämä vihdoin tämän kivan pienen lumihiutaleen. Lanka on sukkulassa valmiiksi ollut kullan värinen Lizbeth 20. ja mallin hain Instagramista käyttäjältä tatting_maimai

Vaikka ohje on yksinkertainen, niin silti vähän vaativa. Solmumäärät on pieniä ja lenkit jäävät helposti vähän löysäksi, kuten on jäänyt tuossa minun työssäni. Täytyy seuraavan kerran olla tarkempi.

Kuviossa on jotain kiehtovaa ja tasapainoista. Otin siitä osan ja tein korvakorut. Ensin ajattelin, että laittaisin ohuen kullanvärisen ketjun, mutta tummempi ja vähän paksumpi näyttikin mielestäni paremmalta tuohon kuvioon. Myös korvakorussa on kiristämisongelma, joka täytyy korjata.

Korvakorut tällä ketjulla ovat 3,5cm pitkät. Malli on erikoinen, mutta minusta mukava ja luulenkin, että näille löytyy käyttöä.

 Lanka olisi voinut olla ohuempi lumihiutaleeseen, mutta koruihin tämä oli mielestäni sopiva.

Pääsiäismuna

Pitsimuna

Muutama viikko sitten löysin puisen, 7 cm pitkän munan. Mielestäni minulla on niitä kaksi, mutta nyt löysin vain toisen. Vaikka muutosta on jo 10 kk, niin silti vielä pitäisi käydä läpi tavaroita. Osa on edelleen pakattuna. Juuri pitseissä ja askartelutarvikkeissa olisi inventaarion tarvetta.

Munan löytymisen jälkeen mietin maaleja. En vain löytänyt mitään puulle sopivaa maalia, kunnes perjantaina silmiin osui Inka Gold Old Silver – maali erään laatikon pohjalla. Maalasin munan, tosin väri oli hyvin vaalea, olisi voinut olla voimakkaampi.

Munan pohjassa on kukka tukemassa pystyasentoa.

Munan ajattelin koristella pitsillä ja pienellä määrällä helmiä. Huomasin lisääväni vähän enemmänkin helmiä ja sitten vielä enemmän ja kahden värisiä helmiä. Pitsin osuus jäi munassa pieneksi, mutta ei merkityksettömäksi. Pitsin värin valitsin ensimmäisestä eteen tulevasta, jouten olevasta sukkulasta, joka oli tyhjennyksen tarpeessa. Valintaperuste oli omanlainen, mutta väri sopi munaan.

Muna pysyy pystyssä. Tein pohjaan kukan miettien tukeeko vai haittaako se pystyssä pysymistä. Lopulta luulen, että sillä ei ole mainittavaa vaikutusta. Munan muoto on tasainen ja se varmaan pysyisi pystyssä joka tapauksessa. Puumunia haluaisin löytää enemmänkin. Pääsiäismunana puu on kestävä ja luonnollinen materiaali. Puisia munia ostaisin enemmänkin, jos vain vastaan tulisi.

Pajunoksat saivat kukkien lisäksi pieniä koristemunia pääsiäisenä.

Risti

Pitkäperjantain ristin tein tällä kertaa viimeksi ostamastani kirjasta: Tatted Treasures, Jan Strawasz.
Lanka on kullanvärinen, Päivän väri on musta, mutta kultainen sopii kuitenkin korostamaan surumielistä kirkkautta, joka hohtaa Kristuksen vapaaehtoisesta kärsimyksestä.

Pääsiäisen sää muistuttaa tänä vuonna enemmän joulua. Toissailtana kävin lähikaupassa ja kotimatkan kävelin sakeassa lumipyryssä. Seuraavana aamuna maisema oli kuin suoraan joulukortista. Kevät on todella myöhässä. Onneksi aurinko sentään sulattaa lunta ja antaa toivoa kesästä tänäkin vuonna.

Palmusunnuntain kukkia

Pajunoksa

Kuluneella viikolla en ole ehtinyt juurikaan sukkulaan tarttua ja aika on mennyt lähes ilman käpyilyä. Palmusunnuntain koristeeksi tein kuitenkin pieniä kukkia pajunoksiin. Kukista tuli jopa liian pieniä, vaikka käytin virkkauslankaa. Kiireisen kukantekijän malli oli niin yksinkertainen, että tässä olisi varmaan ollut taas villalanka paikallaan, jotta kukat olisivat olleet riittävän näyttäviä. Ehkä lisään pääsiäiseksi oksiin muitakin koristeita, ettei tarvitse mennä niin läheltä katsomaan. 

Oksan valintakin tuli tehtyä auringon laskun jälkeen ja siksi oksa on puukupissa. Maljakkoa ajattelin, mutta käyrää oksaa ei saanut mitenkään asettumaan maljakkoon. Toivottavasti muistan tämän ensi vuonna ja valitsen oksan ajoissa päivänvalossa.

Palmusunnuntainene pajunoksa 

Solmukirjanmerkki

Kirjanmerkki "vihreitä solmuja"

Käteen osui kelttisukkula ja huomasin, että on kulunut aikaa kun olen sitä viimeksi käyttänyt. Olen joskus katsellut Yvonne Reypan kirjanmerkkiohjetta ”Green Knots”. Nyt päätin kokeilla. Muuten kaikki meni hyvin, mutta tein tätä samalla kun katsoin televisiosta jotain dekkaria. Tuli välillä kiristettyä liikaa ja toisinaan renkaat jäivät liiankin löysälle, joten jälki ei ole niin tasainen kuin voisi olla paremmalla keskittymisellä.

Kapea kelttisukkula pienen kirjanmerkin mittakaavana

Eilen ajoin autolla yli 400 km ja ihailin auringon valoa, joka hiljalleen sulatta lunta ja tuo kevättä. 

Auringossa kimaltavia ja kasvavia jääpuikkoja

Pakkasaurinkomaisema oli paikoin hyvin kirkas, kun hanget vielä taittavat valoa ja häikäisevät. Syvänsininen taivas oli täysin pilvetön, en oikein muista, milloin olisin tällaisessa kevättalvisäässä viimeksi ajellut.

Luminen järvimaisema Parikkalassa

Kevätterveisin,

Marja

punaiset korvakorut neulalla

Pitkästä aikaa halusin tehdä jotain neulalla.

Huomaan jäljestä, että neulan valinta on tärkeää. Ohuemmalla neulalla jälki on lähes yhtä siroa kuin sukkulallakin. Toisaalta paksummalla neulalla voi korostaa jotain yksityiskohtaa. Näissä koruissa viimeinen, uloin kerros on tehty nukkeneulalla, joka on langalle hieman liian paksu. Kokeilin tässä siis runsaampaa reunusta.  Eihän tuo kovin siisti ole, mutta paksumpi uloin kerros tuo koruihin näyttävyyttä. Tätä teniikkaa saatan kokeilla toistekin, kunhan sopiva malli tulee vastaan.

Mallin hain netistä, valitettavasti nauhalla puhutaan venäjää, eikä mallikuvaa solmumäärineen valitettavasti videolla edes vilahda.

t. Marja

Pakkaskukka

Kukka päivänvalossa.

Pakkanen ei vain hellitä. Eihän sen kanssa mitään varsinaista ongelmaa ole, mutta kevät saisi jo tulla. Villalangat tuntuvat vieläkin luontevammilta materiaaleilta näin pakkasilla.

Tein villakukan verihelttaseitikillä värjätystä langasta vaaleanpunaisen puuvillaisen virkkauslangan kanssa.  Kukan halkaisijaksi tuli kuitenkin vain muutama sentti. Näitä pitäisi olla todella paljon, että saisin näyttävän kukkaoksan. Ajattelin että olisi mukava saada kuihtumattomia kukkia maljakkoon, mutta täytyy kehitellä suurempi kukka.

Lehdissä lankana on nokkosella värjätty lanka, kuten monesti aiemminkin. Nyt mietin pietaryrtillä värjättyä lankaa, mutta se oli mielestäni liian vaalean vihreä.

Päivitys on lyhyt, huomenna on tarkoitus lähteä käsityömessuille hakemaan uusia ideoita tai vain ihmettelemään muiden käsityöläisten ahkeruutta.

Tunnelmia yhdistyksen osastolta.

Olin mukana messuosastolla lauantaina. Kiinnostuneita riitti kokeilemaan tekniikkaa. Harmi vain, ettei kukaan näytteilleasettajista myynyt käpyilysukkuloita. Päivä oli mielenkiintoinen, vaikka muihin osastoihin tutustumiseen jäikin melko vähän aikaa. Uusi rollup toi hyvin osastoa esille.

Mon Bijou

Varastoihin on kertynyt kaikenlaisia helmiä. Useimman eivät sovi ollenkaan keskenään samaan työhön. Niitä on jäänyt tähteeksi, niitä on ostettu kun on kauniita vastaan tullut. Osa on omia ostamiani, osa lapsen hankkimia. Päätettiin joskus, että pidetään osa helmistä yhteisinä. joita voidaan käyttää tarvittaessa toiselta kyselemättä.

Nyt otin esille vihreitä helmiä. Suuremmat helmet ovat tässä Swarovski-helmiä ja pienemmät helmet
ovat lasihelmiä. Langaksi valitsin ohuehkon virkkauslangan. Aloitin ensin ohuemmalla, mutta huomasin pian, että nuo pienet vihreät helmet vaativat paksumman langan. Malli on Mon Bijoux , jonka ohje löytyy linkistä kahteen pdf-tiedostoon jaettuna.

Värien valinnassa yllätin taas itseni. Luulin ottavani vaalean kullanvärisen langan vihreän seuraksi, mutta nyt valokuvista huomasin, miten punainen tuo lanka lopulta olikin. Lanka on punertava myös luonnon valossa. Lampun alla väri näytti erilaiselta. Tein tätä korua pääasiassa iltaisin, joten luonnon valon vaikutuksen näin vasta valmiin työn kanssa. Nyt kun väritys on selvillä, niin seuraava vaihe on löytää asu, minkä kanssa tämä käy.
Taakse kiinnitin pitkän neulasoljen ohjeen mukaisesti. Tämän korun halkaisijaksi tuli n. 5 cm.

Ikkunakoriste

Selailin uutta kirjaani ” Jan Stawasz, Tatted Treasures” Valitsin ikkunakoriste 1 -mallin Kirjassa tämä oli pujotettu metallikehykseen. Näin meinasin itsekin tehdä, mutta huomasin, että minun alumiinilankani oli tähän tarkoitukseen liian paksu. Metallikehys kirjassa oli kaunis, ja laitankin ohuemman metallilangan ostoslistalle, mutta nyt toistaiseksi oli kuvattava ilman kehystä. Kevyesti kovetettuna tämä jääkin toistaiseksi roikkumaan kukkatelineeseen.

Marja

Sydämet

Ystävänpäivän sydämiä

Pakkaskausi jatkuu vielä. Välillä sormetkin tuntuvat olevan kohmeessa ja tulee mielessä luokitelluksi käpypitsi kesäkäsityöksi. 

Ystävänpäivää ajatellen tein pari pientä pastillinsävyistä sydäntä. Sydämistä suuremman ohje löytyy täältä ja pienemmän sydämen täältä. Pienempää sydäntä muokkasin. halusin tehdä kaikki renkaat saman kokoisina. Sydämen nimikin oli joulusydän, mutta nyt talvella ja kirjavalla langalla tehtynä kuvio on selkeämpi näin.

Huomenna on laskiaissunnuntai. Jos ei ihan pulkkamäkeen lähdetä, niin ajattelin viedä lapset Kuusankoskitalon pihalle ihailemaan lumiveistoksia. Tänään on ohjelmassa vielä laskiaispullien tekeminen.

Hyvää Laskiaista ja Ystävänpäivää!

toivotellen Marja


Lisäys 12.2.2018
Veistokset ovat olleet pystyssä jo tovin, ei vaan olla ehditty katsomaan ennen laskiaista. Sää oli hyvä, vain pientä lumisadetta. Lumisade ei haitannut ulkona liikkumista, mutta uusi lumi peitti ikävästi veistoksia. Onneksi ei kuitenkaan liikaa.

Lumiveistoksia 2018 Kuusankoskella

Suurimpana kuvassa on yleisön suosikki; Timo Koiviston teos nimeltä Ei riidellä enää.
Veisto vesseleiden "häävalssi" oli kauttaaltaan niin valkoinen, että kuvaaminen oli hyvin vaikeaa, enkä meinannut kännykkäkameralla saada tanssiparia erottumaan ollenkaan.
Lilli Salon veistos "surun pyyhit silmistäni" oli myös selkeä ja vaikuttava. Tässä päänpäälle satanut lumi ehkä häiritsi.
Alakulmassa on Icemen teamin "Liisa pien" (Lili Marleen), joka on hieno ja pikkutarkka teos.
Västilän veiston teoksessa ; "Marssii norsujen kanssa" voi lapset kiivetä ja laskea liukumäkeä.
Vossikka talli; "vain vanha riimu" huokuu historiaa, mietin mikä eläin seisoo katolla. Arvelin sitä lampaaksi, vaikka onkin peittynyt lumesta vaikeasti tunnistettavaksi.

Kuvassa se osa veistoksista, joista sain parhaiten erottuvat kuvat.