2019 Viides kerros

Loppuviikosta jo aurinko paistoi ja otin kuvan päivänvaloa vasten. Liina näyttää niin hennolta pitsiltä tässä kuvassa. Otin vielä kuvan tietokoneen kannen päällä, jolloin värit erottuvat selvemmin.  Minusta tämä voisi hyvin olla valmis liina. Tämän jos viimeistelisi pingottamalla ja prässäämällä valmiiksi, niin tuskin kukaan ajattelisi, että liina on jäänyt kesken. En kuitenkaan lopeta tähän, vaan jatkan eteenpäin.

Maanantaina ei auringonvalosta ollut tietoakaan, kun ajelin räntäsateessa. Räntä on vanha sana ja selitettynä tarkoittaa märkää lunta. Hassua, miten jotkut vanhat vaikeahkot sanat jäävät käyttöön, vaikka selitys olisi helpompi ääntää kun alkuperäinen lyhyempi sana. Matkalle sattui pellolle laskeutunut joutsenparvi, joka levähti siis räntäsateessa. Ajattelin, että olisi ehkä kannattanut siirtää muuttomatkaa vähän myöhemmäksi. Ehkä linnut kuitenkin tietävät paremmin, mutta ankealta maisema näytti.

2019 Liina jatkuu

liinan värit onnistuin saamaan luonnollisempina viime viikolla...

Halusin lisätä uuden värin. Ajattelin ensin jotain harmaata, mutta en löytänyt riittävää määrää harmaata lankaa ja otin sitten oliivinvihreän. Tätä pitäisi riittää vielä toiseen ja kolmanteenkin kerrokseen. Oliivinvihreä sopi sävyltään muihin liinan väreihin ja  nyt olen tyytyväinen valintaan, vaikka ei se suunniteltu ollutkaan.

Toiveita kevään koittamisesta tänne Pohjolaan antaa ensimmäiset merkit jäiden sulamisesta. Kuvan sulamisen alkamisesta otin Etelä-Karjalasta alkuviikolla, mutta kyllä sama on havaittavissa ainakin täällä kotona Kymenlaaksossakin.

Wiosna 2019

 Visiona 2019

Olen katsellut Renulekin Wiosna-liinojen rakentumista aiempina vuosina ja ajatellut, ettei minulla ole aikaa sitoutua kerroksen tekemiseen ajallaan. Nyt ajattelin, että aloitan, vaikka en pysyisikään tahdissa loppuun asti. Jatkan sitten omia aikojani. Valitsin väriksi jäisen hopean ja violetin punaisen. tämä siitä syystä, että voin välillä tehdä valkoisia kerroksia, jos jäinen hopea näyttää loppuvan kesken ja punaista minulla on kaksi kerää, joten luulisin niiden riittävän.  Migreeni vei viikosta pari päivää, ja nyt on ollut niin paljon kaikenlaisia rästejä, että meinasi blogi vahingossa jäädä päivittämättä. Onneksi kuitenkin  muistin. Kuten kuvasta näkyy, niin kolmas ja neljäs kerros ovat vielä kokonaan aloittamatta.

Kirjanmerkki

Käpypitsiyhdistyksen jäsenetuna jäsenkirjeessä on joko uusi tai suomeksi käännetty pitsiohje neljä kertaa vuodessa. Ohjeen toimittamisessa vuorotellaan, jotta saadaan monipuolisempia malleja, eikä ohjevastuu ole koko ajan samalla henkilöllä. Kun oli minun vuoroni, niin silloin julkaistiin suunnittelemani ”neulaperhosen” ohje. Tällä kerralla oli tämä Riston toimittama kirjanmerkki. 

Tein kirjanmerkin sen Lizbeth 40 langalla. Merkin pituus on 8cm ja nauha 10cm. 

En tehnyt ihan ohjeen mukaan vaan lyhensin merkkiä. En myöskään käyttänyt nirkkomittaa, vaikka minulla olisi ollut jopa kaksi vaihtoehtoa mitalle. Olin laiska ja halusin tehdä nopeammin.

Kun katsoin tuota merkkiä kirjan sivulla, niin mieleen tuli viljan tähkä, varmaan värivalinnasta johtuen.

Lisätietoja jäsenyydestä löytyy Käpypitsiyhdistyksen sivulta. 

Pieni rintaneula 2

Toinen yritys Angela Gambkan mallista

 Pysyin vielä samassa ohjeessa kuin  viime viikollakin.  Lanka on saman paksuinen kuin viimeksikin, mutta nyt etsin kaapista pienempiä helmiä. Värit vaihdoin näihin helmiin sopivammiksi. Lopputulos on ehkä vähän parempi, mutta sanoisin Angela Gambkan mallin olevan haastava minulle, joka en ole erityisesti ankars-korujen tekemistä päässyt opiskelemaan millään kurssilla. Pelkkien nettiohjeiden seuraaminen on välillä vaikeaa, kun ei voi tehdä tarkentavia kysymyksiä.

Viikonloppuna oli Helsingin käsityömessut. Olin mukana lauantaina pitämässä työpajaa. Päivä oli niin vilkas, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa. Messuilla saatiin aikaan useita onnistuneita kaksoissolmuja, uuden oppimisen ja aikaansaamisen tuoma onnistumisen ilo luo aina työpajoihin positiivisen ilmapiirin ja tilaisuudet ovat palkitsevia niin näytteilleasettajille kuin näyttelyvieraillekin.

Lauantaina messujen päätteeksi pidettiin käpypitsiyhdistyksen vuosikokous Helsingissä. Todettiin, että yhdistyksellä on jäseniä, jotka asuvat hajallaan, eivätkä ehkä tunne toisiaan. Vieläkään ei ole onnistuttu järjestämään laajempaa jäsentapaamista. Mikä voisi olla sopiva paikka tai tilaisuus tapaamiselle, tähän kysymykseen olisi mukava löytää vastaus. Seuraava työpaja ja käsityökahvila järjestetään Rauman pitsiviikolla. Toivottavasti saadaan hyvä paikka ja mahdollisimman moni käpyilijä pääsee mukaan.