Joulukuinen käpyptisilumihiutale

Käpypitsilumihiutale jouluisen peltirasian kannella.

 

Lumihiutaleet ja kylmä tulivat tänä vuonna nopeasti ja päivät ovat olleet hyytäviä. Käpypitsilumihiutaleita kertyy paljon hitaammin kuin aitoja lumihiutaleita. Jatkoin kuitenkin kokoelmani kartuttamista. Selailin Lene Björnin lumihiutaleita v. 2002 ilmestyneessä kirjassa 24 Snowflakes in Tatting.

Valitsin neljännentoista päivän lumihiutaleen. Alkuperäinen ohje on kolmelle kerroksella, mutta minä tein kahdella kerroksella, yhdistin keskustan renkaat silmuun. Lopputulos on melkein sama, eli vähän oikaisin ohjeesta. Lumihiutale on tehty yhä ohuella langalla, mutta on kuitenkin hiukan aiempia lumihiutaleita suurempi ja toivon sen erottuvan joulukuusesta selvemmin.

Käpypitsi-lumikranssi Mary Koniorin ohjeella

 

Frivolite-lumihiutale alkutalven hämärässä.

Olen käpyillyt syksyn aikana lumihiutaleita vähemmän, kuin suunnittelin. Tänään jatkoin lumihiutaleprojektia. Voi olla, että kuusessa on vielä vähänlaisesti lumihiutalekoristeita ja nekin melko pieniä.

Ehkä seuraaviin hiutaleisiin otan paksumman langan, jotta saan myös kokovaihtelua kuusenkoristelumihiutaleisiin.

 

Lumihiutaleet

 

Tällä kerralla otin mallin Mary Koniorin kirjasta ”A Pattern Book of Tatting”. Lumihiutale on siellä nimellä Josephinen kranssi. Uloimpien kaarien välissä on pienet Josephinen solmut, siitä nimi. Lumihiutaleen halkaisija on n. 5,5 cm Lizbeth 40 langalla.

Lumihiutaleita

Kuviona tämä on enemmän kukka, mutta pienet renkaat uloimmissa kaarissa voisivat olla lumihiutaleita. Valkoisesta ja koristeellisesta kuusikulmaisesta muodosta päättelin, että tämä kranssi voi toimia myös lumihiutaleena tai kuurankukkana.

Ehkä tulkitsin mallia liian laveasti, mutta luultavasti en ole ainoa, joka irrottaa valmiita malleja suunnittelijan nimeämästä muodosta ja liittää niitä muihin käyttötarkoituksiin.

Pitsiohjekirja

Frivolite- riipus joulun väreissä

 

Frivolite-korut alpakkavillatakin päällä kuvattuna.

Syksy etenee ja aamulla oli jo maa valkea. Enemmänkin lunta on luvassa ensi viikolla, jos säätiedotuksia on uskominen. Minulle kelpaisi jo luminen talvi. Lumisia teitä olisi mukavampi ajella kuin jäisiä ja arvaamattomia teitä.

Syksyn eteneminen muistuttaa joulun lähestymisestä. Valitsin lankakopasta joulun värejä; punaista ja vihreää, kullan hohdetta sekä luonnon sävynä ecrun. Ecru tarkoittaa käsittelemätöntä ja valkaisematonta pellavaa. Suomalaiseen jouluun kuuluu luonnon materiaalit ja luonnon värit olkihimmeleineen ja lastukoristeineen, siksi väripaletin kuuluu luonnonväri.

Käpypitsikorujen väri on siis ecru, mutta valokuvaus oli taas vaikeaa ja valokuvissa  näyttää valkoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Muut värit ovat valokuvassa  lähes todellisen värisiä. Valokuvaus ei ole aina helppoa.ecru

 

Koru

Otin ohjeeksi tällä kerralla Bianca Senatoren syksymallin, jonka tutoriaali on julkaistu nimellä Verbena Creations. Ohjeen pitsi on tehty neulalla, mutta minä käpyilin sukkulalla. Värien lisäksi muokkasin kuviota. Alkuperäisen korun kukassa on viisi terälehteä, mutta minä halusin runsaampaa ja laitoin 6 terälehteä. Lankana on taas Lizbeth 40, jonka varaston täydensin viimeksi.

 

Ensimmäiseksi käpyilty koru.

Sain valmiiksi korun ja olin siihen tyytyväinen. Halusin korun riipukseksi, jota käytän punaisen alpakkavillatakin kanssa. Värit olivat jouluiset ja villatakkiin sopivat. 

Neljästä väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Tein vielä kaksi variaatiota eri värijärjestyksillä. Olisin halunnut tehdä vieläkin lisää vaihtoehtoja, mutta aika loppui. Joskus minusta tuntuu, että takerrun värivalintoihin liian helposti. Pysähdytkö sinä valitsemaan värejä vai onko valitseminen helppoa?

Korun halkaisijaksi tuli 3,5 cm. Alun perin suunnittelin suurempaa, sellaista, minkä voisi laittaa pidempään nauhaan. Nyt ehkä valitsen ketjun ja teen lyhyemmän kaulakorun. Kahdessa ensimmäisessä korussa on Swarovski- kristalleja, jotka jäävät vähän piiloon kuvion sisään. Viimeiseen varianttiin valitsin Swarovski - helmet, jotka erottuvat selvemmin ja antavat korulle erilaisen ryhdin. Helmien ja kristallien koko on 4mm.

Nyt on edessä valinta, mihinkä näistä kolmesta kiinnitän nauhan tai ketjun.

Frivolite - sukkulalla kuurankukkia tai lumihiutaleita

 

Lumihiutaleita Josefiinan solmuilla

Viime aikoina säät ovat olleet enemmän jäiset kuin lumiset. Kelit ovat olleet liukkaat ja musta jää petollista. Ajatukset ovat olleet enemmän jääkukissa kuin lumihiutaleissa. Katsoin vanhaa kuvaa kuurankukkasista ikkunassa ja rajasin kuvasta kulman, jossa kuurankukat näyttivät muodostuvan Josefiinan solmuista. Tätä tunnelmaa lähdin tavoittelemaan tämän viikon käpypitsilumihiutaleessa. 

Pieniä kuurankukkia ikkunassa vanhassa kuvassa.

Minä näin kuvassa Josefiinan solmuja, mietin mitähän sinä saisit kuvasta irti. Varmaan jotain ihan muuta kuin minä.

Oikeasti kuurankukat ovat pieniä jääkiteitä, jotka kasvavat kukkasiksi hitaasti, kun vesihöyry härmistyy ja nestemäinen vesi jäätyy. Ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelu vaikuttaa kuurankukkien muotoon, mutta jääkiteet kasvavat aina kuusikulmaisiksi. Ikkuna siis vuotaa lämmintä ilmaa sisältä ulos, eikä ole riittävän tiivis, silloin kun kuurankukkia esiintyy. Lopputulos on kyllä kaunis vaikka ei niin toivottu.

Kuurankukka

Lumihiutaleet ja kuurankukat ovat usein kuusikulmioita, mutta minä aloitin viisikulmaisesta hiutaleesta. Tämän hiutalekuvion tein itse, jolloin ohjelinkkiä ei löydy. Kuvio on hyvin tasainen ja säännöllinen; jokaisessa kuvio-osassa on kolme kaksoissolmua peräkkäin ennen silmua tai Josefiinan solmua.

5-kulmainen frivolite-kukka

Kuusikulmioon lisäsin keskuskaareen solmun, jotta keskustasta tuli väljempi. Käpyilin myös pieniä irrallisia palasia, kuten ikkunakuvassa.  En ole vielä kovettanut kukkia, mutta ajattelin sen tehdä. Kovettamisen jälkeen, löysähköt Josefiinat asettuvat kauniimmin järjestykseen, vaikka tietysti tässä teemassa se ei ole välttämätöntä.

 Jos keksin pienen kehyksen tai muun sopivan paikan, niin laitan kukat asetelmaksi.

Rannikkaat käpypitsireunuksella

 

Kaksi viikkoa sitten valmistui huivi, josta jäi lankaa tähteeksi. huivilanka on ohutta ja riittoisaa. Tein langantähteistä ranteenlämmittimet, mutta silti lankaa jäi vielä jäljelle. En oikein pidä suuresta määrästä jämälankoja varastossa.

 Suunnittelin, että keräisin yhteen kaikki langantähteet ja lajittelisin materiaaleittain, jospa niistä syntyisi jotain mielenkiintoista yhdistelemällä eri paksuisia ja eri materiaalia olevia lankoja ja ehkäpä vielä erilaisia käsityötekniikoita hyödyntäen. Tämä on vasta ajatuksen asteella ja idea saattaa odottaa toteuttamista vielä pitkäänkin.

Olisi mielenkiintoista nähdä muiden ratkaisuja jämälankojen hyödyntämiseen, sillä en usko olevani ainoa, joille näitä kertyy. Haluaisin löytää muitakin ratkaisuja kuin vain että aina voi tehdä pienestä langasta pienen käpypitsikuvion.

 

Ranteen lämmittimet
 

Lanka on ohutta, ja neuloin ohuimmilla puikoilla, jota kotoa löysin. Käsialanikin on hiukan löysä, joten neuleesta tuli löysähkö. Ehkä voisi sanoa ilmava, mikä on positiivisempi ilmaus. Löysähkö käsiala ei aina ole huono asia, näin neuleesta tulee ilmava ja lämmin. Punnitsin valmiit rannikkaat ja yhteispaino oli 18 g eli yksi painoi 9 g, joten lankaa tosiaan kului hyvin vähän.

Varret jätin melko lyhyiksi varmaan siksi, kun vertasin mittaa parhaaseen ja eniten käyttämääni ranteen lämmittimeen ja ajattelin, että tämä on minulle käytännöllisin mitta.

Neulotun varren yläreunan viimeistelin virkkauskerroksella. Virkkasin kiinteillä silmukoilla ja kuviolangalla, jotta sain lisää kuvioväriä ja ryhtiä rannikkaaseen.

Käpypitsireunuksessa rengas on 4+4 ja kaari on 8 kaksoissolmua. Halusin reunuksesta siron ja kapean. Lisäksi pieni solmumäärä helpotti pitsin sovittamista neuleeseen.

 

 Joustava neule on haaste joustamattomalle käpypitsille. Pitsi pitää saada asettumaan tasaisesti. Jos ympärysmitta on liian suuri eli pitsi kiinnitetty liian tiheästi, niin reuna ei ole sileä, vaan kupruilee. Valitsin tämän ohuen reunuksen ja pienet kuviot, jolloin pitsi asettui hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ei tarvinnut purkaa tai aloittaa alusta useita kertoja, kuten olisi ollut todennäköistä leveän reunuksen kanssa.

Lopputuloksena voin todeta, että rannikkaat pysyvät paikallaan liukumatta alas ja lämmittävät mukavasti. Näitä voi pitää ulkona, mutta ovat myös mukavat sisällä kevyessä työssä, tietokoneella tai käsitöitä tehdessä.

Syksyn sininen lumihiutale

frivolite-hiutale lasipöydällä.

Huivin reunapitsi oli melko suuri urakka ja nyt tyydyinkin tekemään pienemmän työn.

Tällä viikolla menetin kaksi päivää nukkumalla. Sairastin Covid-19 taudin viime vuonna joulukuussa ja luultavasti sain siitä hyvät vasta-aineet. Otin kesällä rokotuksen, jonka jälkeen olin kaksi päivää kovassa kuumeessa ja sen jälkeen hyvin väsynyt. Nyt otin toisen rokotteen saadakseni passin.

Tällä kerralla kuume oli vain 38,2˚C ja kesti vain vuorokauden, mutta nukuin kaksi rokotuksen jälkeistä päivää. Väsymys oli niin kova, että en vain pysynyt hereillä. Kerran keitin mukillisen kahvia. Puolet mukillisesta meni hyvin, mutta sitten toinen puoli oli jo kylmää eli olin nukahtanut kesken kahvimukin. Toivottavasti Tämä tauti ja rokotukset olisivat jo osaltani ohi.

Nyt saan koronapassin, mikä tuo tarvittaessa vapautta liikkumiseen. Tosin ajattelen vieläkin, että on parempi pysyä kotona ja käpyillä. Tätä tapaa suosittelen muillekin, kunnes pandemia on ohi. Käsityöntekijöille kotona pysyminen ei ole niin vaikeaa, kuin muille. Onneksi on myös mahdollisuuksia etätapaamisiin netissä.

 

Lumihiutale

 

Syksyn hämärässä valitsin sinisen langan lumihiutaleen käpyilyyn. Ohje on Kendra Goodnown muokkaama helppo frivolite vintagemalli, joka on ihan perustekniikkaa ja sopii aloittelijoillekin. Hienon vintage-leiman lumihiutaleeseen tuo runsas silmujen eli nirkkojen määrä. En taaskaan mitannut silmujen kokoa, vaan koko saattaa vähän vaihdella käsivaraisesta tekotavasta johtuen.

Vaikka lanka oli melko ohut, niin lumihiutaleelle tuli halkaisijaksi n. 9 cm, mikä on mielestäni melko suuri. Ainakin suurempi kuin suurimmassa osassa lumihiutaleistani. Ohjeessa lumihiutale on muokattu joulupallon ympärille, mutta minä jätin tasaiseksi hiutaleeksi.  Kokonsa puolesta tämä lumihiutale voisi tosiaan sopia paremmin joulupalloon kuin itsenäiseksi koristeeksi. Käyttöä täytyy vielä harkita.

Yritän vielä kasvattaa lumihiutalekokoelmaani joulukuusen koristelua varten. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Huivin reunuskäpyily

 

Tulevan talven lämmin luxuslankahuivi.

Pitkäaikainen urakka on ohi. Ostin langan messuilta ennen pandemiaa ja olen suunnitellut huivin neulomista siitä asti. En pitänyt kiirettä aloittamisella, koska odotin oivallusta huivin mallista ja muodosta. Sitten oli vielä pitsin valinta, jota mietin viime metreille asti.

Olin ajatellut tekeväni reunaan Ninetta Caruson Endrucks1920 projektissa uudistaman vanhan mallin mukaan. Minun huivini oli kuitenkin niin pieni ja lanka sen verran paksua, että valitsin kuitenkin yksinkertaisemman pitsin. Luulen, että varsinkin villalangoilla käpyilleille, tämä on tuttu ilmiö. Sitä haluaisi kaikkea ihanaa ja koristeellista, mutta sitten paksu lanka asettaa omat rajoitteensa. Tiedot huivissa käytetystä langasta viime viikon postauksessa.

Reunapitsi

Hain helpon reunapitsin ohjeen sivustolta: Free Patterns – ABC Tatting Patterns. Tänään sivusto ei auennut, joten en voinut laittaa linkkiä. Toivottavasti sivusto ei ole kokonaan sulkeutunut. Siellä on useita helppoja aloittelijan ohjeita, mukaan lukien tämä minun renapitsini.

Lähikuvaa reunapitsistä.

Pitsi oli yksinkertainen, mutta löyhäkierteinen lanka ei ole käpyilylanka ja pitsi edistyi hyvin hitaasti. Lanka sopi neulomiseen paljon paremmin kuin käpyilyyn tai virkkaamiseen, joita tekniikoita huivissa käytin.

 

Huivikoru
 

Tein vielä samoista langoista pienen kukan, jonka ajattelin kiinnittää huiviin. En kuitenkaan sitten osannut päättää mihin kohtaan huivia kukan kiinnittäisin. Alkuperäinen suunnitelma oli kiinnittää kukka keskikolmioon, sitten mietin muita vaihtoehtoja ja kiinnityskohta jäi ratkaisematta.

Rintakoru huivisolkena käytettäväksi.

Etsiskelin jo hakaneulaa kukan taakse kiinnitettäväksi. Ehkä kukka toimii parhaiten rintaneulana, jota voi käyttää koristeena tai huivin kiinnittämiseen halutulla tavalla. Näin ratkaisen ongelman ainakin aluksi, vaikka ei olekaan kiva ajatus pistellä uutta huivia neulalla.

 

Näin urakan jälkeen huokaisen helpotuksesta ja olen tyytyväinen huiviini, jota jo äsken kauppareissulla kokeilin. Niin ohut ja silti niin lämmin. Tämä on ehdottomasti ensi talven ykkösasuste. 

Villahuivi odottaa käpypitsireunusta

 

Muutama vuosi sitten ostin käsityömessuilta kaksi ihanaa sinivihreää lankavyyhtiä.

Aloitin huivin neulomisen, joka jäi kesken ja eteni hiljalleen parin vuoden aikana. Nyt sitten päätin, että huivin on aika valmistua. Viimeistelyä varten halusin lisätä rehunaan toisen värin. En kuitenkaan muistanut, miltä osastolta olin langan ostanut. Löysin lopulta samaa lankaa Titityyn verkkokaupasta ja sain reunukseen toisen värin.

Langan värit Alfaalfa ja Cornflower ovat ehkä vähän tummempia luonnossa

Tarkoitus on vielä käpyillä tähän pieni reunapitsi. Nyt olen käyttänyt aikaa neulomiseen ja julkaisenkin väliaikatiedon viimeaikaisesta näpertelystä, vakka blogin teemasta riippumatta tekniikkana on neule, eikä käpyily.

 

Huivi

 

Materiaalin on siis Perulainen luonnonkuitulanka Meadow, jossa on pellavaa, laamaa silkkiä ja villaa. Neule on todella kevyt, pehmeä ja lämmin. Neulominen ohuesta langasta johtuen oli hidasta, mutta

Langan vyöte

kuitenkin jäi pieni ajatus isommasta työstä näin ihanasta langasta. Puserolle tulisi aika suuri hinta kevyestäkin luxuslangasta neulottuna.

Minusta tuo sinimailanen oli värinä kiinnostava ja aikoinaan ostin sitä ensimmäiset kerät. Nyt valitsin Titityyn valikoimista tähän sopivana tuon ruiskaunokin. Ruiskaunokin väri haalistuu aina hyvin vaatimattomaksi, enkä ole sillä juuri kuullut värjättävänkään. toisaalta väriaine pitäisi kasvattaa itse, sillä ruiskaunokki on nykyisin melko harvinainen, toisin kuin lapsuudestani muistan.

Lanka on ohut ja kierre löysä. Käpyileminen ei tule olemaan helppoa ja nopeaa, mutta ”hitaasti hyvä tulee”, kuten sanonta kuuluu. Tähän täytyy luotta ja käpyillä kärsivällisesti.

Lisää käpypitsilumihiutaleita

 

Jatkoa käpypitsilumihiutaleille

 

Lehdet varisevat puista vähitellen. Tällä viikolla olen ihaillut pihlajan väritystä. Kaupungin istutuksiin on valittu Tuurenpihlajaa, jossa on meidän perinteistä pihlajaa kirkkaampi väritys. Nyt väritys korostuu, kun muiden puiden lehdet ovat osin varisseet ja kirkkain loisto alkaa olla ohi. Toivottavasti Korealainen lajike kestää pohjolan talvet. Tämä puu sopii hyvin kaupunkimaisemaan.

Lumihiutaleet

Nyt jatkoin lumihiutaleita, joiden ohje oli viime viikon lumihiutaleiden ohjelinkissä. Tällä kerralla tein sitä yksinkertaisempaa mallia ja onnistuin välttymään näkyviltä virheiltä. Tein frivolite-lumihiutaleita vähän enemmän, sillä tähtään lumihiutaleilla koristeltuun joulukuuseen. Tarkoitus on tehdä eri kokoisia ja eri muotoisia lumihiutaleita, jotta saan kuuseen lumisadetunnelmaa.

Tuuren pihlajan värikäs syksy

Frivolite-lumihiutaleita ensilunta odotellessa.

Käpypitsilumihiutaleita

Syksy etenee. Tänään oli kaunis aurinkoinen ruska. Näyttää siltä, että tuuli puhaltaa pian loputkin lehdet puista, koska puiden alle on ilmestynyt värikäs lehtimatto. Näissä tunnelmissa käpyilin lumihiutaleita.

Jotenkin olen kartuttanut kesäisin perhoskokoelmaa ja talvisin lumihiutaleita. Mietin että voisin vaikka ensi syksynä ottaa teemaksi ruskalehdet. Olen tehnyt niin vähän lehtiä, vaikka tänäänkin liikuin keskellä keltaista maisemaa ja lehtiä oli keltaisen kaikissa sävyissä. Ruska vaihtelee vuosittain ja paikoittain punaisesta keltaiseen. Minulta on jäänyt ruskan käpyily vähiin, oletko sinä havainnut ympärilläsi jotain tavattoman kaunista, jota et ole vielä käpyillyt.

Keskipäivän keltainen maisema ja muuttomatkalle lähteviä joutsenia.

Lumihiutaleet

Tällä kerralla lumihiutaleista tulikin kuva-arvoitus. Tehtävänä on etsiä pitsihiutaleista eroavaisuus.

Harmittaa, että heti ensimmäiseen lumihiutaleeseen tein noin tökerön virheen. En kuitenkaan purkanut tai korjannut käpypitsiä. Huomasin virheen niin myöhäisessä vaiheessa, kun kuvio oli melkein valmis. Taas kerran katselin elokuvaa käsityön kanssa. En ehkä ikinä opi, että rauhalliset dokumentit olisivat parempia kuin tiivistunnelmaiset elokuvat.

Ohje on Robin Perfettin ja löytyy linkistä. Pieni ja yksinkertainen, mutta silti niin täydellinen lumihiutale. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on todella kaunis ja aito frivolitelumihiutale. Lankana käytin Lizbeth ja lumihiutaleen halkaisijaksi tuli 4 cm.

Haaveilen, että tänä vuonna lumihiutaleita olisi jo niin paljon, että saisin koristeltua joulukuusen valkoisilla lumihiutaleilla ja olkikävyillä ilman kiiltäviä lasikoristeita. Olkikäpyjä minulla jo onkin tarpeeksi. Kun vielä käpyilen syksyn aja erilaisia lumihiutaleita, niin ehkä niitä kertyy tarpeeksi.

 

Jokimaisemassa iltapäivän auringossa hehkuva vaahtera