RIsti pitkäperjantaina

Solmuristi

Pitkäperjantai vietetään tänään pandemiarajoitusten myötä entisaikojen perinteitä noudattaen. Ei kyläillä, vaan vietetään rauhallista päivää kotona unohtamatta päivän surullista luonnetta. Ei ole vielä tänään valmistettu ruokaa; lounas oli eilisen lämmitystä ja välipalaksi syötiin mämmiä.  

Pitkäperjantai nimenä kuvaa Kristuksen kärsimykseen osallistumista ja on vielä meillä säilynyt perinne. Muualla nimi on jo vaihtunut hyväksi, pyhäksi tai suureksi perjantaiksi. Pitkä sopii tänne Pohjolaan, jossa juhlimisen aiheet ovat yleensä arvokkaita ja juhliminen hillittyä. Vaikka minun lapsuudessani ei kyläilty, niin kotoa poistuttiin silti illalla kyläkoululle ristinjuhlaan, joka oli pitkäperjantain hartaushetki. Ohjelman puheissa muisteltiin kärsimyshistoriaa, hiljennyttiin ja postitoimiston täti lausui runon. Kylistä väki vanhenee ja kylänraitit hiljenevät, nuoremmilla sukupolvilla on omat muistonsa. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä asiat nousevat muistoiksi vaikkapa 2000 – luvun lapsille.

Olin jo aikeissa lopettaa kelttimallit tältä keväältä, kun sitten näin tuon mielenkiintoisen ristikuvion, tosin siihen ei ollut käpypitsiohjetta. Halusin kokeilla silti; tein nuo pidemmät suorat tasapainotetuilla solmuilla ja vain muutaman solmut lähellä mutkaa tavallisilla kaksoissolmuilla. Laitoin helmet käännöskohtiin hahmottamisen helpottamiseksi ja pujotin nauhaa kuvion mukaan samalla kun työ eteni. Kuitenkin lopussa kävi virhe. Ajattelin laittaa solmumäärät muistiin, jos yrittäisin vielä tehdä virheettömämmän version.

Tämä onnistui hyvin tavallisella sukkulalla. Löysin kelttisukkulat ja laitoin niihin lankaa, jolloin toinen muovinen sukkula lohkesi ja siirsin langan tavalliseen sukkulaan. Jos vielä tarvitsen kelttisukkulaa, niin harkitsen sen tekemistä jäätelötikusta, joka varmaan kestää saman kuin muovinen kapea sukkula. Lankana on Lizbeth 20, jota oli sukkulassa valmiina ja väreiksi sattuivat violetti ja lohenpunainen, 

Palmusunnuntain kukkaoksat

Maimai Kaiton kukkia oksissa

Aurinko paistaa ja eiliset lumet ovat sulaneet pois, kevät etenee vauhdilla. Virpominen on kielletty, mutta oksia voi aina koristella. En hakenut pajun (Salix) oksia, joita ei kasva ihan lähellä. Tästä perinteestä olen poikennut ennenkin ja ottanut oksat lähempää tuomipihlajasta (Amelanchier). Pajunkissamaiset silmut aukeavat lehdiksi pääsiäiseen mennessä ja ne voi laittaa koristeeksi kukkien sekaan maljakkoon tai ruukkuun. Mielestäni tuomipihlajan oksat kilpailevat tasavertaisena pajunoksien kanssa pääisäiskoristelussa.

Tein oksiin Maimai Kaiton ohjeella ihastuttavia pieniä kukkia hennon keväisin värein. Itse asiassa näin nämä kukat heti oksakoristeina kun katsoin julkaisun kaksi viikkoa sitten instagramista  

Näilläkin oksilla voisi jopa virtuaalisesti virpoa kuvaviestinä. Tekniikka pelastaa tilannetta paljon, vaikka nyt jokainen pysyykin tiiviisti kotona juhlapyhien ajan. "Virvon, varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks"  on erityisesti tänä vuonna vilpitön toivotus, joka lausutaan ajatuksen kanssa.

Kukat tasona kuvattuna keväisen kuvan päällä.

Kevätliinan aloitus

Kevätliina sinitaivasteemalla

Kelttikuvioihin tuli tauko, kun otin pöytäliinalangat esille ja jatkoin liinaa Renulekin ohjeen mukaan

Päätin tehdä keskusauringon ympärille sinisen taivaan. Väreiksi valitsin auringonkeltaisen lisäksi taivaansinisen, pilven vaalean ja vähän pilvenreunojen tummaa sinistä. Tämä viimeinen väri oli ehkä liian tumma, mutta ei nyt sopivaa tummanharmaata ollut lankakorissa, joten tällä mennään. Ehkä yksi kunnolla tumma väri myös rytmittää liinaa paremmin, eikä väritys ole niin tasapaksu. Edelleen eteneminen tapahtuu kuitenkin niin, että seuraavan kerroksen väri valitaan sitten kun edellinen kerros on valmis. Lopputulos on vielä arvoitus. 

Nyt kuvittelisin liinan etenevän nopeammin, kun tulee vietettyä aikaa tiiviisti kotona entistä enemmän. Olen aikataulusta jäljessä monta kerrosta, mutta kuitenkin toivon saavani liinan valmiiksi kevään aikana. 

Kelttiaiheiset korvakorut

Yhteen lukittujen renkaiden harjoitus

Huomasin, että vaikka olen selaillut kelttiohjeita, niin en ole vielä suunnitellut omia kelttiaihisia korvakoruja. Olen vähän huono käyttämään muita koruja, kun korvakoruja, siksi niitä mielelläni teenkin.

Koruun laitoin tuon yksinkertaisen kolmikulmaisen solmun ja kristallilla yhdistin siihen kukan yhteen lukituista renkaista. Minusta tämä kukka sopii kelttiteemaan. Laitoin kukan keskellekin kristallit kimaltamaan, ehkä jossain valossa erottuvat. Korut on tehty Lizbeth 40 norsunluun valkoisesta. Ajattelin sen sointuvan kristalleihin ja solmuihin paremmin kuin puhtaan valkoinen. Tässä korussa ikävintä on keveys, kuten usein käpypitsikoruissa. En nyt halunnut laittaa suurempia helmiä tuomaan painoa. Toivon, että nämä ovat käyttökelpoiset näin.

Hyvät piirrosohjeet yhteen lukittuihin renkaisiin löytyvät Kathy Miklewiczin blogista: Kathy's Victorian Tatted Lace

Korut roikkumassa 

Maaliskuun kukkakuvio

Daniela Mendolan kukkakuvio

Tätä viikkoa ovat hallinneet arjen huolet. Suunnitelmat ovat muuttuneet moneen kertaan; junamatka ei enää tule kysymykseen ja matkustaminen muutenkin on vähennettävä minimiin, kouluryhmät ovat suuria ja riskiryhmään kuuluva lapsi taitaa jäädä kotiin, lähipiirissä on ihmisiä karanteenissa ja kanssakäyminen on mietittävä tarkkaan ja pidettävä tauolla. Lapsetkin ovat nyt toistaiseksi kahdessa osoitteessa, vanhin jäi isän luo, kun karanteeni alkoi ja kaksi nuorinta ovat minun luonani. On lasten isän kanssa asuttu eri osoitteissa jo n. neljä vuotta, lapset ovat tähän asti liikkuneet vapaasti osoitteesta toiseen.

Tämän viikon pitsi ei varsinaisesti ole keltti, mutta kukan keskus muistuttaa kelttikuviota. Halusin välillä tehdä helpon ja yksinkertaisen. Malli on Daniela Mendolan ja löytyy linkistä nimellä Motif 6.

Tein kirjavasta langasta ja otin kuvan kirjavalla taustalla, mutta minusta kuvio kuitenkin erottuu taustastaan. Jotenkin värit ovat voittaneet lankavalinnoissa hillitymmät sävyt. Valitsin värejä Renulekin kevätliinaan ja olen hiljalleen suunnitellut tekeväni keskustan valkoisella langalla, lisättynä vähän keltaista väriä. Toisin kävi siinäkin, liinan keskustaksi tuli keltainen aurinko, jossa on mukana hiukan voimakasta sinistä ja ripauksia taivaansinistä. Kun alku on tämä, niin liinasta ei ehkä tule niin hillitty ja hienostunut, kuten aiemmin kuvittelin. Maisema on synkkä, kun ei ole lunta, eikä vielä vihreää ja uutiset ovat synkkiä. Kaiken synkkyyden keskellä tuntuu hyvältä käyttää vastapainoksi kirkkaita ja kauniita värejä odotellen kesää ja pandemian laantumista.

Liinan keskusaurinko

Kelttinirkko

Harjoituskukka

Kurssit ja messut on nyt ohi ja on aika palata suunnitelmaan harjoitella kelttimalleja. Tällä kerralla minulla ei ollut valmista mallia, halusin vain tehdä useamman kelttinirkon ja siltä pohjalta aloin käpyilemään. Yllättävän vaikea saada nirkosta oikean kokoinen. Huomasin, että koko vaihtelee ja lopputuloksessakin on osassa nirkoista todella löysä solmu. Jos ihan rehellinen olen, niin aloitin tuon keskusnirkon takia työn ainakin kolme kertaa alusta, kun nirkko jäi löysäksi.

Löysin kyllä jo kelttisukkulatkin, nutta koska lanka on tavallisessa sukkulassa, niin en sitä toiselle sukkulalle siirtänyt. Toki ohuella ja pitkällä sukkulalla käpyily olisi sujunut helpommin, mutta onnistui näinkin. Solmujen miettiminen on haastavaa, siksi kelttityöt ovat kiehtovia, toivottavasti löytyy vielä joku kiva malli, mihin joku toinen on jo tehnyt ohjeen…

Yksittäinen solmu nirkossa

Käsityömessut ja pieni kukka

Pieniä kukkia avaimenperissä

Käpypitsiyhdistys piti viikonloppuna perinteiseen tapaan työpajaa Helsingin käsityömessuilla. Kaksoissolmuja esitellessä tein lauantain ja sunnuntain ajan pieniä kukkia, joiden malli oli Mary Koniorin kirjasta ”Tatting with visual patterns”. Tätä mallia olin tehnyt vähän aiemmin ja muistin kuvion solmumäärät ulkoa, enkä tarvinnut ohjetta messuilla.

Vähän aiemmin olin kokeillut tuota pikkukukkaa avaimenperään puulaatalle. Otan varmaan yhden avaimenperän käyttöön ja kokeilen, säilyykö kukka siistinä.  Puulaatassa on hiukan Inkagold- maalia, sitten kukka liimattuna päälle ja pari ohutta lakkakerrosta suojaamassa lialta. Messujen seurauksena minulla on pieniä kukkia, jotka laitan talteen vaikkapa myöhempää korttiaskartelua ajatellen. 

Messuilla oli hyvin solmunharjoittelijoita, toivottavasti moni sai käpyilykipinän ja löytää tiensä myös käpypitsiyhdistykseen. Käpypitsiyhdistys on vasta neljä vuotta vanha yhdistys, joka hakee vielä toimintamuotoja, joten uusia jäseniä ja ideoita tarvitaan.

Työpajaosasto messuilla odotamassa kävijöitä.

Käpypitsikurssi ja rintaneuloja

Aikaansaannoksia Kouvolan kurssilta.

Käpypitsiviikonloppu takana. Haasteita riitti kaksoissolmusta renkaiden ja kaarien kautta helmien liittämiseen asti. Kurssi oli mukava ja kurssilaiset motivoituneita. Kiitän kurssilaisia ja toivotan paljon sujuvia solmuja kotiharjoitteluun!

Olen viimeaikoina silloin tällöin tehnyt uusia versioita tammikuun rintakorusta. Tein toisen reunusvaihtoehdon ja eri värit houkuttelevat kokeileman. Tämä malli on jotenkin selkeä tehdä ja testailla väriyhdistelmiä. 

Nyt sain postissa lankoja Renulekin kevätliinaa varten, mutta vielä on odotettava viikko, ennenkuin pääsen aloittamaan liinaa. Tässä on kyllä se etu, että ehtii nähdä muiden värivaihtoehtoja, eli voi vähän peilata omaa ajatusta värivalinnoista jo aloitettujen liinojen ideoihin.

Koruversioita

sydänriipus, keltti

Kelttikuvioinen riipus

Tällä viikolla olen potenut flunssaa. En muista milloin minulla on viimeksi ollut kuumetta, mutta nyt pidin flunssan ihan huolella. Olen tainnut enemmän lepäillä kuin käpyillä. Yhden pienen kelttikuvioisen sydänriipuksen sain kuitenkin tehtyä.

Rozanna Lindseyn kukkakirjassa, josta tein viime viikolla ruususydämen, oli pieni lehtimalli, joka minusta näytti myös sydänriipukselle. Tein kuvion kultalangalla (Lizpeth 20 ) ja liitin siihen pienen kullatun riipuspidikkeen. Riipus näytti suurehkolta, vaikka ei kai sitä oikeasti ollut, ehkä solmumääriä voisi pienentää, jotta riipuksesta tulisi hiukan pienempi, toki toimii näinkin. Otin kuvan myös pianon koskettimilla, jotta kuvion koko hahmottuu paremmin.

Riipus pianon koskettimilla ja alkuperäinen lehtikuvio R. Lindseyn kirjassa.

Kukkasydän , keltti

Ruusunnuppusydän ystävänpäiväksi

”Aamu on iltaa viisaampi” – sananlasku tuli taas todistettua paikkansapitäväksi. Tein tuon sydämen illalla ja aamulla pirtein silmin huomasin, että varren solmu jäi vähän kesken, eikä ole ihan ohjeen mukainen. Julkaisen kuitenkin, sillä joskus käsityön jälki näkyy selvemmin, joskus vähemmän selvästi. Tämä sydän on jatkoa kelttisolmuharjoituksiin ja on siis harjoitus. Onneksi edes tuo nupun solmu näyttää oikealta.

Huomasin, että olen ennenkin ollut kiinnostunut kelttipitseistä koska olen ostanut kirjan, vaikka en ole sieltä yhtään ohjetta kokeillut. Löysin siis kaapista Rozella Lindenin kirjan kelttikukista ja lehdistä. Kirjasta valitsin ystävänpäiväteemalla ruusunnuppusydämen. Kukat lupailevat kevättä, jota toivottavasti saadaan vielä odottaa. Lehdessä oli huolestuttava uutinen Helsinkiin muuttomatkalta saapuneesta kiurusta. Kuu kiurusta kesään ei kuulosta hyvältä, kun ei olla vielä helmikuun puolivälissäkään. Lunta on toistaiseksi maassa ja minä ainakin odotan jonkinlaista pakkaskauttakin. Katsotaan toetutuuko.

Ystävänpäivä on perjantaina ja kukkasydämen myötä toivotan Hyvää Ystävänpäivää!

Rozella Lindenin kukkakirja