lauantai 12. elokuuta 2017

Edda Guastellan perhonen


Seuraavana  vuorossa on Edda Guastellan perhonen, jonka ohje löytyy tästä  linkistä.  Hennon sinivalkoinen väri häviää auringossa keltaisiin kukkiin, mutta kokoelmakuvassa värit ovat taas voimakkaammat ja aurinkoa vähemmän. Perhosen siipien kokoero ja takasiipien muoto  antavat perhoselle näyttävyyttä, ainakin näissä väreissä. Mielestäni tämä perhonen ansaitsee paikansa kokoelmassa



Minulla oli tänään tärkeä päivä. Vanhin lapseni aloitti opiskelun poissa kotoa ja saatoin hänet opiskelupaikkakunnalle. Yritin varmistaa, että hänellä on kaikki mitä tarvitaan pärjäämiseen soluasuntoelämässä. Pientä haikeutta helpotti havainto, että tyttö on juuri siellä, missä haluaakin olla ja hoputti äitiä kotimatkalle häiritsemästä asettumista uuteen asuntoon.
Seuraavan kuvan otin huoneen ikkunanäkymästä. Viherseinät yleistyvät, mutta tämä näkymä  tekee varmasti yhtä rauhoittavan vaikutuksen, ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa. Mahtava kesäikkuna. Talvella ei ole näin vihreää, mutta voisin kuvitella, että luminen talvikuvakin on yhtä kaunis kuin tämä.


lauantai 5. elokuuta 2017

Linda-perhonen

Linda - perhonen neilikoissa



Neilikoiden keskellä poseeraava perhonen löytyi Adelheid Dangelan kirjasta Tatted Butterflies, Malli nimeltä Linda. Sipulirenkaat tekevät siivistä koristeelliset, mikä on varmaan yksi syy juuri tämän mallin valintaan.


Ajattelin, että perhonen olisi edukseen punaisissa neilikoissa, mutta voimakasväriset kukat ja kirkas auringonpaiste vievät väriä perhosesta. Muoto kuitenkin erottuu kuvasta ja värit kokoelmakuvasta. Olen muuten tehnyt kaikki kesäperhoset saman paksuisesta langasta, jolloin mallien kokoerot näkyvät oikeassa suhteessa toisiinsa verrattuna.

Perhosparvi

Olen tehnyt koko kesän inventaariota muuttosiivouksen merkeissä. Tähän mennessä olen onnistunut keräämään nurkista seuraavan kuvan mukaisen määrän vanhoja sukkuloita. Muovi on kovaa ja muistelen sukkuloiden ollessa vielä melko uusia, muoviin lohkeilleen helposti koloja reunoihin. Näitä kai myytiin kahden pakkauksissa; pakkauksessa oli yksi sininen ja yksi valkoinen. Eikä näitäkään välttämättä ihan jokaisesta käsityötarvikeliikkeestä löytynyt. Aika on muuttunut ja maailma pienentynyt, nyt internetin kautta löytyy vaihtoehtoja ja voi tilata mitä tahansa. Kuvassa siis nostalgiasukkulani ajalta ennen internettiä.

Vanhoja sukkuloita


t. Marja

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pitsiviikon perhonen

Perhonen peltipurkin kukkailla


Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa katsomassa pitsiviikon hulinaa Raumalla. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja yllättävän suuri, kun mukaan luetaan kansainväliset markkinat alueen reunalla. Vanha Rauma on nähtävyys jo sinänsä ja minäkin huomasin olevani kirkon seinämaalauksia ihailemassa ja nypläystarvikekauppaan kurkistamassa, vaikka juuri nyt en ole nypläystä suunnittelemassakaan. Nuorena olen toki yhden talven ajan nypläykseen tutustunut kansalaisopiston kurssilla, mutta siitä on aikaa.  Matka oli antoisa, joskaan ei sujunut täysin kommelluksitta. Erehdyin pysäköimään autoni lehmuksen alle, sillä seurauksella, että auto oli kotiin lähtiessä aivan tahmea. Onneksi huomasin kotimatkan varrella autopesun ja sain tehopesulla auton puhtaaksi. Palvelukin oli huoltoasemalla erittäin ystävällistä.

Hotellihuoneessa viimeistelin tämän viikon kesäperhosen. Perhosen löysin sivulta tipsaroundthehome , Muskaan on lisännyt sinne linkin ohjeeseen . Oikeasti perhosia olisi pitänyt tehdä kaksi, koska ohjeen nimi on Together We Fly Butterfly, mutta minulla oli sukkulassa mukana lankaa vain yhteen perhoseen. Pääsihän tämä perhonen kuitenkin lopulta samaan perhosparveen 19 muun perhosen kanssa pöytäliinalla päällystetylle pahvin palalle.


Käpypitsiyhdistys järjesti pitsiviikolla kahvilan pihalla työpajan tekniikasta kiinnostuneille. Leikkasin kotona muuttolaatikoista palasia ja laitoin vähän töitä niissä esille työpajan yhteydessä esiteltäväksi. Laitoin pöytäliinakankaan palaseen kokoelman uusista ja vahoista perhosista, joita olen tehnyt. Sinne päätyi tämä viimeinenkin perhonen.


Pitsiviikon työpajan ajaksi saatiin aurinkoinen ja lämmin hetki ja päästiin ulkopöydille pois kahvilan sisäosan ruuhkasta. Mukaan otetuista töistä saatiin pieni näyttely seinustalle, tosin tuuli kaatoi minun kevyitä pahvejani. Risto oli viisaampana tehnyt tukevan puisen telineen.  Käpyilystä kiinnostuneita kävijöitä tuli paikalle ja tapahtuma oli oikein onnistunut. Yllättävänä yksityiskohtana voisi mainita, että neulan käyttöä esiteltiin vähintään yhtä paljon kuin sukkulatekniikkaakin. Kesäinen pitsiviikko ja Rauman vanha kaupunki tekivät vaikutuksen ja herättivät haaveen toistaa samalainen työpaja ensi vuonnakin.

Minun pahvinpalasia ja Riston hieno puinen teline

Kokenut käpyilijä Risto opetustyön touhussa

Yhdistyksen puheenjohtaja Maija opastamassa sukkulan käyttöä.

Kesäterveisin,

                    Marja



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Perhoskoru

AG - perhoskoru

Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa  perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet.  Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee.

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen.


Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää.

Perhoskokoelma tänään.

Marja


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Sinisiipi

Aunt Ellen's butterfly


Sinisiipinen perhonen tuli seuraksi pienille perhosille. Sukkulaan oli jäänyt sinistä Lizbeth twirlz – lankaa ja käytin sen tähän siniseen perhoseen. Tuo lanka on vaativa kuvattava, se on helpoin kuvata tummalla yksivärisellä pohjalla. Otin kuitenkin mukaan toiseen sukkulaan helpommin erottuvan osittain vaaleamman sinisen langan, sillä sain vähän säännöllisyyttä siipien väritykseen. Olen nähnyt tänä kesänä muutaman perhosen lentävän luonnossakin, mutta harvinaista se on, joten parempi on tehdä itse oma perhoskokoelma.
Malli on tosi vanha ja työläs siksi, että lanka piti katkaista ja päätellä monta kertaa työn aikana. Kuitenkin se on mielestäni vaivan väärti, ja perhonen on kaunis ja herkkä. 
Malli löytyy kirjasta Aunt Ellen’s Tatting Handbook. Alle kuvasin taas tummemmalla taustalla, jolloin värit ja kuviot erottuvat selvemmin.


Perhoset tummalla tyynyllä
Marja


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Perhosia mintunlehdillä

Perhosia mintunlehdillä, malli Sherry Pence ; Hope



Mintunlehdille lennähti perhosparvi. Tänä vuonna kolea kesä on vähentänyt hyönteisten määrää niin paljon, että perhosetkin on parempi tehdä itse. On tietysti kiva, että hyttysistä on ollut tavallista vähemmän harmia, mutta hyönteisetkin kuuluvat luontoon ja kesään. Mahtaako tuo lisääntynyt tuuli kuitenkaan korvata hyönteisiä pölytyksessä, jos tämä on toistuvampi ilmiö ja johtuu ilmaston muutoksesta.
Perhosen tein Sherry Pencen mallilla ”Hope” ja Lizbeth 40 langoilla. Väreiksi valitsin perhosenkeveitä värejä, sillä seurauksella, että auringossa otetusta kuvasta eivät keltainen ja vedenvihreä erottuneet ollenkaan. Täytyi käydä valon eteen ja ottaa kuva omasta varjosta. Tämä valon määrä on niin uskomaton. Talvella sitten kiukuttelen, kun värejä ei saa luonnollisiksi missään keinovalossa ja luonnonvaloa ei ole. Kiva kuitenkin, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa, joissa kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Huomasin, että Anneliinin aarteet blogissa oli myös hyönteisteemalla virkattu ampiaispesä. Ampiaisia en itse halunnut tehdä, kun on liian tuoreessa muistissa viime kesän taistelu ampiaisia vastaan. Silloin laitoin ampiaiselle oman herkullisen omana-etikka ym. lautasen ulos, jotta pysyivät poissa ihmisten lautasilta. Ampiaisia oli viime kesänä meillä tosi paljon ja omenasatoakin verottivat huomattavasti. Anneliinin aarteet-blogista löytyy myös jonkin verran käpypitsitöitä.



Perhoset tummalla taustalla.


Otin perhosista vielä toisen kuvan tummalla tyynyllä, jossa näkyvät selvemmin. Ohjeessa oli tummat reunat ja vaaleat keskustat, mutta kokeilin myös toisinpäin. Onhan tuo vihreävalkoinen selvästi siistimmän näköinen kuin nuo muut, joten värien järjestyksessä olisi ollut hyvä noudattaa ohjetta ja tehdä tummemmat reunat.
Tänään paistaa aurinko, mutta lämpömittarissa on vain +14°C ja ensi viikolla olisi edessä jokavuotinen telttailu lasten kanssa. Täytyy etsiä todella lämpimiä vaatteita ja toivoa edes pientä muutosta säässä.

Marja

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Daalia - liina






Mary Konior, Dahlia



Liina on melko paksusta virkkauslangasta tehty ja liinan halkaisija onkin peräti 22cm. En ole paksusta puuvillalangasta tehnyt mitään pitkään aikaan. Nyt varmaan palaankin ohuempien lankojen pariin. Liinasta tuli pirteä ja kivan kokoinen, pidän liinasta, joka tulee varmasti saman tien löytämään paikkansa, eikä päädy kaapin pohjalle. Muutto on siinä vaiheessa, että käsityötarvikkeet alkavat olla omilla paikoillaan ja nyt pitäisi järjestellä keittiö. Tärkeysjärjestys tässäkin.







Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Liinan aloitus

Mary Konior's doily "Dahlia"

Viimeajat olen purkanut muuttolaatikoita. Pitsikirjatkin ovat vielä vähän missä sattuu, koska pakkasin kirjoja ja papereita painon mukaan tasaisesti kaikkiin laatikoihin, ettei yksittäiset laatikot tulleet liian painaviksi. Kesken tavaroiden järjestelyn lapset halusivat uimarannalle, joten sain liinaa alulle. Lapsen kaveri valitsi virkkauslangan ja Koniorin kirjasta ohjeen Daalialiinaan todeten, että tämä on kaunis. Sain uimarannalla pitsin hyvälle alulle ja lapset saivat uida rauhassa lämpimänä päivänä. Sitten sää taas viileni.

Juhannusaatto oli viileä, silti haaveilin juhannuksesta meren rannalla. Ajettiin 60 kilometriä rannikolle, mutta meri oli harmillisen tyyni. Juuri raikas merituuli oli minun juhannushaaveena.

Sää selkeni rannikolle mennessä ja ilma oli raikas. Lokit tuppautuivat lähelle ja kerjäsivät leivänmuruja häiriten lapsia. Keskikesän luonto oli rauhallinen ja kaunis valkean yön valossa.

Juhannusyö Suomenlahdella

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kännykän suojakuoret


Minulta putosi puhelin lattialle sellaisessa kulmassa, että näyttö hajosi. Puhelin on aina mukana ja siihen on niin tottunut, että on vaikea ajatella mitä kaikkea meni. Sain piuhan kanssa siirrettyä kuvat tietokoneelle, mutta muuten en puhelinta voinut käyttää. Vien vanhan puhelimen vielä korjattavaksi, mutta ostin uuden tilalle. Tämä puhelin on samanlainen kuin tyttärelläni, mutta aina on työlästä opetella uuden puhelimen kommervenkit. Ehkä ne vielä opin. Kameran kannalta tilanne on katastrofi; Vanhassa puhelimessa (samsung K Zoom) oli 20MB kamera ja hyvä zoomaus. Tässä mykyisessä on 13 MB, eikä zoomia juuri lainkaan. Ainakin siltä tuntuu, kun on luksukseen tottunut. Siksi haluan yrittää vanhan korjauttamista. Kuvaaminen oli niin helppoa, huokaus.

Kaupassa oli vain kaksi kuorivaihtoehtoa tähän uuteen puhelimeen, musta kalliimpi ja valkoinen halvempi. Olisin ottanut mustan, mutta myyjä vakuutti tämän valkoisen olevan paljon kestävämpi, joten otin valkoisen. Kotona mietin, että jos tuunaan kotelon omanlaiseksi, niin  siitä tulee siedettävämpi. Tein siis pitsin Mary Koniorin ohjeella ”Queen’s Garter”

Väriksi valitin langan, jossa on sekä jäänsinistä, että lumivalkoista. Se erottuu valkoisesta sopivasti, mutta ei liikaa. En halunnut kovin räikeää kontrastia valkoisen kotelon ja pitsin välillä. Nyt pitsi erottuu selkeästi, mutta ei räikeästi.


Kiinnitin pitsin teksfiksillä ja tekstiili decoupase lakalla. Mietin voisiko texfixiä sivellä laimennettuna koko kotelon yli, jos saisi helpommin puhdistettavan pinnan, valkoinen on niin arka väri. Tätä mahdollisesti kokeilen. Ainahan voin ostaa uuden kotelon, jos tämä nyt kertakaikkiaan menee näissä kokeiluissani pilalle.


Vähän jännittää, miten tuo pitsi kestää tuossa taitekohdassa. Olisi ollut varmaan järkevämpää kiinnittää pitsi pystysuuntaan etupuolelle, mutta halusin vinoon. Jos joudun vaihtamaan koteloa, niin kiinnitän sitten pitsiä vain taipumattomiin osiin. Toivottavasti tämä kuitenkin kestää.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pannunaluset

kasvivärjättyä villaa

Vierailin lampolassa. Siellä karitsa paistatteli päivää lampolan ikkunasta ja laudanraoista siivilöityvässä auringon valossa runsaalla olkikuivikkeella. Mikä sen mukavampi tapa totutella alkavaan kesään, joka tulee tällekin karitsalle olemaan ensimmäinen kesä. Vaikka rotu ei ole suomenlammas vaan Texel, niin lampaat saavat ajattelemaan villalankoja. 

Keväinen karitsa

Kartutin pannunaluskoelmaani kahdella uudella pannunalusella. Ajattelin, että Tämä malli; English Tudor Rose,   sopisi villalankaan. Olen oppinut valitsemaan villalangalle yksinkertaisia malleja, nyt kävi kuitenkin niin, että villalanka oli liian ohut. Pannunalusista tuli liian pieniä, siksi jatkoin vielä  vaikka ohje loppuikin jo.

Keskellä English Tudor Rose


 Langat ovat Koivukorven tilalta Haminasta, lukuun ottamatta tuota nokkosella värjättyä vihreää Saarenmaalaista lankaa. Punainen lanka on verihelttaseitikillä värjättyä. Koivukorven tilalla värjätään lankoja kasviväreillä, jolloin lankojen värit luonnonväreinä sopivat aina toisiinsa. 

Verihelttaseitikkiruusu

Suomenlampaan villa on hyvin pitkäkuituista ja siksi sopii juuri käpypitsitöihin hyvin. Lisäksi siinä on sopivasti rasvaa, joka pitää kädet pehmeänä. On hienoa työskennellä tällaisen kansallisaarteen kanssa. Suomenlammas – suomalainen villa ja kotimaiset kasvit väreinä – melkein tulee isänmaallinen olo näin suomen 100 – vuotisjuhlavuonna.

Villapannunalusia olen tehnyt aiemmin Kelttiläisellä mallilla  ,  kuviolla; Tatting Daisy Motif ja Mustan lampaan villasta



Lämpimin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!