Villahuivi

 

Keskeneräinen frivoliteettivillahuivi

Olen pyrkinyt pitämään keskeneräisten käsitöiden määrän pienenä ja järkevästi aloittamaan uuden vasta kun edellinen on valmis. Tämä villahuivi on kuitenkin ollut kesken jo vuosia. Olen selittänyt itselleni, että se on jonkunlainen välityö, jota voi tehdä silloin, kun ei ole muuta kesken. Huivi oli kesän ajan näyttelyssä keskeneräisenä ja nyt olen taas ottanut sen esille toivoen, että saisin sen käpyiltyä valmiiksi.

En tiedä milloin huivi valmistuu, mutta lankaa alkaa olla sen verran rajallisesti, ettei huiviakaan voi loputtomasti jatkaa. Lanka on suomenlammas-rodun pitkäkuituista tummanharmaata kampalankaa, jota olen joskus ostanut muutaman vyyhdin, joten huivi on valmis, kun lanka loppuu.

Huivi on tehty paloista ja mallin valitsin historiaasta. Muistan, että mummolla oli näistä kuvioista pöytäliina pyöreällä pöydällä. Liinan väri oli ruskea, tosin ei villalankaa, muttaa frivoliteettia kuitenkin. En tiedä mistä kuvio on alunperin, mutta ajattelin näin ykdinkertaisen peruskuvion löytyvän antiikkikirjastosta. Hetken selailin ja kirjassa Tatting and Netting oli hyvin samantapainen kuvio sivulla 44 kauluksessa (nro 17) En vertaillut solmulukuja, mutta periaaate pyöreässä kuviossa on sama. 

Nyt haaveilen käyttäväni tätä huivia jo ensi talvena, mutta aika näyttää valmistuuko huivi ajoissa.

Värihaasteita frivoliteetissa

 

Kitararintaneula

Tavoittelin kitarateemaista rintakorua, joka ei aivan onnistunut. Otin lasten vanhan puuhelmen, joka oli sopivan kokoinen kitaran ääniaukoksi. Ei tullut mieleeni, että helmen väri leviää. Nyt tiedän, että jos jatkossa käytän kyseisiä helmiä, niin ne on lakattava ennen käyttöä. Tämä oli opiskelua kantapään kautta. Kitarassa olisi  vielä kehiteltävää ja kaula on vähän hidasta tehdä blokkikäpyilynä.

Viime viikon markkinoilla olleita pitsejä.

Viime viikon markkinoilla satoi vettä, lähdin kesken kotiin ja levitin pitsit kuivumaan. Myöhemmin huomasin, että punainen kaulus oli värjännyt valkoista kaulusta. Kokeilin värin poistoa soodavedessä keittämällä. Tämä oli oma kokeilu, ajattelin, että puuvillalanka kestää keittämisen ja soodasta voi olla apua. Keitin jonkin aikaa ja ylimääräinen väri lähti valkoisesta, joten kokeilu onnistui. Pesin vielä lopuksi kauluksen mäntysuovalla.

Punaisen kauluksen tilanne on myös huolestuttava. Keitin punaista kaulusta vedessä, jotta ylimääräinen väri irtoaisi ja vesi värjäytyikin punaiseksi. Sitten laiton puoli litraa vettä kiehumaan ja lisäsin pari teelusikallista alunaa ja pitsin. Keitin hetken, sitten käänsin hellasta virran pois ja jätin liemen jäähtymään. Pesin myöhemmin pitsin mäntysuovalla, eikä ainakaan siinä vaiheessa väriä irronnut, joten olettaisin alunapuretuksen onnistuneen. Varmuuden vuoksi punaisesta pitsistä tulee minulle oma joulukaulus, jotta voin seurata värin pysymistä.

Punaisen pitsin lanka oli Aida, merseroitu virkkauslanka, josta olen pitänyt, mutta kokemus tekee varmaan varovaisemmaksi tämän langan käytössä. Valkoisen pitsin lanka on ProLana-puuvillalanka, joka vaikutti hyvältä.

Aida-virkkauslanka, johon olen tähän asti luottanut

Syysmarkkinnat

 

Rannekoru ja korvakorut settinä.

Syksyn käsityömarkkinaat olivat edessä ja tein muutamia frivoliteettikoruja ihan perusohjeella, jotta myyntipöydällä  olisi enemmän myytävää. Tämän sinisen ranekorun muutin korusetiksi pienten korvakorujen avulla. Malli on yksinnkertainen, mutta siitäkin voi irrottaa erilaisiaa korukuvioita. Pidin tästä piennestä rengaspainotteisesta kuviosta, jonka sain rannekorukuviosta muutaman jaetun renkaan avulla.

Markkinat

Perinnteiset museokorttelin käsityömarkkinat syyskuussa vietetään 1930- luvun hengessä ja varasin niinsanotun penkkipaikan. Säätiedotus lupasi aluksi pari tuntia sadetta ja sitten neljä tuntia poutaa. Harmittelin sadetta, mutta mennin kuitenkin. Korujen pahvitaustat eivät kestä sadetta, joten paljon oli  peiteltävä muovilla. Onneksi muovistani näkyi läpi ja pari tuntia ei ollut ajatuksena niin paha.

Myyntipöytä suojattuna sateelta.

Säätiedotus tarkentui ja sateen luvattiin kestävän koko päivän ja sateen vain voimistuvan lähitunteina.

Olin jo peittävyt rannekorutelineenkin ja pitsikaulukset olivat aivan märkiä. Vaikutti siltä, että kaupankäynti 1930 - luvun penkkipaikalla oli mahdotonta. 

En ole koskaan aiemmin lähtenyt kotiin kesken markkinoiden, mutta nyt en jaksanut ajatella seisovani sateessa tunti tolkulla. Kävin ostamassa markkinarinkelin ja lähdin kotiin kuivattelemaan kauluksia ja kaikkea muutakin mukana ollutta. Lähtiessäni kuulin juuri alkaneen musiikkiesityksen sanat; "On ihanaa kun aurinkoinen paistaa..." Tällaiset tunnelmat tänä vuonna, toivottavasti ensi syksynä on parempi sää.

Kävijöitä oli markkinoilla melko vähän ja muovipeitteisiä pöytiä paljon

Sukkuloitua korin koristelua

 

Reunapitsi vanhassa pärekorissa.

Marjat odottavat metsässä edelleen poimimista. Koska aikaa ei ole liikaa, pitsi syntyi nopeammin paksusta langasta  ( Cotton Crochet, Novita 50g=330m) ja yksinkertaisella kaavalla; kolme kaksoissolmua ja silmu. 

Yksinkertaista, mutta on hauskaa välillä toistaa helppoa kuviota, joka ei vaadi tarkkaa keskittymistä. Joskus on tarpeen ihan vain pitsisukkulalla aikaan saatu tasaisen liikkeen meditaatio.

Kirpputorilöytönä ostettu vanha pärekori on odottanut kaapin päällä tuunausta. Nyt otin sen käseittelyyn ja kiinnitin kannen reunaan frivoliteettipitsin muutamalla liimatipalla.

Pärekori, jota oli vahvistettu vielä suurella nitojalla.

Korin reunoissa on suuria rumia nitojannastoja, mikä ei ole ihan perinteen mukaista ja siksi frivoliteettipitsi sopii reunustamaan huomion vangitsijana. Koska ajattelin, että tässä voisi säilyttää joko pitsejä tai käsityötarvikkeita katsoin järkeväksi vuorata korin kankaalla, jonka ompelin ensin korin muotoon ja sitten kiinnitin reunaan liimalla.

Korin kannessa on saman pitsin ympyrän muotoinen muunnos.

Kanteen pitsi muotoutui ympyräksi liitoskohtia vaihtamalla. Voi olla, että pilasin perinteisen korin, mutta mielestäni käytettävyys parani ja tuunattavaksi olin korin aikanaan ostanutkin.