Käpypitsiruusu keltaisesta langasta

 

käpypitsiruusu Lizbeth 40 - langasta

Käpyilin lisää kuuman kesän kukkia syksyn asetelmaa varten. Kesäloma on vielä edessäpäin ja toivottavasti silloin on aikaa käyttää joskus myös päiväaikaa käpyilyyn. Nyt pitsit ovat lähinnä iltojen harrastus. Tällä kerralla ruusu on Jennifer Williamsin ohjeella käpyilty. Ohjeessa lanka oli Lizbeth 20, kun minulla oli käytössä Lizbeth 40.

Keskustan helmet olivat lankaan suhteutettuina ehkä hiukan liian suuret ja kukka avautuu enemmän. Itse asiassa ajattelin laittaa kevyen Fabric-decoupagelakan ja avata uloimpia terälehtiä vielä lisää, mutta katson tilanteen vasta kun asettelen käyttökohteeseen.

Minä en halunnut kukkaan vartta, toisin kuin ohjeessa, jossa kukka oli varrellinen ja lehti liitetty kukkateipillä teipattuun varteen.

Juhannusruusut käpypitsillä

 

Käpyptisiruusut

Yöttömän yön juhla, juhannus juhlittiin lämpimässä kesäsäässä ja juuri sopivan tuulenvireen kanssa. Talviturkki tuli heitettyä eli kesän ensimmäinen uinti suoritettua vaikka uiminen on jäänytkin viimevuosina vähemmälle.

Kukat lakastuvat nopeasti lämpimässä alkukesässä, joten tein pitsikukkia, jotka eivät lakastu. Ruusun ohje on jo aiemmin hyväksi havaittu. Olen käyttänyt tätä ohjetta keltaisiin ruusuihin, joista käpyilin kimpun pieneen maljakkoon. Ensimmäisen kerran käytin tätä ohjetta käpyillessäni rintaneulan lahjaksi kummitädilleni v 2016. Rintaneula on monivärisestä langasta, myöhemmissä versioissa on hillitympi värivalinta.

Tänä kesänä ajattelin jättää perhoskokoelman kartuttamisen vähemmälle ja keskittyä käpypitsikukka-asetelmaan, johon liitän kesän aikana käpyiltyjä kukkia. 

Vaikutteita Riston sydämistä

 

kukkia käpypitsisydämistä.

Lämmin ja aurinkoinen kesä on saapunut. Jopa niin lämmin, että kukatkin ovat kukkineet normaalia aiemmin ja juhannuksen perinteisetet juhlakukat on ehkä korvattava vaihtoehtoisilla koristeilla. Koivun oksia kuitenkin löytyy. Kesän eteneminen on joka vuosi erilainen, mutta onneksi se ei haittaa käpyilyä, mikä onnistuu säässä kuin säässä ja sisällä ja ulkona. Yhdistyksen kesäohjelma on jo hyvin selvillä ja odotettavissa on livetapaamisia Raumalla.

Käpyilykesä 2024

Suomen käpypitsiyhdistyksen kesätoiminta keskittyy taas Rauman pitsiviikoille, jossa keskiviikkona Rauman Kansalaisopiston kanssa yhdessä järjestetään kurssit aloittelijoille ja edistyneille ja torstaina tavataan Kontion kahvilassa. Livetapahtumien lisäksi pidetään etätapaamiset jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Lisäksi jäsenille lähetettiin Riston käsialaa oleva kesäinen pitsiohje, josta tein omana muunnoksenani pieniä helmisydänkukkia myöhemmin suunniteltua käyttöä varten.

Juhannusruusu jo kaksi viikkoa sitten.

Käpypitsiä 1800 - luvun miljöössä

 

Käpypitsityönäytös ruiskumestarin talon kesätapahtumassa.

Erilaiset kesätapahtumat ovat selvä merkki kesän alkamisesta ja tuovat toivottua vaihtelua arkeen.

Eilen oli Helsingissä Ruiskumestarin talomuseossa kesätapahtuma, johon tänä vuonna pyydettiin Käpypitsiyhdistykseltä käpypitsityönäytös, mikä sopikin hyvin 1800-luvun teemaan.

Museo henkii vanhan ajan rauhallista tunnelmaa ja on mukava paikka viettää kesäpäivää. Kesätapahtumavieraiden joukossa käpypitsitekniikka oli jokseenkin tuntematon ja ihmettelijöitä riitti. Tekniikka on niin harvinainen, että on hienoa päästä kertomaan, esittelemään ja lisäämään tunnettavuutta. Kiitos hienosta päivästä museotapahtuman järjestäjille!

Mukana oli kuvassa olevia pitsejä niin villasta, kuin puuvillastakin ja teemat ja väritykset oli ainakin yritetty täsmätä keskimääräistä klassisempaan tyyliin. Ikkunan takana pihalla pelimannit soittivat aikaan sopivaa musiikkia ja Martta-järjestö myi kahvia sekä vanhoilla resepteillä leivottuja leivonnaisia. Mukava päivä ja kesän aloitus. Nyt käpyily jatkuu taas kotona ilman yleisöä ja ehkä enemmän keskittymistä vaativilla pitseillä.

Vedenvärinen käpypitsihaaste

 

Korutarvikkeita käpypitsihaasteeseen

Korutarvikkeiden järjestelmällisessä säilytyksessä on edelleen toivomisen varaa. Kaappia kaivellessani huomasin seuraavat toisiinsa sointuvat helmet ja päätin tehdä näistä korut. Korukoukut ovat ruostumatonta terästä ja sopivat hyvin tähän vedenvihreään sävyyn. 

Swarovski-kristallien pussissa luki värinä Pacific Opal, epämääräisestä laatikosta löytyi kaksi suurempaa lasihelmeä ja Miyuki-siemenhelmien harmaa sävy sointui edellisiin. Miten kertyykin epämääräisiä laatikoita, joihin pientä hyödyllistä on hyvä tallettaa. Ajan myötä laatikot muuttuvat aarrelaatikoiksi, joista löytyy unohtuneita ihania ja hyödyllisiä tavaroita, jotka ovat säilyneet vuosikausia odottamassa käyttöä.

Korvakorut

Korvakorut syntyivät siis veden sävyisistä helmistä, joiden seuraksi laitoin hopeanharmaan langan, Lizbeth 20.

Keskushelmi oli aika suuri, joten korulle tuli kokoa. En ajatellut tätä aloittaessani pienemmistä kuvioista, joilla korut kiinnittyvät koukkuun. Lopulta korun pituus oli ilman koukkua 5 cm, jonka koen pitkäksi. Lasihelmi tuo myös painoa koruun, joten koru pysyy suorana korvassa.

Viimeistelin korut Fabric-decoupage-lakalla, vaikka tämä ei olisi ollut mitenkään välttämätön toimenpide, mutta halusin korun pintaan pienen suojakerroksen, mikäli tulee tarvetta puhdistamiseen, niin imeytymätön lakkapinta on parempi kuin huokoinen puuvillalanka

Valmiit korut odottamassa käyttöä