rannikkaat, kynsikkäät

rannikkaat

Vaihteeksi villaa

Tein viime vuonna rannikkaat, jotka olivat kovassa käytössä viime syksynä ja talvena. Tänä vuonna halusin vähän pidempivartiset ja tein ne mustan lampaan tummanharmaasta villasta, koristekukat ovat luonnonkasveilla värjättyä lankaa. Tällä kerralla onnistuin heti valitsemaan villalangalle niin yksinkertaisen mallin, ettei tarvinnut yksinkertaistaa enää. Ehkä alan vähitellen oppia yhdistämään käpypitsiä ja villaa. Tein kuvion ensin valmiiksi ja yhdistin mukaan neulomisen aikana. Neule on viime vuonna hyväksi havaittua valepalmikkoa. Villalangan laitoin suureen sukkulaan, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on helmityöskentely, mutta sopii myös villaan (skandinaavisten alkuperäisrotujen villaan, joka kestää sukkulatyöskentelyä pitkän kuitunsa ansiosta). Tuo yksinkertainen malli ei olisi onnistunut neulalla, joten vaihtoehtona oli joko mallin vaihtaminen tai suuri sukkula. En ole kokeillut käyttää näitä vielä, mutta ajattelin, että ennen talvitakkikautta nuo pitemmät varret voisivat olla mukavat. Talvitakin kanssa onkin sitten lapasten aika.

suuri sukkula sopii villalankaan

Villavalinnasta

Olen pyrkinyt käyttämään käsitöissä suomalaisten maatiaisrotujen villaa. Perusteena on suomenlampaan villan kestävä ja pitkä kuitu ja halu tukea harvinaisen rodun säilymistä ostamalla ja käyttämällä sen tuotteita. Luonnonkasvien kerääminen värjäykseen ja niillä värjääminen ansaitsee kannustusta, joten en voi olla ostamatta kasvivärein värjättyjä lankoja, kun sellaisia kohdalle osuu.

Suomenlammas

Suomessa on maatiaislampaista kolme muotoa: suomenlammas, jota esiintyy valkoisena, ruskeana ja mustana, kainuunharmas, jonka villa on erityisen hienoa ja pehmeää sekä ahvenanmaanlammas, joka on kolmesta kaikkein uhanalaisin. Kuvia suomen maatiaisroduista löytyy täältä.

Suomenlammas on pohjoinen, lyhythäntäinen villarotu, joka on luonteeltaan eloisa, valpas ja ystävällinen eläin, jolla on voimakas laumavaisto. Sen villa on arvostettua käsityövillaa; kiiltävää, joustavaa, pehmeää, eläväpintaista ja erinomaisen hyvin huopuvaa. Yhdellä kerintäkerralla aikuisesta lampaasta tulee n. 3 kg villaa eli vuodessa n. 6kg. Suomenlammas hoitaa tehokkaasti suomalaisia perinnemaisemia laiduntamalla. Suomenlammas on harvinainen rotu. Kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat uhanalaisia. Toivottavasti tämä kansallisaarre onnistutaan säilyttämään elinvoimaisina myös tuleville sukupolville.

Mummo kertoi joskus kauan sitten, kuinka ennen lampaat pestiin Laatokassa ennen kerintää ja näin saatiin villa hyvänä talteen. Siihen aikaan meillä oli kesälampaita ja mummo näytti, kuinka lammas keritään. Nykyään se tehdään kyllä paljon joutuisammin koneella, eikä käsikeritsimillä mummon tapaan. Mummon kanssa myös opin karstaamaan ja kokeilin kehräämistä, tosin minun lankani ei ollut koskaan niin tasaista kuin mummon. Oli varmaan minulle liian nopea rukki. Suomenlammas ja sen villa tuovat minulle mieleen lämpimiä muistoja vuosien takaa