Vanhasta napista käpypitsikoru

 

Rintaneula vanhasta napista

Heinäkuun helle saapui tänäkin vuonna ja mieleen muistui Kalle Väänäsen runo "Päeväsyömmellä". En ole savolainen enkä savonmurretta juurikaan ymmärrä, mutta tässä 100 vuotta vanhassa runossa on loistava kesähellekuvaus. Pieni katkelma: "Heinäkuinen päevän, helle uuvuttaa ja raakasoo. Karjapihan pientarelle syvä raaha tuluvailoo. Voisko tuassa väittee kuka mua on murheen laakso muka" 

Kun ei oikein ole lämpimiin tottunut niin hellekausi väsyttää. TIedän, että meidän lämpimät ovat vielä alle 30 Celsiusastetta ja melko maltillisia, mutta poihjoisessa ilmastossa tämäkin on riittävä ja jopa liikaa monelle suomalaiselle.

Nappikorukäpyily

Jatkoin käpyilyä nappivarastoa selaillen. Tällä kerralla otin soikion napin ( leveys 2 cm ja pituus 3 cm) Lankana Lizbeth 40. Metallisen ompelulenkin otin pois ja kiinnitin rintaneulan. Tein ensiksi käpypitsiruusun  ja sitten käpyilin reunuksen, johon ruusun kiinnitin. Kiinnitysmekanismin liimaamisen yhteydessö liimasin myös pitsiä osittain nappiin kiinni. Jätin napin tasaista mustaa pintaa näkyviin, koska se on mielestäni tämän napin kaunein ominaisuus.

Nappeja on vielä paljon  jäljellä, mutta ensi viikko vierähtää Rauman pitsiviikkomatkan merkeissä, joten napit saavat taas odottaa.

VIllasta käpyilty pannunalunen

 

Luonnon värejä: sipulinkuoria-savikkaa ja nokkosta

Kesäpäivät vievät mennessään ja käpyilylle on ollut vain vähän aikaa. Sateita on riittänyt ja maa on märkää. Herkuttelin eilen rouskukastikkeella. En muista milloin viimeksi sieniä on kypsynyt ennen mustikoita, onkohan tällaista vuotta aiemmin ollutkaan.

Olen pistäytynyt käpypitsinäyttelyssäni aina kun olen ehtinyt ja lisäksi ajatuksiin nousee jo Rauman kesätapaaminen  matkoineen. Raumalla käpyillään jo 10 päivän kuluttua; pidetään työpajaa pienen näyttelyn kanssa, opetellaan alkeita ja korujen suunnittelua. Tiedossa on siis mukava käpyilijöiden kohtaaminen.

Pannunalunen

Muistin Muskaanin sivulla,  tipsaroundthehome nähneeni pannunalusen, jonka halusin käpyillä villasta. Nyt suuret sukkulat ovat näyttelyssä ja tartuinkin pitkästä aikaa neulaan. Paksusta villalangasta käpyillyn pannunalusen halkaisijaksi tuli 15 cm. Pannunalunen on sen verran paksu erityisesti tuon savikkavärikerroksen ansiosta, että se eristää lämpöä ja sitä voi käyttää oikeasti vaikkapa kahvipannun alla. Materiaalina alkuperäisrodun; suomenlampaan villa Koivukorven tilalta.

Käpypitsinäyttely

 

Pieni kuvakollaasi näyttelystä

Olen pitänyt pientä käpyilytaukoa ja keskittynyt pitsi-inventaarioon. Sain mahdollisuuden tehdä pienen käpypitsinäyttelyn, mikä on työllistänyt minua viime viikkoina. Keräsin töitä näyttelyyn ja lopulta näyttelytöitä kertyikin yli 300. Sekä pieniä että suuria. ( Käpypitsinäyttely Kouvolassa )

Nyt minulla on hyvä mahdollisuus järjestellä kotiin jääneet pitsit, jos vihdoinkin saisin jotain järjestystä pitsien varastointiin. Näyttely on auki ainakin 4.8. asti. Olen luvannut olla paikalla 7.7. ja muulloin aina kun ehdin. Töitä on kertynyt  niin paljon, että uskon näyttelyn olevan kattava ja käpypitsiteemalla poikkeuksellisen laaja. Hyvä lomamatkakohde matkan varrella silloin kun  matkakohde on itäisessä Suomessa.

Käpyily jatkuu taas, kun näyttelytyöt on valittu ja galleriassa. 

Käpypitsikirjanmerkki

 

Kirjanmerkki vieraskirjaan

Keskeneräinen kaulus valmistui. Käpyilin myös kirjanmerkkinauhan vieraskirjaan. Ostin tyhjillä sivuilla varustetun muistikirjan, katkaisin siinä kiinni olevan nauhan ja liimasin uuden käpypitsinauhan. Aika oli rajallinen, joten en ehtinyt enempään persoonallisuuteen. Menin siis siitä, mistä aita on matalin ja tuunasin ostokirjaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, edes tähän pieneen pitsiyksityiskohtaan.

Kaulus

Kauluksen kanssa en ollut ihan tyytyväinen. Kauluksen kuviosta tuli ohuen langan ansiosta kovin tiivis, josta syystä tulin siihen tulokseen, että kaulus täytyy ommella paikalleen, jotta se asettuu kauniisti. Toimii kuitenkin juuri ja juuri. Koska kuvio on kaunis, haaveilen uudesta kaulurista paksummalla langalla ja pienemmällä kuviomäärällä, jolloin kaulus laskeutuu paremmin. Tämä on siis varoittava esimerkki siitä, että ensin kannattaa miettiä langan paksuus ja sitten vasta aloittaa työ.

Krysanteemikuvioinen vintagekaulus

Haave käpypitsikauluksesta

 

Pitsikauluksen käpyilyn aloitus

Viime viikolla suunnittelin nappiprojektia, mutta ajatus kauluksesta tuli väliin. Olen ommellut kaulukseni kiinni vaatteisiin, eikä minulla ole yhtään irtokaulusta, joten päätin tehdä sellaisen ja jatkaa nappien kanssa myöhemmin. 

Hain mallin kirjasta, josta löytyy paljon vanhoja ohjeita, joista osa on julkaistu jopa v.1916. Vanhat mallit ovat tasapainoisia ja kauniita, joten ryhdyin tuumasta toimeen. 

Huomasin myöhemmin, että kuvan kaulus on tehty paljon paksummalla langalla kuin omani, joten täytyy vain toivoa, että osaan soveltaa solmuluvut oikein ja lopputulos on kaulus eikä spiraali. Tein jo niin pitkälle, että en halunnut enää aloittaa alusta. katsotaan onnistunko tämän kanssa. Käpyilen siis mukaillen ohjetta - ei ohjeesta suoraan.

Kuva kirjasta,  johon on koottu
vanhoja ohjeita.

Käpypitsikoru nappipohjalla

 

Käpypitsinappi villatakissa

Tänään on helteinen kesäpäivä +27 °C eikä villatakkia tarvita, toisin kuin viime viikkojen viileinä päivinä. Katselin nappikokoelmaani ja ajattelin, että niistä saisi rintaneulojen pohjia käpypitsitöihin. Huomaan omistavani yllättävän monta villatakkia, joissa ei ole nappeja, ja joissa rintasolki olisi hyvin hyödyllinen kapistus.

Nappikokoelmani sisältää joitain suuria nappeja, jotka ovat tulleet aiemmilta sukupolvilta käsityötarvikkeiden mukana. Käpityöläisyys kulkee usein suvussa, joten arvokas perintö voi olla vaikka vanhoja nappeja. Luulen monen käsityöläisen jakavan havaintoni ja olisikin mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea käsityöhön liittyvää mielenkiintoista tarviketta käsityöharrastajat ovat jäämistöistä pelastaneet.

Valitsin yhden napin jolla kokeilen liimani kestävyyttä. En ole ihan varma pitääkö liima, jota minulla on kuitenkin kokonainen pullollinen, joten tein ensin yhden napin kokeeksi. Ompelin kiinnitysneulan ja käpypitsin askarteluhuopaan, jonka sitten liimasin napin taustalle. Liimasin nappiin myös keskuskuvion.

Ensimmäisenä kokeiluun päässyt nappi.

Olen käyttänyt rintaneulaa nyt parina päivänä ja näyttää siltä, että liima pitää, joten suunnitelmissa on rintaneulat muistakin napeista, 

Suvituulet puhaltavat käpypitsissä

 

Suvituulen puuska polyesterilangasta käppyiltynä

Kevätliina on valmistunut ja kevään  juhlat on juhlittu, nyt on aika rentoutua ja nauttia lempeistä kesätuulista. Lilliantatlace nimimerkki on julkaissut kivan kuvion Summer Breeze, joka todella tuo mieleen tuulepuuskan.

Valitsin langaksi kevyen polyesterilangan, joka oli niin ohutta, että päädyin käyttämään sitä kaksinkertaisena. Langan luvattiin olevan jonkin verran hohtavaa. 

Käpyilyyn käytetty ohut kirjontalanka

Langan hohtavuutta yritin tarkkailla ripustamalla muutaman erikokokoisen tuulenpuuskan seinää vasten ja odotin pimeää, jotta näkisin hohtaako lanka. Odottaminen oli haastavaa ja luovutin lopulta kesken. Ei täällä kesäkuun valkeissa öissä ole pimeää. Vain vähän hämärää yöllä. En juurikaan havainnut hohdetta hämärässä, joten menin nukkumaan.

Tuulenpuuskat seinää vasten iltahämärässä.

Vaikka kuviot eivät hohtaisi hämärässä tai eivät hohtaisi ollenkaan. Ohut polyesterilanka tekee pilvistä nimensä mukaisest pehmeitä ja kevyitä, hentoja tuulenpuuskia.

Käpypitsiperhosia ja onnittelukortteja

 

Koruperhonen

Pieni kevätperhonen

Perhosessa on koristeenaa siemenhelmiä. Näin jälkeenpäin ajatellen tuohon keskelle olisi voinut lisätä helmen. Näinhän siinä yleensä käy, että ideat tulevat vasta sitten, kun pitsi on valmis.

Käppyilin erivärisiä perhoskoruja saadakseni korutelineeseen keväisiä pastellisävyjä ja hentoja kevätkoruja. Tein koruille tilaa siirtämällä lumihiutaleita varastoon odottamaan ensi talvea.

Perhoskoruja

Onnittelukortteja

Eilen, toukokuun viimeisenä päivänä juhlittiin valmistuneita ja ylioppilaita. Askartelin ruusukortteja ylioppilaille. Aika ei ole suotuisa, mutta toivon valmistuneille työpaikkoja ja ylioppilaille opiskelupaikkoja. 

Ruusut eivät ole identtisiä, vaikka minulla on kirjattuna kokonainen paperiarkki erilaisia solmumääriä, joita kirjasin ylös aina seuraavaa ruusua varten. Ehkä virhe ei ole suuri, sillä luonnossakaan ei ole kahta täysin samanlaista ruusua. Korttipahvi on luonnonvärinen, koska minulla sattui olemaan luonnonvärisiä kaksiosaisia kortteja ja kirjekuoria.

Ruusukortteja ylioppilaille

Minulla oli eilen kiireinen päivä, kun kävin sekä juhlimassa kummityttöni lakkiaisia että juhlin kuopukseni lakkiaisia. Molempiin juhliin osallistuminen, sekä äitini kuljetus tarkoitti n. 200 ajokilometriä päivän mittaan. Päivä onnistui kuitenkin tiukassa aikataulussa sekä  kauniissa auringonpaisteessa. 

Kevätliinan viimeiset kerrokset

 

Pitsiliinan viimeinen kerros käpyiltävänä

Liina valmistuu sittenkin toukokuun aikana, vaikka olin jo varma, että menee kesäkuun puolelle. Aina työtä aloittaessa on mielikuva lopputuloksesta, mutta työ muokkaa ajatusta matkalla ja muutos voi olla jopa positiivinen. Tässäkin liina on kovin erilainen, kuin aloittaessani ajattelin; olen silti tyytyväinen lopputulokseen.

Kun tarkastelen pitsiliinaa alkuperäisen ajatuksen pohjalta,  voin   todeta, että tummansinistä on enemmän kuin ajattelin. Lisäksi suunnittelin laittavani tummansinisen vain pieniä pisteitä muodostavina renkaina. Käpyilin kuitenkin kaikki samanlaiset kuvio-osat tummansinisellä, joten en voinut vähentää värin määrää.

  

tummansiniset kuviot

Tummansininen antoi liinalle rytmin ja ryhdin, joten sen suuri määrä on perusteltua.

Vaaleansinisen ajattelin olevan pohjaväri, mutta en osannut vähentää valkoisia kuviota saadakseni yhtenäisempiä vaalensinisiä alueita. Vaaleansinistä on juuri ja juuri riittävästi.

Ulkoreunaan laitoin tumman raidan säilyttääkseni liinassa yhtenäisen rytmin loppuun asti, lisäksi huomasin, että keskellä on myös kerros tummansinisiä kaaria, joten kaarista tuli kolmas tummansininen kuvio-osa ja ajattelinkin reunuksen toistavan keskustan raitaa.

Reunan tumma kerros toistaa keskuskukan tummia kaaria.

Lopputuloksena voin todeta, että liinassani Renulekin ohjeen kuviot määrittelivät väritystä todella paljon. Kuviot myös nousevat esille erivärisiksi käpyityinä, lisäksi olin hyvin uskollinen ohjeelle kuvioita toistaessani. Tämän vuoden liina on todella kaunis  ja monipuolinen. Olen käpyillyt aiemmin neljä eri kevätliinaa, mutta tästä taitaa tulla suosikkini kun vain saan viimeisen kerroksen valmiiksi.

Kevätkäpypitsiliinan kerros 15

 

Käpypitsiliinaan käpyilty15 kerrosta.

Liina etenee vähitellen ja edelleen ajattelen, että jokainen kerros tuo niin paljon uutta ilmettä, että käpypitsi ansaitsee tulla kuvatuksi. Liina voisi olla näinkin valmis, mutta jatkuu edelleen....

Kuvatessani tulin ottaneeksi yhden kuvan kameran taidekuva-asetuksella ja ajattelin, että se on oikeastaan aika hauska. En rajannut kuvaa liinaan, vaan kuvassa näkyy huonetta pöydän ulkopuolellakin. Lisään tähän siis toisenkin kuvavaihtoehdon.

Liinakuvan taiteellisempi versio.