Mustaa pitsiä

Kesä alkaa olla ohi ja illat pimenevät. Otin vaihteeksi sukkulaan mustaa lankaa kesän värikkäiden perhosten jälkeen. 

En ole aikoihin tehnyt kaulakoruja, joten tein muutaman  choker – nauhan. Sukkulan tähteistä sitten kaveriksi korvakoruja; suuremmat ja pienemmät. 

Ei ole ehkä ihan minun ominta tyyliäni, mutta ehkä joku meillä näitä käyttää. Musta on valmiina kaunis, mutta langan käsittely vaatii hyvän valon. Vaikka lamput ovat hyviä, niin olen yrittänyt hyödyntää mahdollisuuksien mukaan luonnon valoa. Syksy alkaa olla siinä vaiheessa, että valo vähenee entisestään ja mustat langat on järkevää jättää tauolle odottamaan alkukevään valoa.

Kun kotona on kaikki vähän sekaisin ja olen elänyt viime viikot remontin keskellä, niin en halunnut ottaa mitään suurta keskittymistä vaativaa mallia. Tein ihan yksinkertaisia perusnauhoja. Perusnauha on kaulassa myös näyttävä, koska kuviot erottuvat selkeästi, kun ei niitä ole liikaa ja liian tiheästi.

Lankana käytin Lizbeth 40, joka on sopivan paksua ja helppo työstää vaikka keskittymiskyky ei olisikaan paras mahdollinen.

rannikkaat, kynsikkäät

rannikkaat

Vaihteeksi villaa

Tein viime vuonna rannikkaat, jotka olivat kovassa käytössä viime syksynä ja talvena. Tänä vuonna halusin vähän pidempivartiset ja tein ne mustan lampaan tummanharmaasta villasta, koristekukat ovat luonnonkasveilla värjättyä lankaa. Tällä kerralla onnistuin heti valitsemaan villalangalle niin yksinkertaisen mallin, ettei tarvinnut yksinkertaistaa enää. Ehkä alan vähitellen oppia yhdistämään käpypitsiä ja villaa. Tein kuvion ensin valmiiksi ja yhdistin mukaan neulomisen aikana. Neule on viime vuonna hyväksi havaittua valepalmikkoa. Villalangan laitoin suureen sukkulaan, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on helmityöskentely, mutta sopii myös villaan (skandinaavisten alkuperäisrotujen villaan, joka kestää sukkulatyöskentelyä pitkän kuitunsa ansiosta). Tuo yksinkertainen malli ei olisi onnistunut neulalla, joten vaihtoehtona oli joko mallin vaihtaminen tai suuri sukkula. En ole kokeillut käyttää näitä vielä, mutta ajattelin, että ennen talvitakkikautta nuo pitemmät varret voisivat olla mukavat. Talvitakin kanssa onkin sitten lapasten aika.

suuri sukkula sopii villalankaan

Villavalinnasta

Olen pyrkinyt käyttämään käsitöissä suomalaisten maatiaisrotujen villaa. Perusteena on suomenlampaan villan kestävä ja pitkä kuitu ja halu tukea harvinaisen rodun säilymistä ostamalla ja käyttämällä sen tuotteita. Luonnonkasvien kerääminen värjäykseen ja niillä värjääminen ansaitsee kannustusta, joten en voi olla ostamatta kasvivärein värjättyjä lankoja, kun sellaisia kohdalle osuu.

Suomenlammas

Suomessa on maatiaislampaista kolme muotoa: suomenlammas, jota esiintyy valkoisena, ruskeana ja mustana, kainuunharmas, jonka villa on erityisen hienoa ja pehmeää sekä ahvenanmaanlammas, joka on kolmesta kaikkein uhanalaisin. Kuvia suomen maatiaisroduista löytyy täältä.

Suomenlammas on pohjoinen, lyhythäntäinen villarotu, joka on luonteeltaan eloisa, valpas ja ystävällinen eläin, jolla on voimakas laumavaisto. Sen villa on arvostettua käsityövillaa; kiiltävää, joustavaa, pehmeää, eläväpintaista ja erinomaisen hyvin huopuvaa. Yhdellä kerintäkerralla aikuisesta lampaasta tulee n. 3 kg villaa eli vuodessa n. 6kg. Suomenlammas hoitaa tehokkaasti suomalaisia perinnemaisemia laiduntamalla. Suomenlammas on harvinainen rotu. Kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat uhanalaisia. Toivottavasti tämä kansallisaarre onnistutaan säilyttämään elinvoimaisina myös tuleville sukupolville.

Mummo kertoi joskus kauan sitten, kuinka ennen lampaat pestiin Laatokassa ennen kerintää ja näin saatiin villa hyvänä talteen. Siihen aikaan meillä oli kesälampaita ja mummo näytti, kuinka lammas keritään. Nykyään se tehdään kyllä paljon joutuisammin koneella, eikä käsikeritsimillä mummon tapaan. Mummon kanssa myös opin karstaamaan ja kokeilin kehräämistä, tosin minun lankani ei ollut koskaan niin tasaista kuin mummon. Oli varmaan minulle liian nopea rukki. Suomenlammas ja sen villa tuovat minulle mieleen lämpimiä muistoja vuosien takaa

Roosanauhoja ja prinsessapitsi

Roosanauhoja  ja pitsi

Vaikka en ole urheillut, niin onnistuin kehittämään hermopinteen jalkaterään, joka nyt tuntuu ajoittain hyvin ikävältä. Liikkumista se  ajoittain hidastaa. Syksyn viileys lisää kaikenlaisia kolotuksia ja särkyjä, mutta minä taisin saada tämän vaivan huolimattomuuttani ja huonolla työergonomialla. Pohjalliset on tilattu, jumppaamista opeteltu ja villasukat kaivettu esiin. Varmaan vaiva näillä keinoin helpottaa. Pitsiäkin ehdin tämän terveydenhuoltopalveluissa jonottamisen lisäksi tehdä vähän tälläkin viikolla.

Käpypitsiyhdistyksen jäsenkirjeessä oli ohjeet roosanauhaan ja prinsessapitsiin. Yhdistys päätti osallistua roosanauhakeräykseen tanskalaisen yhdistyksen mallin mukaisesti. Idean ja ohjeet roosanauhoihin toi Risto Lindholm, joka on mukana myös tanskalaisen yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyksen jäsenet tekevät siis pitsinauhoja, joita myydään n. 10 € hinnalla ja tuotto toimitetaan keräykseen yhdistyksen kautta keskitetysti. Haasteena tässä on sopivan paksuisen ja vaaleanpunaisen langan löytäminen. Malli on helppo ja nopea tehdä, jos lanka vain löytyy.

Toinen ohje oli Satu Ruokamolta peräisin oleva prinsessojen pitsi. Tästä olisi ollut myös reunapitsiohje, mutta tein tuon pyöreän vaihtoehdon. Pitsin väri ei tällä kerralla ole kovin prinsessamainen, koska käytin tuota vanhaa ohutta puuvillalankaa pois sukkulasta. Muutama pitsiohje vuodessa kuuluu yhdistyksen jäsenetuihin, joten suosittelen jäsenyyttä. Jäseneksi voi liittyä yhdistyksen sivuilla .

Prinsessapitsi

Kukkarokassi

Kukkarokassi

Kesä lähentele loppuaan ja kukkien aika alkaa olla ohi. Ostin viiniköynnöksen telineeseen ruusuvalosarjan, joka valaisee kivasti syysiltoja, antaa vaikutelman kukkivasta köynnöksestä. 

Kesän muuttoinventaario jatkuu edelleen. Olen huomannut omistavani pari laatikollista ompelemattomia tilkkuja ja kankaita. Olen pitkään haaveillut pussista, johon mahtuisi kukkaro ja kaksi puhelinta ja olen joskus ostanut tuon kukkarokehyksen, joka on sitten jäänyt käyttämättä. Näistä aineksista  päätin vihdoin toteuttaa haaveeni kukkarokassista.

Valitsin kassiini vanhan feresikankaan jämäpalan  ( olisi voinut olla paksumpi) ja tein pussin molemmille puolille samanlaiset pitsikoristeet. Valkoinen on Lizbeth 40 ja luonnonvärinen lanka on vanha kerä varastosta. Tämä lanka oli vähän valkoista lankaa ohuempi, mutta toimi kuviossa.

Vanha lanka

Kuvioon otin ohjeen Italialaisesta lehdestä, joka Maija Vaaralla oli mukana pitsiviikon tapaamisessa  Raumalla. Lehdessä kukkia oli vain yksi ja koriste oli tehty somistamaan avokkaita. Laajensin kuviota kassiin sopivammaksi.

Ruususomiste

Kokeilin jo kassia yhden kerran ja totesin, että pienempikin olisi riittänyt, mutta tämäkin toimii.

Tilkku oli siis  jäänyt tähteeksi feresin hameesta. En muista tarkkaan, milloin tuon feresin ompelin, 1980- luvun lopulla luultavasti. Valokuvien perustella olen käyttänyt sitä 1990- luvulla. Kaivoin vaatteen kaapista ja otin siitä kuvan. Silkkiesiliina tosin jäi kuvaa varten silittämättä, mutta kuvasta saa kuitenkin käsityksen siitä mikä on feresi.

Feresi

Kelttiläinen perhonen

Celtic Knot Butterfly

Koulut alkoivat ja syksy etenee, ajattelin jättää perhoskokoelman tältä kesältä. Viimeiseksi perhoseksi valitsin pienen ja kauniin kelttiläiseen perhoseen. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, loppukesän perhonen sai värikkään punaisen vartalon, nyt kun syksyn ruska lähestyy ja värit luonnossakin lisääntyvät. Ohje perhoseen löytyy kirjasta: Celtic Tatting Knots & Patterns By Rozella J Linden.

Poseeraus kansikuvaperhosen kanssa

Kaikki tämän kesän perhoset on tehty Lizbeth 40 langalla, joten mallien kokoerot ovat oikeassa mittasuhteessa. Solmumäärät ja koot vaihtelevat eri ”perhoslajeilla” todella paljon. Ohjekuvasta on välillä haastavaa hahmottaa valmiin työn lopullista kokoa

Perhoskesän kokoelma oli mielenkiintoinen koota. Mallinvalinta oli välillä vaikeaa. Niin paljon upeita malleja sivuutin, että toivottavasti tulee vielä kesä, jolloin kasvatan kokoelmaa. Nyt syksy tekee tuloaan ja on aika vaihtaa aihetta. Tämän syksyperhosen halusin kuvata  ”pienten perhosten” parvessa, joka tällä kerralla lennähti viiniköynnöksen juurelle alpin lehdistöön.

Parvi pieniä perhosia

 Syysterveisin

Marja

Edda Guastellan perhonen

Seuraavana  vuorossa on Edda Guastellan perhonen, jonka ohje löytyy tästä  linkistä.  Hennon sinivalkoinen väri häviää auringossa keltaisiin kukkiin, mutta kokoelmakuvassa värit ovat taas voimakkaammat ja aurinkoa vähemmän. Perhosen siipien kokoero ja takasiipien muoto  antavat perhoselle näyttävyyttä, ainakin näissä väreissä. Mielestäni tämä perhonen ansaitsee paikansa kokoelmassa

Minulla oli tänään tärkeä päivä. Vanhin lapseni aloitti opiskelun poissa kotoa ja saatoin hänet opiskelupaikkakunnalle. Yritin varmistaa, että hänellä on kaikki mitä tarvitaan pärjäämiseen soluasuntoelämässä. Pientä haikeutta helpotti havainto, että tyttö on juuri siellä, missä haluaakin olla ja hoputti äitiä kotimatkalle häiritsemästä asettumista uuteen asuntoon.

Seuraavan kuvan otin huoneen ikkunanäkymästä. Viherseinät yleistyvät, mutta tämä näkymä  tekee varmasti yhtä rauhoittavan vaikutuksen, ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa. Mahtava kesäikkuna. Talvella ei ole näin vihreää, mutta voisin kuvitella, että luminen talvikuvakin on yhtä kaunis kuin tämä.

Linda-perhonen

Linda - perhonen neilikoissa

Neilikoiden keskellä poseeraava perhonen löytyi Adelheid Dangelan kirjasta Tatted Butterflies, Malli nimeltä Linda. Sipulirenkaat tekevät siivistä koristeelliset, mikä on varmaan yksi syy juuri tämän mallin valintaan.

Ajattelin, että perhonen olisi edukseen punaisissa neilikoissa, mutta voimakasväriset kukat ja kirkas auringonpaiste vievät väriä perhosesta. Muoto kuitenkin erottuu kuvasta ja värit kokoelmakuvasta. Olen muuten tehnyt kaikki kesäperhoset saman paksuisesta langasta, jolloin mallien kokoerot näkyvät oikeassa suhteessa toisiinsa verrattuna.

Perhosparvi

Olen tehnyt koko kesän inventaariota muuttosiivouksen merkeissä. Tähän mennessä olen onnistunut keräämään nurkista seuraavan kuvan mukaisen määrän vanhoja sukkuloita. Muovi on kovaa ja muistelen sukkuloiden ollessa vielä melko uusia, muoviin lohkeilleen helposti koloja reunoihin. Näitä kai myytiin kahden pakkauksissa; pakkauksessa oli yksi sininen ja yksi valkoinen. Eikä näitäkään välttämättä ihan jokaisesta käsityötarvikeliikkeestä löytynyt. Aika on muuttunut ja maailma pienentynyt, nyt internetin kautta löytyy vaihtoehtoja ja voi tilata mitä tahansa. Kuvassa siis nostalgiasukkulani ajalta ennen internettiä.

Vanhoja sukkuloita

t. Marja

Pitsiviikon perhonen

Perhonen peltipurkin kukkailla

Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa katsomassa pitsiviikon hulinaa Raumalla. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja yllättävän suuri, kun mukaan luetaan kansainväliset markkinat alueen reunalla. Vanha Rauma on nähtävyys jo sinänsä ja minäkin huomasin olevani kirkon seinämaalauksia ihailemassa ja nypläystarvikekauppaan kurkistamassa, vaikka juuri nyt en ole nypläystä suunnittelemassakaan. Nuorena olen toki yhden talven ajan nypläykseen tutustunut kansalaisopiston kurssilla, mutta siitä on aikaa.  Matka oli antoisa, joskaan ei sujunut täysin kommelluksitta. Erehdyin pysäköimään autoni lehmuksen alle, sillä seurauksella, että auto oli kotiin lähtiessä aivan tahmea. Onneksi huomasin kotimatkan varrella autopesun ja sain tehopesulla auton puhtaaksi. Palvelukin oli huoltoasemalla erittäin ystävällistä.

Hotellihuoneessa viimeistelin tämän viikon kesäperhosen. Perhosen löysin sivulta tipsaroundthehome , Muskaan on lisännyt sinne linkin ohjeeseen . Oikeasti perhosia olisi pitänyt tehdä kaksi, koska ohjeen nimi on Together We Fly Butterfly, mutta minulla oli sukkulassa mukana lankaa vain yhteen perhoseen. Pääsihän tämä perhonen kuitenkin lopulta samaan perhosparveen 19 muun perhosen kanssa pöytäliinalla päällystetylle pahvin palalle.

Käpypitsiyhdistys järjesti pitsiviikolla kahvilan pihalla työpajan tekniikasta kiinnostuneille. Leikkasin kotona muuttolaatikoista palasia ja laitoin vähän töitä niissä esille työpajan yhteydessä esiteltäväksi. Laitoin pöytäliinakankaan palaseen kokoelman uusista ja vahoista perhosista, joita olen tehnyt. Sinne päätyi tämä viimeinenkin perhonen.

Pitsiviikon työpajan ajaksi saatiin aurinkoinen ja lämmin hetki ja päästiin ulkopöydille pois kahvilan sisäosan ruuhkasta. Mukaan otetuista töistä saatiin pieni näyttely seinustalle, tosin tuuli kaatoi minun kevyitä pahvejani. Risto oli viisaampana tehnyt tukevan puisen telineen.  Käpyilystä kiinnostuneita kävijöitä tuli paikalle ja tapahtuma oli oikein onnistunut. Yllättävänä yksityiskohtana voisi mainita, että neulan käyttöä esiteltiin vähintään yhtä paljon kuin sukkulatekniikkaakin. Kesäinen pitsiviikko ja Rauman vanha kaupunki tekivät vaikutuksen ja herättivät haaveen toistaa samalainen työpaja ensi vuonnakin.

Minun pahvinpalasia ja Riston hieno puinen teline

Kokenut käpyilijä Risto opetustyön touhussa

Yhdistyksen puheenjohtaja Maija opastamassa sukkulan käyttöä.

Kesäterveisin,

                    Marja

Perhoskoru

AG - perhoskoru

Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa  perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet.  Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee.

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen.

Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää.

Perhoskokoelma tänään.

Marja

Sinisiipi

Aunt Ellen's butterfly

Sinisiipinen perhonen tuli seuraksi pienille perhosille. Sukkulaan oli jäänyt sinistä Lizbeth twirlz – lankaa ja käytin sen tähän siniseen perhoseen. Tuo lanka on vaativa kuvattava, se on helpoin kuvata tummalla yksivärisellä pohjalla. Otin kuitenkin mukaan toiseen sukkulaan helpommin erottuvan osittain vaaleamman sinisen langan, sillä sain vähän säännöllisyyttä siipien väritykseen. Olen nähnyt tänä kesänä muutaman perhosen lentävän luonnossakin, mutta harvinaista se on, joten parempi on tehdä itse oma perhoskokoelma.

Malli on tosi vanha ja työläs siksi, että lanka piti katkaista ja päätellä monta kertaa työn aikana. Kuitenkin se on mielestäni vaivan väärti, ja perhonen on kaunis ja herkkä. 

Malli löytyy kirjasta Aunt Ellen’s Tatting Handbook. Alle kuvasin taas tummemmalla taustalla, jolloin värit ja kuviot erottuvat selvemmin.

Perhoset tummalla tyynyllä

Marja