Sinisiipi

Aunt Ellen's butterfly

Sinisiipinen perhonen tuli seuraksi pienille perhosille. Sukkulaan oli jäänyt sinistä Lizbeth twirlz – lankaa ja käytin sen tähän siniseen perhoseen. Tuo lanka on vaativa kuvattava, se on helpoin kuvata tummalla yksivärisellä pohjalla. Otin kuitenkin mukaan toiseen sukkulaan helpommin erottuvan osittain vaaleamman sinisen langan, sillä sain vähän säännöllisyyttä siipien väritykseen. Olen nähnyt tänä kesänä muutaman perhosen lentävän luonnossakin, mutta harvinaista se on, joten parempi on tehdä itse oma perhoskokoelma.

Malli on tosi vanha ja työläs siksi, että lanka piti katkaista ja päätellä monta kertaa työn aikana. Kuitenkin se on mielestäni vaivan väärti, ja perhonen on kaunis ja herkkä. 

Malli löytyy kirjasta Aunt Ellen’s Tatting Handbook. Alle kuvasin taas tummemmalla taustalla, jolloin värit ja kuviot erottuvat selvemmin.

Perhoset tummalla tyynyllä

Marja

Perhosia mintunlehdillä

Perhosia mintunlehdillä, malli Sherry Pence ; Hope

Mintunlehdille lennähti perhosparvi. Tänä vuonna kolea kesä on vähentänyt hyönteisten määrää niin paljon, että perhosetkin on parempi tehdä itse. On tietysti kiva, että hyttysistä on ollut tavallista vähemmän harmia, mutta hyönteisetkin kuuluvat luontoon ja kesään. Mahtaako tuo lisääntynyt tuuli kuitenkaan korvata hyönteisiä pölytyksessä, jos tämä on toistuvampi ilmiö ja johtuu ilmaston muutoksesta.

Perhosen tein Sherry Pencen mallilla ”Hope” ja Lizbeth 40 langoilla. Väreiksi valitsin perhosenkeveitä värejä, sillä seurauksella, että auringossa otetusta kuvasta eivät keltainen ja vedenvihreä erottuneet ollenkaan. Täytyi käydä valon eteen ja ottaa kuva omasta varjosta. Tämä valon määrä on niin uskomaton. Talvella sitten kiukuttelen, kun värejä ei saa luonnollisiksi missään keinovalossa ja luonnonvaloa ei ole. Kiva kuitenkin, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa, joissa kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Huomasin, että Anneliinin aarteet blogissa oli myös hyönteisteemalla virkattu ampiaispesä. Ampiaisia en itse halunnut tehdä, kun on liian tuoreessa muistissa viime kesän taistelu ampiaisia vastaan. Silloin laitoin ampiaiselle oman herkullisen omana-etikka ym. lautasen ulos, jotta pysyivät poissa ihmisten lautasilta. Ampiaisia oli viime kesänä meillä tosi paljon ja omenasatoakin verottivat huomattavasti. Anneliinin aarteet-blogista löytyy myös jonkin verran käpypitsitöitä.

Perhoset tummalla taustalla.

Otin perhosista vielä toisen kuvan tummalla tyynyllä, jossa näkyvät selvemmin. Ohjeessa oli tummat reunat ja vaaleat keskustat, mutta kokeilin myös toisinpäin. Onhan tuo vihreävalkoinen selvästi siistimmän näköinen kuin nuo muut, joten värien järjestyksessä olisi ollut hyvä noudattaa ohjetta ja tehdä tummemmat reunat.

Tänään paistaa aurinko, mutta lämpömittarissa on vain +14°C ja ensi viikolla olisi edessä jokavuotinen telttailu lasten kanssa. Täytyy etsiä todella lämpimiä vaatteita ja toivoa edes pientä muutosta säässä.

Marja

Daalia - liina

Mary Konior, Dahlia

Liina on melko paksusta virkkauslangasta tehty ja liinan halkaisija onkin peräti 22cm. En ole paksusta puuvillalangasta tehnyt mitään pitkään aikaan. Nyt varmaan palaankin ohuempien lankojen pariin. Liinasta tuli pirteä ja kivan kokoinen, pidän liinasta, joka tulee varmasti saman tien löytämään paikkansa, eikä päädy kaapin pohjalle. Muutto on siinä vaiheessa, että käsityötarvikkeet alkavat olla omilla paikoillaan ja nyt pitäisi järjestellä keittiö. Tärkeysjärjestys tässäkin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Liinan aloitus

Mary Konior's doily "Dahlia"

Viimeajat olen purkanut muuttolaatikoita. Pitsikirjatkin ovat vielä vähän missä sattuu, koska pakkasin kirjoja ja papereita painon mukaan tasaisesti kaikkiin laatikoihin, ettei yksittäiset laatikot tulleet liian painaviksi. Kesken tavaroiden järjestelyn lapset halusivat uimarannalle, joten sain liinaa alulle. Lapsen kaveri valitsi virkkauslangan ja Koniorin kirjasta ohjeen Daalialiinaan todeten, että tämä on kaunis. Sain uimarannalla pitsin hyvälle alulle ja lapset saivat uida rauhassa lämpimänä päivänä. Sitten sää taas viileni.

Juhannusaatto oli viileä, silti haaveilin juhannuksesta meren rannalla. Ajettiin 60 kilometriä rannikolle, mutta meri oli harmillisen tyyni. Juuri raikas merituuli oli minun juhannushaaveena.

Sää selkeni rannikolle mennessä ja ilma oli raikas. Lokit tuppautuivat lähelle ja kerjäsivät leivänmuruja häiriten lapsia. Keskikesän luonto oli rauhallinen ja kaunis valkean yön valossa.

Juhannusyö Suomenlahdella

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kännykän suojakuoret

Minulta putosi puhelin lattialle sellaisessa kulmassa, että näyttö hajosi. Puhelin on aina mukana ja siihen on niin tottunut, että on vaikea ajatella mitä kaikkea meni. Sain piuhan kanssa siirrettyä kuvat tietokoneelle, mutta muuten en puhelinta voinut käyttää. Vien vanhan puhelimen vielä korjattavaksi, mutta ostin uuden tilalle. Tämä puhelin on samanlainen kuin tyttärelläni, mutta aina on työlästä opetella uuden puhelimen kommervenkit. Ehkä ne vielä opin. Kameran kannalta tilanne on katastrofi; Vanhassa puhelimessa (samsung K Zoom) oli 20MB kamera ja hyvä zoomaus. Tässä mykyisessä on 13 MB, eikä zoomia juuri lainkaan. Ainakin siltä tuntuu, kun on luksukseen tottunut. Siksi haluan yrittää vanhan korjauttamista. Kuvaaminen oli niin helppoa, huokaus.

Kaupassa oli vain kaksi kuorivaihtoehtoa tähän uuteen puhelimeen, musta kalliimpi ja valkoinen halvempi. Olisin ottanut mustan, mutta myyjä vakuutti tämän valkoisen olevan paljon kestävämpi, joten otin valkoisen. Kotona mietin, että jos tuunaan kotelon omanlaiseksi, niin  siitä tulee siedettävämpi. Tein siis pitsin Mary Koniorin ohjeella ”Queen’s Garter”

Väriksi valitin langan, jossa on sekä jäänsinistä, että lumivalkoista. Se erottuu valkoisesta sopivasti, mutta ei liikaa. En halunnut kovin räikeää kontrastia valkoisen kotelon ja pitsin välillä. Nyt pitsi erottuu selkeästi, mutta ei räikeästi.

Kiinnitin pitsin teksfiksillä ja tekstiili decoupase lakalla. Mietin voisiko texfixiä sivellä laimennettuna koko kotelon yli, jos saisi helpommin puhdistettavan pinnan, valkoinen on niin arka väri. Tätä mahdollisesti kokeilen. Ainahan voin ostaa uuden kotelon, jos tämä nyt kertakaikkiaan menee näissä kokeiluissani pilalle.

Vähän jännittää, miten tuo pitsi kestää tuossa taitekohdassa. Olisi ollut varmaan järkevämpää kiinnittää pitsi pystysuuntaan etupuolelle, mutta halusin vinoon. Jos joudun vaihtamaan koteloa, niin kiinnitän sitten pitsiä vain taipumattomiin osiin. Toivottavasti tämä kuitenkin kestää.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Pannunaluset

kasvivärjättyä villaa

Vierailin lampolassa. Siellä karitsa paistatteli päivää lampolan ikkunasta ja laudanraoista siivilöityvässä auringon valossa runsaalla olkikuivikkeella. Mikä sen mukavampi tapa totutella alkavaan kesään, joka tulee tällekin karitsalle olemaan ensimmäinen kesä. Vaikka rotu ei ole suomenlammas vaan Texel, niin lampaat saavat ajattelemaan villalankoja. 

Keväinen karitsa

Kartutin pannunaluskoelmaani kahdella uudella pannunalusella. Ajattelin, että Tämä malli; English Tudor Rose,   sopisi villalankaan. Olen oppinut valitsemaan villalangalle yksinkertaisia malleja, nyt kävi kuitenkin niin, että villalanka oli liian ohut. Pannunalusista tuli liian pieniä, siksi jatkoin vielä  vaikka ohje loppuikin jo.

Keskellä English Tudor Rose

 Langat ovat Koivukorven tilalta Haminasta, lukuun ottamatta tuota nokkosella värjättyä vihreää Saarenmaalaista lankaa. Punainen lanka on verihelttaseitikillä värjättyä. Koivukorven tilalla värjätään lankoja kasviväreillä, jolloin lankojen värit luonnonväreinä sopivat aina toisiinsa. 

Verihelttaseitikkiruusu

Suomenlampaan villa on hyvin pitkäkuituista ja siksi sopii juuri käpypitsitöihin hyvin. Lisäksi siinä on sopivasti rasvaa, joka pitää kädet pehmeänä. On hienoa työskennellä tällaisen kansallisaarteen kanssa. Suomenlammas – suomalainen villa ja kotimaiset kasvit väreinä – melkein tulee isänmaallinen olo näin suomen 100 – vuotisjuhlavuonna.

Villapannunalusia olen tehnyt aiemmin Kelttiläisellä mallilla  ,  kuviolla; Tatting Daisy Motif ja Mustan lampaan villasta

Lämpimin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Korusetti

Muuttokiireissä on kirjoittaminen viivästynyt. 

Mietin ylioppilaslahjaa, en uskaltanut antaa keltaisen sävyisiä korvakoruja, jotka tein pari viikkoa sitten ja jotka tyttärni tyrmäsi saman tien. Tällä kerralla tein väristä, jonka nimi on muistaakseni Autumn spice. Tämän värin hyväksyi 10 vuotias kriitikkonikin.

Istuin tiistaina junassa aamulla neljä tuntia kestävän matkan ja tulin saman matkan illalla takaisin, joten oli aikaa tehdä tämä korusetti. Mallin löysin netistä. Monivärisellä langalla lopputulos oli hauska ja korusta tuli persoonallinen. Haluaisin tehdä itselleni korusetin samalla mallilla. Tämä koru meni lahjaksi, tein onnittelukorttiin pari reikää ja kiinnitin korut reikiin. Koru sopi väritykseltään hyvin kortin kukkakuviin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Kaulus

Ompelin vuosia sitten vanhimmalle tyttärelleni mekon, johon kiinnitin tämän aiemmin tekemäni kauluksen. Mekko palveli vuosia kaikilla kolmella tytöllä. Nyt laitoin vanhoja vaatteita pois ja päätin ottaa tämän kauluksen talteen, vaikka mekko menikin kierrätykseen. Mekon klassinen malli ja violetti kuviollinen kangas ovat ajattomia ja kun tahrojakaan ei ollut, niin ajattelin sen vielä jollekin kelpaavan. Harmi, että en huomannut ottaa mekosta kuvaa, ennen kuin irrotin kauluksen.

Kaulus kuului mekkoon, mutta aikanaan tuohonkin pitsiin on tehty niin paljon solmuja ja käytetty aikaa, että en halunnut pitsistä luopua. Ei se enää uuden veroinen ole, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Pidin pitsintekemisessä kahdenkymmenenviiden vuoden tauon ja tämä kaulus on ajalta ennen taukoa. Minulla ei ole kovin paljon vanhempia pitsejä tallella, joten tämä täydentää kokoelmaa. Silloin tein pitsejä enimmäkseen lahjaksi ja tällä samalla mallilla tehty kaulus löytyy ainakin äidiltäni ja siskoltani. Mallivalikoima oli suppeampi ennen internet-aikaa. Minulla oli käytössä vain pari kirjaa ja sitten joku ehkä 80- luvun lopulla ilmestynyt Burdan frivolite-lehti. Mummon vanha sukkulakin oli kunnossa vielä silloin, se oli ihan huippulaatuinen, kun käsityöliikkeestä löytyi lisäksi vain niitä sinisiä ja valkoisia helposti halkeilevia kovasta muovista tehtyä sukkuloita. Onneksi tilanne on tämänkin asian suhteen parantunut vuosien myötä.

Irrotin, pingotin ja höyrytin kauluksen muotoonsa. En vielä kovettanut. Suunnittelin, että voisin tuohon laittaa kevyen kovetuksen vaikkapa tekstiilidocoupage-lakalla, jolloin kaulus kestäisi käytössä ryhdikkäämpänä. En tosin ole ollenkaan varma, että otan tätä kaulusta enää käyttöön. Sen voisi kehystää vaikkapa tauluksi.

 Lanka tuntui pehmeältä puuvillalta ja jäin miettimään, että olenko tässäkin taas käyttänyt kankaasta yli jäänyttä kudontalankaa. Kudontalangoissa oli ohuempia lankoja kuin virkkauslangoissa ja kankaan kudonnasta minulta oli jäänyt lankoja tähteeksi, varmaankin käytin niitä pitseihin.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

korvakorut

Vihdoinkin kevään lämpö saavutti pohjolan. Eilinen äkkihelle tuntui välillä jopa liian kuumalta, Joka tapauksessa kevät tuli konkreetisemmaksi ja luonto alkaa vihertää. Ajattelin tehdä lahjakorvakorut kevään juhlijalle.  Punavihreät helmet näyttivät pussissa tummanpunaisilta ja ajattelin kokeilla niitä. Värivalinta nyt valmiina valossa on erikoinen. Lisäksi huomasin, että yksi helmi on karannut väärään paikkaan. En tiedä onko se oikeasti huono juttu, eikö yksi pieni virhe ole merkki siitä että työ on aito käsityö. 

Mallin löysin Pinterestistä.  ”Malli on ihan ok, mutta ei noilla väreillä” sanoi lahjomaton 10 vuotias kriitikkoni, joten ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Onneksi on vielä aikaa ja ellei ehdi, niin ainahan lahjan voi ostaa, vaikka olisikin mukava viedä itsetehty.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

Pieni liina

Valkoisia kukkia ja kosken kuohuja; äitienpäivän elementit. Valkovuokot kukkivat äitienpäivän aikaan. Kosken kuohut ovat kuuluneet minun äitienpäiviin. Mummola oli kosken rannalla. Keväällä koski kuohui voimakkaimmillaan sulamisvesien ansiosta. Kosken partaalla pistäydyttiin äitienpäivinä vielä sen jälkeenkin, kun isovanhemmat olivat muuttaneet taajamaan ja kerrostaloon.  Tässä historia, miksi kuvasin liinan kosken kanssa. Kosken takana kuvassa on mylly, jossa isäni isä teki elämäntyönsä myllärinä. Enää ei koskella voi käydä, mutta kosken kohina on lämmin muisto.

Liinan malli tuli vastaan instagramissa ja se on niin sievä, että en malttanut olla tekemättä. Liinan koko on niin pieni, että juuri ja juuri voisi olla lasinalusena. Tämä liina ei kyllä siihen käyttöön siirry, mutta tällä mallilla voisi tehdä setin lasinalusia. Mietin sitäkin, että olisi nätti pannunalunen villalangalla tehtynä. En ihan vielä ehtinyt sitä kokeilemaan.

Äidille ajattelin viedä ihan oikeita kukkia, valkovuokkoja, jos eivät eilisessä lumisateessa paleltuneet. Kevätsäät ovat olleet todella oikulliset, mutta täytyy vain uskoa, että kesä vielä tulee. Alkuviikosta näin valkovuokkoja tien varrella ja skillat kukkivat pihalla, joten pieni toivo on kevään etenemisestä.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!