perjantai 23. syyskuuta 2016

Japanilaisia kukkia

3D- kukkia



Syksy etenee, mutta viivyin vielä hetken kesän väreissä ja tein kukkasia.

Terachi Yuukon kukkatekniikka herätti uteliaisuuteni ja lopulta ostin hänen viime marraskuussa julkaisemansa kirjan ”3D Flower Tatting”. Valmiita malleja on kirjassa vain kuusi, mutta niistä saa hyvin selville mistä kukkatekniikassa on kysymys. Värivalinta lähti vihreästä langasta, koska sitä oli riittävästi sukkulassa jo valmiiksi. Kyseisen vihreän pariksi valikoitui tällä kerralla keltainen. Malliksi valitsin kirjan toisen mallin, nimeltä Cherrysage. Kirjan kukat oli tietysti tehty punaisella, mutta minun punaiset lankani olivat lähempänä joulunpunaista, joten valitsin toisin. Helmet ovat suurehkoja tuohon malliin, mutta pienemmät eivät sopineet väreihin.


Ajattelin ensin, että kukkanauha voisi toimia rannekoruna ja tekisin siihen vielä korvakorut pariksi, mutta kukista tuli melko painavia. Olen muutenkin huono käyttämään rannekoruja, joten luovuin ajatuksesta. Kukat koristavat jatkossa ehkä jotain kynttilänjalkaa, tai sitten keksin sille paremman käyttötarkoituksen myöhemmin. Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava ja yritän uudestaan, kun olen löytänyt sopivan värisiä pienempiä helmiä tai sitten nykyisiin helmiini sopivampia lankoja.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

torstai 15. syyskuuta 2016

korvakoruja




Sukkuloihin on taas kertynyt erilaisia lankoja, joten tyhjentelin niitä. En oikein ymmärrä miksi laitan sukkulan täyteen, vaikka olisin tekemässä vain jotain pientä. Sitten kun tarvitsisin sukkulaa, niin se täytyy tyhjentää. Sukkulan tyhjentämisessä muuten kuin tekemällä pitsiä ei taas ole mitään järkeä, joten täytyy siirtää inspiraatiota ja tehdä ensin pieniä töitä. Tämä kysyy kärsivällisyyttä. Miten kärsivällinen minusta lopulta tuleekaan, ellen muuta sukkulantäyttöä harkitummaksi. Olisi ehkä olemassa järkevämpiäkin tapoja kehittää kärsivällisyyden hyvettä.

Tein sitten langan tähteistä taas korvakoruja kun ei mielikuvitus riittänyt pitemmälle. Tarvitsin kaksi sukkulaa, joten tyhjensin kaksi sukkulaa. Varastoon jäi vielä tyhjennettäviä sukkuloita.

 

Syysneulomus

Istuskelin pari päivää luennoilla, jonne otin mukaan villalankoja ja puikot, joten sukkulatöihin tuli pieni tauko. Löysin kaapista Novitan Nordic Wool lankaa ja hiukan liian suuret puikot, joilla sitten tein lapaset teinille. En muista onko lapasista pulaa, mutta nyt oli kevyen käsityön tekemiselle tarve. Neulominen luennolla lisää keskittymistä ja halusin oppia tehokkaasti, joten otin välineet mukaan. Voi olla että väritys ei ollut taas ihan teinille paras mahdollinen, mutta ei muitakaan lankoja mukaan löytynyt.

Tuo langan nimi on kyllä harhaanjohtava. Luin vyötteestä, että Nordic langassa on vähintään puolet pohjoismaista villaa. Se vaikutti pieneltä prosentilta, mutta kai heidän on pakko toimia näin saadakseen pienen villamäärän riittämään pidemmälle. Olisi kyllä mukava jos kotimainen yritys kehräisi myös suomalaista villaa. Meillä on olemassa alkuperäisrotu, jolla on pehmeä ja pitkäkuituinen villa, jota mielelläni käytän. Sen ostamiseksi täytyy vain nähdä vaivaa, kun ei sitä löydy marketeista vaan se on ostettava lampureilta tai hyvin varustetuista käsityöliikkeistä.




Marja
 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Neliapilanlehtikirjanmerkki

Apilakirjanmerkki

Syksy etenee ja ruska luonnossa syvenee. Katselin automatkalla puiden keltaisia sävyjä, punaista ei toistaiseksi juurikaan näkynyt. Vihreä kuitenkin on hyvää vauhtia väistymässä. Omenat, luumut, viinirypäleet ja karhunvatut pihalla ovat parasta tähän aikaan vuodesta. Syksyssä on paljon hyviä puolia, mutta valo vähenee ja se harmittaa. Kevään valoon on taas niin pitkä aika. Ei pitäisi pohtia keskitalven pimeitä päiviä vaan nauttia kuulaista, utuisista kauniista aamuista ja loppukesän sadosta. Jokaiselle vuodenajalle on omat aikansa, pitäisi vain oppia ajattelemaan että kuluva kausi on paras ja tuleva toiseksi paras. Silloin tulisi maksimoitua tyytyväisyys nyt ja edessä odottaisi aina ihana vuodenaika erityispiirteineen.

Ihastelin tätä pienen sydämen mallia ja mietin, miten sitä käyttäisin. Ensimmäisen sydämen jälkeen ajattelin, että siitä saisi sievän neliapilan yhdistämällä neljä kuviota yhteen. Neliapilasta tuli massiivinen, kolmiapilana olisi ollut sirompi. Sidoin työhön langan ja päätin nimittää sitä kirjanmerkiksi.  Yritin ottaa kuvaa avoimen kirjan päällä, mutta vaalea väri vähän hävisi vaalean tekstisivun päällä, joten suljin kirjan ja otin kuvan kannen päällä. Kirjanmerkin halkaisijaksi tuli 8 cm, joka toimii kyllä pienemmässäkin kirjassa vaikka kirjanmerkistä ei järin siroa tullutkaan. En lannistunut kokemuksesta täysin, vaan yritin vielä kerran.

Tein yhden sydämen ja laitoin siihen ripustinlenkin, jotta sitä voisi käyttää riipuksena. Malli on sievä ja kaunis, kuten japanilaiset mallit niin usein ovat. Näitä voisi tehdä lisää, kirjanmerkiksikin kävisi pieni sydän sellaisenaan nauhan kanssa.
Lanka on molemmissa sama ja oikeasti kuvan lankaa vihreämpi. Otin kuvan ulkona pilvisellä säällä pihakatoksen alla, siksi värisävy ei ole sama kuin luonnossa. Koska kuvaan tuli ihan kiva värisävy, niin en jatkanut kuvaamisharjoituksia, vaan tyydyin tähän.



Riipus

syysterveisin

Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Violetti pikkuliina


Tämän pienen liinan tein pienellä matkalla. Sitä on siis tehty junassa, lentokoneessa ja linja-autossa. Käsiala vaihteli matkan aikana, mutta se ei mielestäni selitä kokonaan liinan epätasaisuutta. Valkoinen lanka tuntui vähän paksummalta tai siten jätin sen löysemmälle ja tein violetit napakammin. Molemmissa kerissä kyllä luki sama numero 40, joten paremminkin olisivat voineet yhteen mennä. Nyt lopputulos on tämä.

Käytin lentokoneessa koukullista sukkulaa, koska pelkäsin, ettei lentokoneeseen saa viedä virkkuukoukkua. Minun pikkukoukkuni tosin ovat paljon pienempiä kuin virkkuukoukku, joten ehkä ne olisi sallittu. Olen tottunut työskentelemään erillisillä koukuilla ja perinteisillä sukkuloilla ja näin omalla tavallani taidan jatkaakin. Linja-autolla liikuttaessa tie ei ollut ihan tasainen (Baltiassa) ja mietin uskallanko ollenkaan ottaa käsityötä esiin, mutta juuri tuo toiseksi viimeinen, bussimatkalla kokonaan tehty kerros näyttää tasaisimmalta. Tästä viisastuneena voisin sanoa, että pitsin tekemisen onnistumisessa ympäristöä ja liikettä tärkeämpi asia näyttää olevan oma keskittyminen.



Luulen, että johonkin kohtaan liinaan tuli pieni virhe. En sitä löytänyt, mutta lopussa kuviot eivät menneet ihan tasan. Malli on Bomqvist & Perssonin kirjasta Frivoliteter (v. 1967)  ja lanka Lizbeth 40. Liina on pieni, mutta kaunis ja löytää varmasti paikkansa.


Käpypitsiyhdistyksen kuulumisia:


Käpypitsiyhdistys on saanut kotisivun  kapypitsiyhdistys.wordpress.com . Kotisivulta löytyy tietoa yhdistyksestä ja myös linkki jäsenanomuslomakkeeseen. 

Yhdistys järjestää käpypitsitapaamisen 26.11. pääkaupunkiseudulla. Tarkemmat tiedot päivittyvät sivuille syksyn aikana.

Sivut laajenevat vähitellen. Sivuilla on myös lista Suomen käpypitsikursseista (kalenteri>kurssit). Jos tiedät listasta puuttuvasta oman paikkakuntasi kurssista, ole yhteydessä. Nyt olisi hyvä hetki myös mainostaa tutuille kursseja, joilla vielä on tilaa, niin saadaan mahdollisimman monta täyteen.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!