syksykorvakorut

Korut sateisen päivän valossa aronian oksalla.

Tänä vuonna syksy on kullankeltainen. Säät ovat olleet sateisia, ja lämpimiä, joten keltainen on vallitseva väri. Punaiseen ruskaan tarvittava pakkanen on vieläkin tulematta. Syksykoruihin valitsin väriksi vuoden teeman mukaan kullankeltaisen ja lisäväriksi syksyn mausteet. Mallin löysin instagramista aki_tatting nimimerkin galleriasta.

Korut kuvasin aroniapensaassa, jossa on jonkun verran punaisia lehtiä ja siksi hiukan enemmän ruskan tunnelmaa.  Lankana on  Lizbeth 40.

Vaatimaton keltainen ruska Iitissä.

Kun sain yhdet korut valmiiksi, niin mietin, miltä värit näyttäisivät toisin päin. Niinpä minun oli tehtävä vielä toiset korut. En osaa päättää kumpiko järjestys väreissä on parempi, molemmat sopivat kuvioon. Tämä malli on siitä mukava, että erilaisilla värityksillä siitä saa hyvin eri tyyppisiä koruja. Kokeilin ensin lisätä kristalliriipuksen korun alareunaan, mutta ruskakoru oli parempi ilman. Jossain muussa värityksessä helmillä voisi elävöittää korua.

Korut ikkunan vieressä sisällä kuvattuna.

Vihreä rannekoru

Eilisilta meni syntymäpäiväkakkua ym. leivonnaisia väkertäen, enkä ehtinyt tietokonetta avata blogin päivityksen vertaa. Teen sen nyt, ennen kuin aloitan kakun koristelun, onneksi vieraat on kutsuttu vasta iltapäiväksi.

 Katselin netissä  ohjetta , jonka päätin toteuttaa. Minulla oli sukkulassa ohuempi lanka, joten kuvioita tuli koruun enemmän kuin mallissa. Koru on myös kapeampi. Harmi, sillä isompana kuvio olisi ollut näyttävämpi, mutta onhan tämä kuitenkin siro, ja tuo kuvio on kaunis pienemmässäkin koossa.

 En sitten jaksanut tehdä korvakoruja mallin mukaan, koska niistäkin olisi tullut pienet. Jotenkin luulen, että korvakorutkin ovat paremmat isommassa koossa. Tein kuitenkin sukkulan lopusta yksinkertaiset korut rannekorulle kaveriksi, en tiedä tuleeko koskaan käytettyä. Olisivat olleet paremmat, jos olisin laittanut kaariin muutaman helmen enemmän ja tehnyt kaarista pidempiä. Jälkiviisaus on helppoa, pitäisi oppia ajattelemaan paremmin etukäteen.

Avaimenperiä afrikkalaisita helmistä

Afrikan helmien hehkua

Jäi taas iltaan tämä päivitys. Olen varmaan tullut laiskaksi tai sitten päivissä on vain niin paljon touhua, että koneen avaaminen jää iltaan. 

Tällä kerralla katselin kierrätyslasihelmiä, joita minulla on vielä melko paljon jäljellä. Ikivanhoissa sukkuloissa, joita löysin muuton yhteydessä, oli paksumpia puuvillalankoja. Nyt käytin noita lankoja näihin avaimenperiin.

 Muistin nähneeni netissä Angela Gambkan mallin. En sitä jaksanut etsiä, ennen kun aloin näitä värkkäämään. Muistin, että hänen kuviossaan on neljä sakaraa, mutta minun muunnoksessani niitä on kolme. Halusin, että lankaa on vähän vähemmän ja helmiä näkyy enemmän. Pelkäsin, että tässä versiossa helmet irtoilevat helpommin ja laitoin lopuksi langan kulkemaan helmien läpi, mikä tukevoittaa helmiketjua ja pitää helmet paikoillaan.

Afrikkalaisissa kierrätyslasihelmissä on kaunis himmeä hehku ja kuitenkin valo taittuu niistä kirkkaana. Pidän näistä helmistä erityisen paljon ja otankin heti yhden avaimenperistä käyttöön.

Nyt, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, niin etsin mallin internetistä, ja huomasin, että olisi pitänyt etsiä aiemmin. Mallissa oli ehdottomasti fiksumpi tapa lopettaa työ heti helmen jälkeen. Jatkossa teen niin ja avaimenperistä tulee siistimmät. 

Muunnokseni Angela Gambkan ohjeesta

Mustaa pitsiä

Kesä alkaa olla ohi ja illat pimenevät. Otin vaihteeksi sukkulaan mustaa lankaa kesän värikkäiden perhosten jälkeen. 

En ole aikoihin tehnyt kaulakoruja, joten tein muutaman  choker – nauhan. Sukkulan tähteistä sitten kaveriksi korvakoruja; suuremmat ja pienemmät. 

Ei ole ehkä ihan minun ominta tyyliäni, mutta ehkä joku meillä näitä käyttää. Musta on valmiina kaunis, mutta langan käsittely vaatii hyvän valon. Vaikka lamput ovat hyviä, niin olen yrittänyt hyödyntää mahdollisuuksien mukaan luonnon valoa. Syksy alkaa olla siinä vaiheessa, että valo vähenee entisestään ja mustat langat on järkevää jättää tauolle odottamaan alkukevään valoa.

Kun kotona on kaikki vähän sekaisin ja olen elänyt viime viikot remontin keskellä, niin en halunnut ottaa mitään suurta keskittymistä vaativaa mallia. Tein ihan yksinkertaisia perusnauhoja. Perusnauha on kaulassa myös näyttävä, koska kuviot erottuvat selkeästi, kun ei niitä ole liikaa ja liian tiheästi.

Lankana käytin Lizbeth 40, joka on sopivan paksua ja helppo työstää vaikka keskittymiskyky ei olisikaan paras mahdollinen.

rannikkaat, kynsikkäät

rannikkaat

Vaihteeksi villaa

Tein viime vuonna rannikkaat, jotka olivat kovassa käytössä viime syksynä ja talvena. Tänä vuonna halusin vähän pidempivartiset ja tein ne mustan lampaan tummanharmaasta villasta, koristekukat ovat luonnonkasveilla värjättyä lankaa. Tällä kerralla onnistuin heti valitsemaan villalangalle niin yksinkertaisen mallin, ettei tarvinnut yksinkertaistaa enää. Ehkä alan vähitellen oppia yhdistämään käpypitsiä ja villaa. Tein kuvion ensin valmiiksi ja yhdistin mukaan neulomisen aikana. Neule on viime vuonna hyväksi havaittua valepalmikkoa. Villalangan laitoin suureen sukkulaan, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on helmityöskentely, mutta sopii myös villaan (skandinaavisten alkuperäisrotujen villaan, joka kestää sukkulatyöskentelyä pitkän kuitunsa ansiosta). Tuo yksinkertainen malli ei olisi onnistunut neulalla, joten vaihtoehtona oli joko mallin vaihtaminen tai suuri sukkula. En ole kokeillut käyttää näitä vielä, mutta ajattelin, että ennen talvitakkikautta nuo pitemmät varret voisivat olla mukavat. Talvitakin kanssa onkin sitten lapasten aika.

suuri sukkula sopii villalankaan

Villavalinnasta

Olen pyrkinyt käyttämään käsitöissä suomalaisten maatiaisrotujen villaa. Perusteena on suomenlampaan villan kestävä ja pitkä kuitu ja halu tukea harvinaisen rodun säilymistä ostamalla ja käyttämällä sen tuotteita. Luonnonkasvien kerääminen värjäykseen ja niillä värjääminen ansaitsee kannustusta, joten en voi olla ostamatta kasvivärein värjättyjä lankoja, kun sellaisia kohdalle osuu.

Suomenlammas

Suomessa on maatiaislampaista kolme muotoa: suomenlammas, jota esiintyy valkoisena, ruskeana ja mustana, kainuunharmas, jonka villa on erityisen hienoa ja pehmeää sekä ahvenanmaanlammas, joka on kolmesta kaikkein uhanalaisin. Kuvia suomen maatiaisroduista löytyy täältä.

Suomenlammas on pohjoinen, lyhythäntäinen villarotu, joka on luonteeltaan eloisa, valpas ja ystävällinen eläin, jolla on voimakas laumavaisto. Sen villa on arvostettua käsityövillaa; kiiltävää, joustavaa, pehmeää, eläväpintaista ja erinomaisen hyvin huopuvaa. Yhdellä kerintäkerralla aikuisesta lampaasta tulee n. 3 kg villaa eli vuodessa n. 6kg. Suomenlammas hoitaa tehokkaasti suomalaisia perinnemaisemia laiduntamalla. Suomenlammas on harvinainen rotu. Kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat uhanalaisia. Toivottavasti tämä kansallisaarre onnistutaan säilyttämään elinvoimaisina myös tuleville sukupolville.

Mummo kertoi joskus kauan sitten, kuinka ennen lampaat pestiin Laatokassa ennen kerintää ja näin saatiin villa hyvänä talteen. Siihen aikaan meillä oli kesälampaita ja mummo näytti, kuinka lammas keritään. Nykyään se tehdään kyllä paljon joutuisammin koneella, eikä käsikeritsimillä mummon tapaan. Mummon kanssa myös opin karstaamaan ja kokeilin kehräämistä, tosin minun lankani ei ollut koskaan niin tasaista kuin mummon. Oli varmaan minulle liian nopea rukki. Suomenlammas ja sen villa tuovat minulle mieleen lämpimiä muistoja vuosien takaa

Roosanauhoja ja prinsessapitsi

Roosanauhoja  ja pitsi

Vaikka en ole urheillut, niin onnistuin kehittämään hermopinteen jalkaterään, joka nyt tuntuu ajoittain hyvin ikävältä. Liikkumista se  ajoittain hidastaa. Syksyn viileys lisää kaikenlaisia kolotuksia ja särkyjä, mutta minä taisin saada tämän vaivan huolimattomuuttani ja huonolla työergonomialla. Pohjalliset on tilattu, jumppaamista opeteltu ja villasukat kaivettu esiin. Varmaan vaiva näillä keinoin helpottaa. Pitsiäkin ehdin tämän terveydenhuoltopalveluissa jonottamisen lisäksi tehdä vähän tälläkin viikolla.

Käpypitsiyhdistyksen jäsenkirjeessä oli ohjeet roosanauhaan ja prinsessapitsiin. Yhdistys päätti osallistua roosanauhakeräykseen tanskalaisen yhdistyksen mallin mukaisesti. Idean ja ohjeet roosanauhoihin toi Risto Lindholm, joka on mukana myös tanskalaisen yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyksen jäsenet tekevät siis pitsinauhoja, joita myydään n. 10 € hinnalla ja tuotto toimitetaan keräykseen yhdistyksen kautta keskitetysti. Haasteena tässä on sopivan paksuisen ja vaaleanpunaisen langan löytäminen. Malli on helppo ja nopea tehdä, jos lanka vain löytyy.

Toinen ohje oli Satu Ruokamolta peräisin oleva prinsessojen pitsi. Tästä olisi ollut myös reunapitsiohje, mutta tein tuon pyöreän vaihtoehdon. Pitsin väri ei tällä kerralla ole kovin prinsessamainen, koska käytin tuota vanhaa ohutta puuvillalankaa pois sukkulasta. Muutama pitsiohje vuodessa kuuluu yhdistyksen jäsenetuihin, joten suosittelen jäsenyyttä. Jäseneksi voi liittyä yhdistyksen sivuilla .

Prinsessapitsi

Kukkarokassi

Kukkarokassi

Kesä lähentele loppuaan ja kukkien aika alkaa olla ohi. Ostin viiniköynnöksen telineeseen ruusuvalosarjan, joka valaisee kivasti syysiltoja, antaa vaikutelman kukkivasta köynnöksestä. 

Kesän muuttoinventaario jatkuu edelleen. Olen huomannut omistavani pari laatikollista ompelemattomia tilkkuja ja kankaita. Olen pitkään haaveillut pussista, johon mahtuisi kukkaro ja kaksi puhelinta ja olen joskus ostanut tuon kukkarokehyksen, joka on sitten jäänyt käyttämättä. Näistä aineksista  päätin vihdoin toteuttaa haaveeni kukkarokassista.

Valitsin kassiini vanhan feresikankaan jämäpalan  ( olisi voinut olla paksumpi) ja tein pussin molemmille puolille samanlaiset pitsikoristeet. Valkoinen on Lizbeth 40 ja luonnonvärinen lanka on vanha kerä varastosta. Tämä lanka oli vähän valkoista lankaa ohuempi, mutta toimi kuviossa.

Vanha lanka

Kuvioon otin ohjeen Italialaisesta lehdestä, joka Maija Vaaralla oli mukana pitsiviikon tapaamisessa  Raumalla. Lehdessä kukkia oli vain yksi ja koriste oli tehty somistamaan avokkaita. Laajensin kuviota kassiin sopivammaksi.

Ruususomiste

Kokeilin jo kassia yhden kerran ja totesin, että pienempikin olisi riittänyt, mutta tämäkin toimii.

Tilkku oli siis  jäänyt tähteeksi feresin hameesta. En muista tarkkaan, milloin tuon feresin ompelin, 1980- luvun lopulla luultavasti. Valokuvien perustella olen käyttänyt sitä 1990- luvulla. Kaivoin vaatteen kaapista ja otin siitä kuvan. Silkkiesiliina tosin jäi kuvaa varten silittämättä, mutta kuvasta saa kuitenkin käsityksen siitä mikä on feresi.

Feresi

Kelttiläinen perhonen

Celtic Knot Butterfly

Koulut alkoivat ja syksy etenee, ajattelin jättää perhoskokoelman tältä kesältä. Viimeiseksi perhoseksi valitsin pienen ja kauniin kelttiläiseen perhoseen. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, loppukesän perhonen sai värikkään punaisen vartalon, nyt kun syksyn ruska lähestyy ja värit luonnossakin lisääntyvät. Ohje perhoseen löytyy kirjasta: Celtic Tatting Knots & Patterns By Rozella J Linden.

Poseeraus kansikuvaperhosen kanssa

Kaikki tämän kesän perhoset on tehty Lizbeth 40 langalla, joten mallien kokoerot ovat oikeassa mittasuhteessa. Solmumäärät ja koot vaihtelevat eri ”perhoslajeilla” todella paljon. Ohjekuvasta on välillä haastavaa hahmottaa valmiin työn lopullista kokoa

Perhoskesän kokoelma oli mielenkiintoinen koota. Mallinvalinta oli välillä vaikeaa. Niin paljon upeita malleja sivuutin, että toivottavasti tulee vielä kesä, jolloin kasvatan kokoelmaa. Nyt syksy tekee tuloaan ja on aika vaihtaa aihetta. Tämän syksyperhosen halusin kuvata  ”pienten perhosten” parvessa, joka tällä kerralla lennähti viiniköynnöksen juurelle alpin lehdistöön.

Parvi pieniä perhosia

 Syysterveisin

Marja

Edda Guastellan perhonen

Seuraavana  vuorossa on Edda Guastellan perhonen, jonka ohje löytyy tästä  linkistä.  Hennon sinivalkoinen väri häviää auringossa keltaisiin kukkiin, mutta kokoelmakuvassa värit ovat taas voimakkaammat ja aurinkoa vähemmän. Perhosen siipien kokoero ja takasiipien muoto  antavat perhoselle näyttävyyttä, ainakin näissä väreissä. Mielestäni tämä perhonen ansaitsee paikansa kokoelmassa

Minulla oli tänään tärkeä päivä. Vanhin lapseni aloitti opiskelun poissa kotoa ja saatoin hänet opiskelupaikkakunnalle. Yritin varmistaa, että hänellä on kaikki mitä tarvitaan pärjäämiseen soluasuntoelämässä. Pientä haikeutta helpotti havainto, että tyttö on juuri siellä, missä haluaakin olla ja hoputti äitiä kotimatkalle häiritsemästä asettumista uuteen asuntoon.

Seuraavan kuvan otin huoneen ikkunanäkymästä. Viherseinät yleistyvät, mutta tämä näkymä  tekee varmasti yhtä rauhoittavan vaikutuksen, ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa. Mahtava kesäikkuna. Talvella ei ole näin vihreää, mutta voisin kuvitella, että luminen talvikuvakin on yhtä kaunis kuin tämä.

Linda-perhonen

Linda - perhonen neilikoissa

Neilikoiden keskellä poseeraava perhonen löytyi Adelheid Dangelan kirjasta Tatted Butterflies, Malli nimeltä Linda. Sipulirenkaat tekevät siivistä koristeelliset, mikä on varmaan yksi syy juuri tämän mallin valintaan.

Ajattelin, että perhonen olisi edukseen punaisissa neilikoissa, mutta voimakasväriset kukat ja kirkas auringonpaiste vievät väriä perhosesta. Muoto kuitenkin erottuu kuvasta ja värit kokoelmakuvasta. Olen muuten tehnyt kaikki kesäperhoset saman paksuisesta langasta, jolloin mallien kokoerot näkyvät oikeassa suhteessa toisiinsa verrattuna.

Perhosparvi

Olen tehnyt koko kesän inventaariota muuttosiivouksen merkeissä. Tähän mennessä olen onnistunut keräämään nurkista seuraavan kuvan mukaisen määrän vanhoja sukkuloita. Muovi on kovaa ja muistelen sukkuloiden ollessa vielä melko uusia, muoviin lohkeilleen helposti koloja reunoihin. Näitä kai myytiin kahden pakkauksissa; pakkauksessa oli yksi sininen ja yksi valkoinen. Eikä näitäkään välttämättä ihan jokaisesta käsityötarvikeliikkeestä löytynyt. Aika on muuttunut ja maailma pienentynyt, nyt internetin kautta löytyy vaihtoehtoja ja voi tilata mitä tahansa. Kuvassa siis nostalgiasukkulani ajalta ennen internettiä.

Vanhoja sukkuloita

t. Marja