perjantai 26. tammikuuta 2018

Villakukkia ja - sukkia

Villaruusut


Kävin läpi villalankoja ja innostuin tekemään villasta pieniä kukkia. Tein ruusuja, joihin laitoin keskelle kierrätyslasihelmen. Sitten laitoin ruusut kippoon ja yritin kuvata. Auringon asento on vielä sellainen, etten onnistunut saamaan kippoon valonsäteitä kukkien kanssa. Kyllästyin ja laitoin kipon alassuin lasipöydälle ja sitten kokosin kukat kipon pohjan päälle. Nyt ruusut suorastaan kylpivät auringon säteissä ja ruusut kuvassa eivät näytä niin synkän ankeilta kuin siellä kipon sisäpuolella ilman valoa.

Ruusuissa käytin luonnonväristä valkoista ja mustaa villalankaa sekä verihelttaseitikillä värjättyä punaista ja savikalla värjättyä keltaista lankaa. Minulla on vielä nokkosella värjättyä vihreää Eestiläistä lankaa, josta ajattelin tehdä ruusunlehtiä näihin kukkiin. Sitten voisin kiinnittää vielä hakaneulan taakse, jolloin näitä kukkia voisi käyttää somisteena. tai rintaneulana. Värjätyt langat olen ostanut Koivukorven tilalta Haminasta Haminasta. Valkoisesta kerästä on vyöte hävinnyt, en muista, mistä se on ja musta on Seppälän lammastilalta Miehikkälästä. Musta oli kyllä virhe, noille kukille en tee mitään. Mietin voiko niitä käyttää ollenkaan, vai kuuluvako ne epäonnistuneisiin ideoihin. Musta vain on liian synkkä ruusuksi.

Joulun aikaan tein inventaariota villalangoista ja neuloin kotisukat sisäkäyttöön. Nämä sukat eivät kestä kovaa kulutusta, koska ovat 100% villaa. Nykyisin monet lampurit kehräyttävät osaan langoista nailonvahvisteen, jotta saadaan kestävämpiä sukkia. Olen sellaista ostanut kerran, mutta neuloin siitä lapaset, kun lapasten tarve oli suurempi. Seuraaviin sukkiin kyllä aion ostaa lammastilalta vahvistettua sukkalankaa.
Neuloin myös kahdesta 100g vyyhdistä kaulaliinan, jonka reunat koristelin vaalealla kainuunharmas  – rotuisen lampaan villalangalla, joka on peräisin Rintalan tilalta Yläneeltä.


Villasukat

Olen neulonut sukkia vuosittain sen verran, että perhe on pysynyt sukissa. Kantapää on aina ollut se perinteinen vahvistettu kantapää. Nyt törmäsin Arnen ja Carlosin sivustoon ja halusin kokeilla heidän versiotaan kantapäästä. Tämä ohje oli hauska ja erilainen. Ajattelin, että ei voi olla mukava jalassa, mutta kun sovitin sukkaa, niin en edes huomannut eroa perinteiseen kantapäähän.

Kaulaliina


Kaulaliinaan tein käpypitsikukkia somisteeksi. Kovetin niitä kyllä, mutta jos eivät kestä käytössä hyvänä, niin otan ne sitten pois. Kukat on vain pujotettu neuleeseen ja helppo vaihtaa sitten kestävämpään koristekuvioon. Pidän näistä kukista ja toivon, että ne kestävät

Liikuin Kaakonkulmalla ja ostin taas uuden värisiä vyyhtejä uusiin inspiraatioihin Koivukorven tilalta Haminasta.  Langoissa oli väriaineina kaksi erilaista sipulia, tummempi oli ollut pitkään värjäysvedesä, jauhosavikka, verihelttaseitikki ja Marja aronia.

Ksvivärjättyjä lankoja

Marja



lauantai 20. tammikuuta 2018

Jääpisara 2

Lumihiutale taulun talvimaisemassa


Muistin, että minulla oli pari pienempää jääpisaroihin sopivaa helmeä ja löysinkin ne pienen etsimisen jälkeen. Samalla käsiin osui tuo vanha ohut puuvillalanka. Tein jääpisaran keskustan ja sitten etsin vähän saman sävyisiä helmiä ympärille. Malli muotoutui samaan tahtiin työn edistymisen kanssa, joten ohjeeseen en nyt voi laittaa linkkiä. Lanka on oikeasti tummempi kuin kuvassa, mutta en tänään saanut otettua kuvaa päivänvalossa. Lanka on ohut ja jääpisaran halkaisija n. 3,5 cm.

Marja


lauantai 13. tammikuuta 2018

Jääpisara


Sateet hellittivät ja vaihtuivat talven pakkaseksi, joten tein lopulta jääpisaran minäkin. Olen viime aikoina ihaillut  Dianen , Ninettan ja monen muun jääpisaroita, Carollyn käytti persoonallisia helmiä ja Jane meni askeleen eteenpäin ja teki neliön muotoisena. Minä halusin aluksi jotain ihan perinteisemäpää ja hain ohjeen Elena lace mallistosta.

Etsin varastoistani sopivaa helmeä, mutta en löytäyt. Otin sitten tuon vähän epämääräisen muotoisen Swarovski helmen ja pieniä helmiä samaa väriä. Isossa helmessä muodon lisäksi myös paksuus vaihteli ja tämä epätasaisuus toi haastetta ja pientä epätasaisuutta lopputulokseen. Kaikesta huolimatta sain jääpisarani lopulta valmiiksi ja pysymään koossa. Pienet metallihelmet ovat oikeasti vähän kuparin sävyisiä, mutta kännykän kamera ei tätä halunnut näyttää kuvassa.

Kiinnitin taakse neulan, kuten ohjeessakin. Jos haluan tätä käyttää, niin kovetan vielä vähän, että pysyy varmasti tähden muotoisena eivätkä yksittäiset sakarat taipuile. Kiva pieni työ. Ohjeessa luki, että valmistus kestää neljä tuntia. En mitannut aikaa, mutta minusta neljä tuntia tuntuu aika paljolta. ja siihen nähden myyntihinta 13,92€ tuntuu suomalaisittain ajatellen aika pieneltä. Käsityön hintaa on vaikea määritellä. Minä en kyllä tätäkään tuohon hintaan myisi, tosin tässä minun työssäni kristalleille tulee jo hintaa melkoisesti.


Marja

perjantai 5. tammikuuta 2018

Sadepisaraliina

Liina lampun valossa

Otin kuvan sisällä tummalla taustalla lampunvalossa ja liina erottuu hyvin. Mutta harmittaa, kun langan väri häviää sisällä otetuissa kuvissa. Nyt talvella valoisa aika on vielä niin lyhyt, että työpäivän ohella ei oikein ehdi kuvaamaan valoisan päivän aikaan. Alla on toinen kuva otettu luonnonvalossa lasipöydällä, eikä väriä tarvitse arvailla. (lankakerässä luki, että vedenvihreä)

On mennyt niin pitkä tovi lumihiutaleiden kanssa, että halusin välillä tehdä muita kuvioita. Olen ihaillut tätä Erika Tashiron Sadepisarakuviota ja nyt sain sen tehtyä. 
Mallihan on ajankohtainen, sillä sadepisaroita on viime aikoina riittänyt. Talvikelit ovat poikkeuksellisen liukkaat, kun vuorotellen sataa vettä ja pakastaa. Ei siis ihme, että sadepisarat tulevat myös pitseihin. Viime vuonna näihin aikoihin oli 18 astetta pakkasta, tänään oli kai aste, ennekuin päiväksi lämpeni taas. Tämä pohjoinen ilmasto on vähän liian vaihteleva ja ennakoimaton 

Vedenvihreä on yksi suosikkiväreistäni. Sillä saa tehtyä hillittyjä kauniita pitsejä, mutta vesipisaraan se ei ole paras väri. Tulin juuri ajatelleeksi, että vesipisarasta heijastuu kaikki spektrin värit, joten langan valinta oli täysin väärä. Toivottavasti joskus tulee vastaan sateenkaarilanka, josta saa värikkäämpiä vesipisaroita.


Liina luonnonvalossa
Marja