lauantai 24. kesäkuuta 2017

Liinan aloitus

Mary Konior's doily "Dahlia"

Viimeajat olen purkanut muuttolaatikoita. Pitsikirjatkin ovat vielä vähän missä sattuu, koska pakkasin kirjoja ja papereita painon mukaan tasaisesti kaikkiin laatikoihin, ettei yksittäiset laatikot tulleet liian painaviksi. Kesken tavaroiden järjestelyn lapset halusivat uimarannalle, joten sain liinaa alulle. Lapsen kaveri valitsi virkkauslangan ja Koniorin kirjasta ohjeen Daalialiinaan todeten, että tämä on kaunis. Sain uimarannalla pitsin hyvälle alulle ja lapset saivat uida rauhassa lämpimänä päivänä. Sitten sää taas viileni.

Juhannusaatto oli viileä, silti haaveilin juhannuksesta meren rannalla. Ajettiin 60 kilometriä rannikolle, mutta meri oli harmillisen tyyni. Juuri raikas merituuli oli minun juhannushaaveena.

Sää selkeni rannikolle mennessä ja ilma oli raikas. Lokit tuppautuivat lähelle ja kerjäsivät leivänmuruja häiriten lapsia. Keskikesän luonto oli rauhallinen ja kaunis valkean yön valossa.

Juhannusyö Suomenlahdella

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kännykän suojakuoret


Minulta putosi puhelin lattialle sellaisessa kulmassa, että näyttö hajosi. Puhelin on aina mukana ja siihen on niin tottunut, että on vaikea ajatella mitä kaikkea meni. Sain piuhan kanssa siirrettyä kuvat tietokoneelle, mutta muuten en puhelinta voinut käyttää. Vien vanhan puhelimen vielä korjattavaksi, mutta ostin uuden tilalle. Tämä puhelin on samanlainen kuin tyttärelläni, mutta aina on työlästä opetella uuden puhelimen kommervenkit. Ehkä ne vielä opin. Kameran kannalta tilanne on katastrofi; Vanhassa puhelimessa (samsung K Zoom) oli 20MB kamera ja hyvä zoomaus. Tässä mykyisessä on 13 MB, eikä zoomia juuri lainkaan. Ainakin siltä tuntuu, kun on luksukseen tottunut. Siksi haluan yrittää vanhan korjauttamista. Kuvaaminen oli niin helppoa, huokaus.

Kaupassa oli vain kaksi kuorivaihtoehtoa tähän uuteen puhelimeen, musta kalliimpi ja valkoinen halvempi. Olisin ottanut mustan, mutta myyjä vakuutti tämän valkoisen olevan paljon kestävämpi, joten otin valkoisen. Kotona mietin, että jos tuunaan kotelon omanlaiseksi, niin  siitä tulee siedettävämpi. Tein siis pitsin Mary Koniorin ohjeella ”Queen’s Garter”

Väriksi valitin langan, jossa on sekä jäänsinistä, että lumivalkoista. Se erottuu valkoisesta sopivasti, mutta ei liikaa. En halunnut kovin räikeää kontrastia valkoisen kotelon ja pitsin välillä. Nyt pitsi erottuu selkeästi, mutta ei räikeästi.

Kiinnitin pitsin teksfiksillä ja tekstiili decoupase lakalla. Mietin voisiko texfixiä sivellä laimennettuna koko kotelon yli, jos saisi helpommin puhdistettavan pinnan, valkoinen on niin arka väri. Tätä mahdollisesti kokeilen. Ainahan voin ostaa uuden kotelon, jos tämä nyt kertakaikkiaan menee näissä kokeiluissani pilalle.


Vähän jännittää, miten tuo pitsi kestää tuossa taitekohdassa. Olisi ollut varmaan järkevämpää kiinnittää pitsi pystysuuntaan etupuolelle, mutta halusin vinoon. Jos joudun vaihtamaan koteloa, niin kiinnitän sitten pitsiä vain taipumattomiin osiin. Toivottavasti tämä kuitenkin kestää.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pannunaluset

kasvivärjättyä villaa

Vierailin lampolassa. Siellä karitsa paistatteli päivää lampolan ikkunasta ja laudanraoista siivilöityvässä auringon valossa runsaalla olkikuivikkeella. Mikä sen mukavampi tapa totutella alkavaan kesään, joka tulee tällekin karitsalle olemaan ensimmäinen kesä. Vaikka rotu ei ole suomenlammas vaan Texel, niin lampaat saavat ajattelemaan villalankoja. 

Keväinen karitsa

Kartutin pannunaluskoelmaani kahdella uudella pannunalusella. Ajattelin, että Tämä malli; English Tudor Rose,   sopisi villalankaan. Olen oppinut valitsemaan villalangalle yksinkertaisia malleja, nyt kävi kuitenkin niin, että villalanka oli liian ohut. Pannunalusista tuli liian pieniä, siksi jatkoin vielä  vaikka ohje loppuikin jo.

Keskellä English Tudor Rose


 Langat ovat Koivukorven tilalta Haminasta, lukuun ottamatta tuota nokkosella värjättyä vihreää Saarenmaalaista lankaa. Punainen lanka on verihelttaseitikillä värjättyä. Koivukorven tilalla värjätään lankoja kasviväreillä, jolloin lankojen värit luonnonväreinä sopivat aina toisiinsa. 

Verihelttaseitikkiruusu

Suomenlampaan villa on hyvin pitkäkuituista ja siksi sopii juuri käpypitsitöihin hyvin. Lisäksi siinä on sopivasti rasvaa, joka pitää kädet pehmeänä. On hienoa työskennellä tällaisen kansallisaarteen kanssa. Suomenlammas – suomalainen villa ja kotimaiset kasvit väreinä – melkein tulee isänmaallinen olo näin suomen 100 – vuotisjuhlavuonna.

Villapannunalusia olen tehnyt aiemmin Kelttiläisellä mallilla  ,  kuviolla; Tatting Daisy Motif ja Mustan lampaan villasta



Lämpimin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Korusetti



Muuttokiireissä on kirjoittaminen viivästynyt. 
Mietin ylioppilaslahjaa, en uskaltanut antaa keltaisen sävyisiä korvakoruja, jotka tein pari viikkoa sitten ja jotka tyttärni tyrmäsi saman tien. Tällä kerralla tein väristä, jonka nimi on muistaakseni Autumn spice. Tämän värin hyväksyi 10 vuotias kriitikkonikin.

Istuin tiistaina junassa aamulla neljä tuntia kestävän matkan ja tulin saman matkan illalla takaisin, joten oli aikaa tehdä tämä korusetti. Mallin löysin netistä. Monivärisellä langalla lopputulos oli hauska ja korusta tuli persoonallinen. Haluaisin tehdä itselleni korusetin samalla mallilla. Tämä koru meni lahjaksi, tein onnittelukorttiin pari reikää ja kiinnitin korut reikiin. Koru sopi väritykseltään hyvin kortin kukkakuviin.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!