maanantai 18. helmikuuta 2019

Silmukkamerkki



Silmukkamerkkejä neulomisen avuksi.



Virkkasin äskettäin pari pyöreää pannunalusta. Minua harmitti koko ajan, että oli vaikea huomata, missä kerros vaihtuu. Tein pari virhettäkin sen asian kanssa ja jouduin purkamaan. Pannunalusten jälkeen päätin tehdä pari silmukkamerkkiä helpottamaan tilannetta. 

Koska silmukkamerkki on pieni työ, niin otin taas sukkulanpohjille jääneitä lankoja ja sain tyhjennettyä sukkuloita. Malli on kaikissa sama. Tein ensin tuon sinisen virkkauslangasta, sitten tummemman vihreän Lizbeth 40  ja lopuksi vaalean vihreän, johon lisäsin vähän solmuja lisää saadakseni näyttävyyttä enemmän.

Korulukot on yllättävän helppo avata ja kiinnittää neuleeseen. Epäilin vähän aluksi, mutta lukko aukesi yllättävän helposti. Helmissä on juuri sopivasti painoa, jotta merkki roikkuu alaspäin, mutta ei kisko lankaa neuleesta. Seuraavassa pannunalusessa käytän varmaan tätä apuvälinettä.

Kuvassa koukut roikkuvat villaneuleessa.



Käsinkehrättyä villalankaa, joka ei ole suomenlammasta.


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Villaa ja pannunalunen

Pannunalunen Anvenenmaanlampaan langasta

Teemana taas välillä villa. Sain mahdollisuuden osallistua villatapahtumaan Mäntsälässä. Paikalla oli Lampureita, jalostajia, neuvontaa ja tutkimusta. Myös erilaisia, villoja , lankoja, työtapoja ja tuotteita oli esillä. Ilmassa oli innostusta, suuria suunnitelmia ja haaveita. 
Uusi ajatus minulle oli osittain huovutettu lanka. Yleensä huovutus tapahtuu käsityöprosessin aikana, mutta nyt lankaa oli huovutettu. En itse heti keksisi käyttöä tuollaiselle langalle.

Pannunalusen tein Ahvenanmaan lampaan langasta. Ahvenanmaanlammas on yksi Suomen  kolmesta maatiaisrodusta. Haluisinn kokeilla villaa käpypitsissä. En taida kokeilla toiste. Villa ei kestänyt alkuunkaan kuten Kainuunharmas ja Suomenlammas. Ei pitäisi ihmetellä, koska Ahvenanmaanlammas on hyvin erilainen kuin nuo muut kaksi. Lampaat ovat pienemmät ja villa on erilainen. Tämä siis ei kestänyt olenkaan vetämistä, joten pitsi tuli tehtyä hyvin hellällä kädellä ja jäi paikoin hyvin eptasaiseksi. Ahvenanmaan lampaan lanka on Aholaidan tilalta, jossa kasvatetaan maatiaisrotuja.

Pannunalunen on kolmisäikeistä lankaa, joka on melko paksua. Halkaisijaksi tuli 20 cm. Suunnittelin, että voisin huovuttaa vähän, mutta toistaiseksi annoin olla. Pannunalusessa on reikiä, pannu luultavasti päästää myös kuumuutta pöydän pintaan. Ajattelin kokeilla käytössä, ennen kuin teen muutoksia. Pannunalunen on helppo säilyttää ja  menee pieneen tilaan, siksi teen niitä välillä. Näin saan pieniä näytteitä erilaisista langoista, ne säilyvät ja voin vertailla pannunalusten materiaaleja toisiinsa, kun haluan muistaa rotujen eroja villoissa.

Kuvia Mäntsälän villpäivästä



sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Linkkejä käpypitsiohjeisiin



Matkakäsityö



Matkustin taas pienen matkan junalla ja tein käsilaukkukäsityötä, joka on edennyt viime aikoina hitaasti. Nyt katselin sitä ja ajattelin, että voisin aloittaa käsilaukkuun uuden ja tehdä nykyisen loppuun kotona. Alkaa tuo liina olla jo vähän liian suurikin minun pieneen minigrip-pussiin sullottavaksi. Kuvassa tämän päivän tilanne.

Hiukan historiaa

Iso kiitos kaikille teille, jotka käytte katsomassa aikaansaannoksiani pienessä pitsiblogissani, joka täyttää tänään 4 vuotta!

Ennen blogia olin kaivanut sukkulat esille syksyllä 2014 yli 20 vuoden tauon jälkeen ja mietin, löytyykö Suomesta pitsintekijöitä tai jopa jonkunlaista yhteisöä (Käpypitsiyhdistys perustettiin vasta 16.4.2016). Googlettelin erilaisilla hakusanoilla suomalaisia tekstejä aiheesta. En löytänyt juuri mitään; silloin tällöin eri keskustelupalstoilla oli kysymyksiä, että mistä löytyisi malleja ja ohjeita. Niinpä päädyin kokeilemaan omaa blogia, jos sitä kautta löytäisin samanhenkisiä pitsintekijöitä. Alusta asti ajatukseni oli linkittää sivuille erilaisia internetistä löytämiäni ohjeita, koska ohjeisiin liittyi kaikki löytämäni kommentit. Tstä syystä olen myös tehnyt paljon pitsejä ilmaisista netistä löytyvistä ohjeista.  Blogin nimeä mietin pitkään ja huolellisesti, mutta en keksinyt mitään, mikä olisi omasta mielestäni kuulostanut järkevältä ja lopulta valitsin nimeksi Solmujen lumoissa, mikä edes jollain tapaa liittyi aiheeseen.

Nyt selasin tuotosteni historiaa ja keräsin listaan tekstit, joissa olen tehnyt pitsejä internetistä löytyneillä ohjeilla ja joiden linkit vielä toimivat.

Listasin linkit teksteiheni tähän postaukseen. Muutenhan blogitekstejä voi etsiä tunnisteilla, mutta tätä listaa ei muualta löydy, joten julkaisen sen tässä postauksessa vuosipäivän kunniaksi.



HELPOT JA NOPEAT


Rannekoru , Korvakorut , Korvakorut , Kaulakoru neulalla , Vintage-kaulakoru




HELPOT


Joulukello , Lumihiutale , Sydän , Sydän


Rannekoru , Helmikorvakorut , Korvakorut , Korukuvio



AJANVIETETTÄ





 , 

HIUKAN HAASTETTA





ENEMMÄN HAASTETTA




sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Villiruusuja ja yhdessä käpyilyä



VIlliruusuja lautasella



Selasin Mary Koniorin kirjaa; A Pattern Book of tatting ja pysähdyin villiruusumallin kohdalle. 
Voisi ajatella, että villiruusut eivät kuulu talveen, mutta huomasin, että kuuluu kuitenkin. Kun valo lisääntyy ja pakkasta on sopivasti, niin lumivalkoinen maisema alkaa hehkua väreissä. Välillä olen kuvitellut ajelevani mustavalkofilmissä, välillä on sinistä hämärää. Joskus aurinko saa puut kimaltamaan oranssina ja kultaisena, toisinaan taas auringon nousu ja lasku värjäävät maiseman ruusunpunaiseksi. On siis mitä oivallisin aika käpyillä ruusunkukkia. Melkein voisi sanoa, että kauniit maisemat lämmittävät kylmänä päivänä.




Lumimaiseman värejä




Mary Koniorin villiruusuja



Käpyilykahvila


Lauantaina Helsingissä Itäkeskuksessa Kässäkamarilla kokoontui käpypitsiyhdistyksen hallitus ja samalla pidettiin käpyilykahvila. Taas muutama kiinnostunut oppi solmun tekemisen ensimmäistä kertaa. Toivoisin, että yhdistyksen jäsenet kokoontuisivat yhdessä käpyilemään muuallakin kuin Helsingissä ja Raumalla. Yhdessä voi aina jakaa vinkkejä ja malleja ja oppia toisilta uutta. Haaveilen vielä, että kokoontumisista ja alueellisista yhteyshenkilöistä löytyisi tieto yhdistyksen nettisivuilta, jolloin kotimaassa kulkiessa voisi satunnaisesti osallistua eri alueiden tapaamisiin. 



Keskittynyttä käpyilyä



Oma suosikkiväritys ruusuissani on tuo vaaleanpunainen, jossa on metallihelmiä keskellä. 


Suosikkiruusu


sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Sininen kirjanmerkki



KÄpypitsikirjanmerkki



Ajattelin tehdä sinisen kirjanmerkin siniselle kirjalle. Ajatus ei ollut kovin hyvä, sillä sininen häviää siniseen. Ehkä käytän tätä jonkin muun kirjan kanssa. Otin vanhan sinisen helmilankakerän lopun ja päätin tuhota sen tähän kirjanmerkkiin. Merkistä tuli paksu ja vähän epätasainen langan laadusta johtuen. Malli on Joëlle Paulsonin Flowering Quatrain Bookmark. Malli olisi tosiaan ollut parempi ohuesta langasta. Nyt merkin pituus on 13 cm + nauha.

Sukkuloihin jäi vielä lankaa. Tyhjensin sukkulat korvakoruihin. Muistelin, että minulla olisi hopeisia korutappeja, joihin haaveilin kiinnittäväni valkoiset helmet. Todellisuus oli toista, kaapista löytyi vain kuparinvärisiä tappeja, joissa oli tuo helmenpuolikas jo valmiina, joten tähän malliin oli tyytyminen.
Tein ensin nuo, missä on neljä rengasta, koska lankaa oli vielä sukkulassa jäljellä, halusin kokeilla kolmella renkaalla. Kolmella tulikin mielestäni parempi, langan epätasaisuus tuli näissä koruissa valitettavan selvästi esille. Pääasia on, että lanka tuli käytettyä, eikä sen paksuudesta ja epätasaisuudesta ole jatkossa harmia.

jämälankakorut


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kolmiokorut

Talvikorut Riston ohjeella

Käpypitsiyhdistyksen talvikirjeessä Riston yhdellä sukkulalla tehtyjä koruja. Tässä minun versioni koruista. Valitsin ensimmäisiin koruihin värikkään pastellisävyisen langan. Koruista tuli kovin tyttömäiset. Ihan hauskat. 
Sitten muistelin, että nuorena käytin paljon tiettyjä kolmion muotoisia koruja, joissa kolmiot olivat toisinpäin. Tein sitten uuden version helmillä ja kärjet alaspäin. Harmitti, että minulla ei ollut kuin pieniä kuparinvärisiä koukkuja, näihin kuuluisi ehdottomasti suuret koukut. Täytyy tehdä inventaario korutarvikkeissa ja käydä kaupassa. Nyt näihin koruihin tuli toistaiseksi pienet koukut. Valitettavasti en saanut kuvaa päivänvalossa, jolloin nuo lasihelmet olisivat loistaneet kauniimmin.
Toivottavasti pitsitapaamisissa näen muita versioita.



Versio pienillä lasihelmillä 




sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tokyo-liina




Niebachin neliöitä




Vuosi alkoi tuiskuten, mutta sittemmin sää on tasoittunut ja valo alkanut hiljalleen lisääntyä. Pakkaslukemat ovat olleet sopivasti kymmenen asteen tienoilla tai alle, joten lapsetkin ovat päässeet luistelemaan. Omat luistimet ovat vielä varastossa, mutta jos talvi jatkuu näin leutona, niin taidan hakea ne sieltä. En ole käynyt jäällä kahtena edellisenä talvena ollenkaan. Sopivat kelit ovat olleet niin vähissä ja lapset pääsevät itse kavereiden kanssa ilman äitiä luistelemaan, joten lasten kanssa luistelun aika on ohi ja nyt voisi mennä ihan omaksi huviksi kokeilemaan.

Tein vuoden viimeisenä työnä Iris Niebachin Tokyo-neliön. Jatkoin vielä kolme neliötä lisää ja sain pikkuliinan, jonka koko on 13*13 cm.

Neliö on niin koristeellisen kaunis, että mietin sen kiinnittämistä johonkin näkyville; esimerkiksi rasian kannessa pitsi voisi olla hieno. Kun kirjoitin tuon lauseen, niin muistin kaapissa lojuvan neliön muotoisen taulukehyksen. Kaivoin sen esiin ja laitoin pitsin näin aluksi esille siihen. Taustalle tuli nyt harmaan vohvelikankaan pala, mutta myöhemmin täytyy miettiä mikä olisi hyvä tausta ja onko tämä kuitenkaan se lopullinen paikka tälle pitsille.





Uusi taulu hyllylle olohuoneeseen.




sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Iris Niebachin neliö


Uudenvuoden neliö



Vuoden lopussa tulee katsottua kuluneeseen vuoteen. Huomasin ostaneeni kesällä Rauman pitsiviikoilla Iris Niebachin kirjan Jatan aitan osastolta. En ole kuitenkaan tehnyt sen malleista ainuttakaan. Joten tein joulun aikana vuoden viimeiseksi työksi neliökuvion, joka kirjassa oli nimetty Tokioksi. Tarkoitukseni ei ole kerätä mallikirjoja vaan ostaa valikoituja kirjoja, joissa on mielenkiintoisia malleja.

Parin vuorokauden mittainen migreenikohtaus esti tekstin julkaisemisen aiemmin. Nyt kuitenkin uskalsin jo avata tietokoneen ja vaikuttaa siltä, että voin olla huomenna vastaanottamassa uuttavuotta kaupungilla lasten kanssa, kuten aiempinakin vuosina. Uhkana ilotulitukselle on sääennusteen myrskytuuli ja lumisade, joten jännitystä riittää.

Hyvää Uutta Vuotta 2019 !


Iris Niebach, Tatting Fantasy 4


maanantai 24. joulukuuta 2018

Nauhakuusi




Joulukuusi




Pieni kuusikoriste. Tein Jane Eboralin ohjeella kuusen. Lankana käytin vaihteeksi ohutta helmilankaa ja latvatähdeksi laitoin kukan. Lankavalintaan vaikutti vihreä väri, helmilanka katkeili vähän, joten työn kannalta olisi ollut parempi valita kestävämpi lanka.

 En jaksanut etsiä tähteä, joita muistelen, että minulla olisi ollut. Ajattelin, että tuo kukka luo pehmeämmän vaikutelman. Joulukuusen korkeus on vain 4,5 cm, joten suurta ei koristeesta tullut. Olisi melkein voinut tehdä korvakoruiksi. En ehkä olisi kuitenkaan niitä käyttänyt, joten jääköön yhteen kuuseen.

 Kokosin kuusen rautalangalla, jotta runko pysyy suorassa.

Otin kuvan vanhaa kannua vasten, sininen väri kuusen takana on vähän kuin yötaivas.

Pikkukuusen myötä haluan toivottaa

Hyvää ja rauhallista joulua !

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Tähtikoristeita


Tähtiä


Suunnittelin tekeväni tähtikuvioita joululahjapaketin koristeeksi. 
Aloitin vaalean vihreällä, mikä vielä oli melkein joulun väri. Homma kuitenkin lähti lapasesta, kun otin lankakorin päältä seuraavia värejä. Jouluisemmat langat olisivat olleet syvemmällä korissa. Vihreän jälkeen tuli vaalean keltainen mukaan (sitä oli sopivasti sukkulassa valmiina), sitten silmiin osui vaalean punainen kerä, jonka vieressä olikin tumman punainen. Lopputuloksena syntyi joukko hempeän värisiä tähtiä, jolla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä joulun kanssa. Katsotaan, päätyykö näistä yksikään lahjapaketin päälle.  Kun mietin kuvion tekemistä ensimmäisen kerran, niin mielessä pyöri valkoiset, vihreät, punaiset, kultaiset ja hopeiset tähdet. Miten tässä näin kävikään.

Malli on viime viikon enkelin kanssa samasta kirjasta; The Complete Book of Jiffy Needle Tatting By Selma and Ed Morin.