lauantai 17. helmikuuta 2018

Ikkunakoriste




Selailin uutta kirjaani ” Jan Stawasz, Tatted Treasures” Valitsin ikkunakoriste 1 -mallin Kirjassa tämä oli pujotettu metallikehykseen. Näin meinasin itsekin tehdä, mutta huomasin, että minun alumiinilankani oli tähän tarkoitukseen liian paksu. Metallikehys kirjassa oli kaunis, ja laitankin ohuemman metallilangan ostoslistalle, mutta nyt toistaiseksi oli kuvattava ilman kehystä. Kevyesti kovetettuna tämä jääkin toistaiseksi roikkumaan kukkatelineeseen.

Marja

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sydämet

Ystävänpäivän sydämiä


Pakkaskausi jatkuu vielä. Välillä sormetkin tuntuvat olevan kohmeessa ja tulee mielessä luokitelluksi käpypitsi kesäkäsityöksi. 

Ystävänpäivää ajatellen tein pari pientä pastillinsävyistä sydäntä. Sydämistä suuremman ohje löytyy täältä ja pienemmän sydämen täältä. Pienempää sydäntä muokkasin. halusin tehdä kaikki renkaat saman kokoisina. Sydämen nimikin oli joulusydän, mutta nyt talvella ja kirjavalla langalla tehtynä kuvio on selkeämpi näin.

Huomenna on laskiaissunnuntai. Jos ei ihan pulkkamäkeen lähdetä, niin ajattelin viedä lapset Kuusankoskitalon pihalle ihailemaan lumiveistoksia. Tänään on ohjelmassa vielä laskiaispullien tekeminen.

Hyvää Laskiaista ja Ystävänpäivää!

toivotellen Marja


Lisäys 12.2.2018
Veistokset ovat olleet pystyssä jo tovin, ei vaan olla ehditty katsomaan ennen laskiaista. Sää oli hyvä, vain pientä lumisadetta. Lumisade ei haitannut ulkona liikkumista, mutta uusi lumi peitti ikävästi veistoksia. Onneksi ei kuitenkaan liikaa.

Lumiveistoksia 2018 Kuusankoskella

Suurimpana kuvassa on yleisön suosikki; Timo Koiviston teos nimeltä Ei riidellä enää.
Veisto vesseleiden "häävalssi" oli kauttaaltaan niin valkoinen, että kuvaaminen oli hyvin vaikeaa, enkä meinannut kännykkäkameralla saada tanssiparia erottumaan ollenkaan.
Lilli Salon veistos "surun pyyhit silmistäni" oli myös selkeä ja vaikuttava. Tässä päänpäälle satanut lumi ehkä häiritsi.
Alakulmassa on Icemen teamin "Liisa pien" (Lili Marleen), joka on hieno ja pikkutarkka teos.
Västilän veiston teoksessa ; "Marssii norsujen kanssa" voi lapset kiivetä ja laskea liukumäkeä.
Vossikka talli; "vain vanha riimu" huokuu historiaa, mietin mikä eläin seisoo katolla. Arvelin sitä lampaaksi, vaikka onkin peittynyt lumesta vaikeasti tunnistettavaksi.

Kuvassa se osa veistoksista, joista sain parhaiten erottuvat kuvat.

lauantai 3. helmikuuta 2018

kukkia katveessa

Pitsikukkia polun reunalla



Ostin Tampereen käsityömessuilta Jatan aitan osastolta Jan Stawaszin kirjan ja halusin nyt ottaa sieltä ohjeen. Kokeilin paria kukkaa, kun en osannut varsinaista mallia valita.

Sitten en löytänyt sopivaa korttipohjaa luonnonvärisille kukille ja laitoin ne lopulta taulukehykseen. Taustakuva taulussa on vanha valokuva, jonka olen ottanut joskus 90- luvulla vanhassa Valamossa. Olin sukuseuran mukana kokeilemassa mahdollisia patikointireittejä turisteille. Valamon saaren luonto on ainutlaatuinen ja kuvia tuli otettua ihan vain matkan varrelta. Läheskään kaikki kuvat eivät päätyneet mihinkään albumiin ja tässä löysin käyttötarkoituksen yhdelle valokuvalle. Lopputulos ei ole hassumpi, vaikka kukkien lanka olisikin voinut olla luonnonvärisen sijaan värikkäämpi.

Minulla on ollut suunnitelmissa karsia turhia tavaroita ja nostaa kaapin kätköistä esille merkittäviä ja positiivisia esineitä. Tämänkin kaappiin hautautuneen valokuvan esille nostaminen tukee tätä tavoitetta ja on hyvä alku kaappisaneeraukselle 


uusi käpypitsikirja

perjantai 26. tammikuuta 2018

Villakukkia ja - sukkia

Villaruusut


Kävin läpi villalankoja ja innostuin tekemään villasta pieniä kukkia. Tein ruusuja, joihin laitoin keskelle kierrätyslasihelmen. Sitten laitoin ruusut kippoon ja yritin kuvata. Auringon asento on vielä sellainen, etten onnistunut saamaan kippoon valonsäteitä kukkien kanssa. Kyllästyin ja laitoin kipon alassuin lasipöydälle ja sitten kokosin kukat kipon pohjan päälle. Nyt ruusut suorastaan kylpivät auringon säteissä ja ruusut kuvassa eivät näytä niin synkän ankeilta kuin siellä kipon sisäpuolella ilman valoa.

Ruusuissa käytin luonnonväristä valkoista ja mustaa villalankaa sekä verihelttaseitikillä värjättyä punaista ja savikalla värjättyä keltaista lankaa. Minulla on vielä nokkosella värjättyä vihreää Eestiläistä lankaa, josta ajattelin tehdä ruusunlehtiä näihin kukkiin. Sitten voisin kiinnittää vielä hakaneulan taakse, jolloin näitä kukkia voisi käyttää somisteena. tai rintaneulana. Värjätyt langat olen ostanut Koivukorven tilalta Haminasta Haminasta. Valkoisesta kerästä on vyöte hävinnyt, en muista, mistä se on ja musta on Seppälän lammastilalta Miehikkälästä. Musta oli kyllä virhe, noille kukille en tee mitään. Mietin voiko niitä käyttää ollenkaan, vai kuuluvako ne epäonnistuneisiin ideoihin. Musta vain on liian synkkä ruusuksi.

Joulun aikaan tein inventaariota villalangoista ja neuloin kotisukat sisäkäyttöön. Nämä sukat eivät kestä kovaa kulutusta, koska ovat 100% villaa. Nykyisin monet lampurit kehräyttävät osaan langoista nailonvahvisteen, jotta saadaan kestävämpiä sukkia. Olen sellaista ostanut kerran, mutta neuloin siitä lapaset, kun lapasten tarve oli suurempi. Seuraaviin sukkiin kyllä aion ostaa lammastilalta vahvistettua sukkalankaa.
Neuloin myös kahdesta 100g vyyhdistä kaulaliinan, jonka reunat koristelin vaalealla kainuunharmas  – rotuisen lampaan villalangalla, joka on peräisin Rintalan tilalta Yläneeltä.


Villasukat

Olen neulonut sukkia vuosittain sen verran, että perhe on pysynyt sukissa. Kantapää on aina ollut se perinteinen vahvistettu kantapää. Nyt törmäsin Arnen ja Carlosin sivustoon ja halusin kokeilla heidän versiotaan kantapäästä. Tämä ohje oli hauska ja erilainen. Ajattelin, että ei voi olla mukava jalassa, mutta kun sovitin sukkaa, niin en edes huomannut eroa perinteiseen kantapäähän.

Kaulaliina


Kaulaliinaan tein käpypitsikukkia somisteeksi. Kovetin niitä kyllä, mutta jos eivät kestä käytössä hyvänä, niin otan ne sitten pois. Kukat on vain pujotettu neuleeseen ja helppo vaihtaa sitten kestävämpään koristekuvioon. Pidän näistä kukista ja toivon, että ne kestävät

Liikuin Kaakonkulmalla ja ostin taas uuden värisiä vyyhtejä uusiin inspiraatioihin Koivukorven tilalta Haminasta.  Langoissa oli väriaineina kaksi erilaista sipulia, tummempi oli ollut pitkään värjäysvedesä, jauhosavikka, verihelttaseitikki ja Marja aronia.

Ksvivärjättyjä lankoja

Marja



lauantai 20. tammikuuta 2018

Jääpisara 2

Lumihiutale taulun talvimaisemassa


Muistin, että minulla oli pari pienempää jääpisaroihin sopivaa helmeä ja löysinkin ne pienen etsimisen jälkeen. Samalla käsiin osui tuo vanha ohut puuvillalanka. Tein jääpisaran keskustan ja sitten etsin vähän saman sävyisiä helmiä ympärille. Malli muotoutui samaan tahtiin työn edistymisen kanssa, joten ohjeeseen en nyt voi laittaa linkkiä. Lanka on oikeasti tummempi kuin kuvassa, mutta en tänään saanut otettua kuvaa päivänvalossa. Lanka on ohut ja jääpisaran halkaisija n. 3,5 cm.

Marja


lauantai 13. tammikuuta 2018

Jääpisara


Sateet hellittivät ja vaihtuivat talven pakkaseksi, joten tein lopulta jääpisaran minäkin. Olen viime aikoina ihaillut  Dianen , Ninettan ja monen muun jääpisaroita, Carollyn käytti persoonallisia helmiä ja Jane meni askeleen eteenpäin ja teki neliön muotoisena. Minä halusin aluksi jotain ihan perinteisemäpää ja hain ohjeen Elena lace mallistosta.

Etsin varastoistani sopivaa helmeä, mutta en löytäyt. Otin sitten tuon vähän epämääräisen muotoisen Swarovski helmen ja pieniä helmiä samaa väriä. Isossa helmessä muodon lisäksi myös paksuus vaihteli ja tämä epätasaisuus toi haastetta ja pientä epätasaisuutta lopputulokseen. Kaikesta huolimatta sain jääpisarani lopulta valmiiksi ja pysymään koossa. Pienet metallihelmet ovat oikeasti vähän kuparin sävyisiä, mutta kännykän kamera ei tätä halunnut näyttää kuvassa.

Kiinnitin taakse neulan, kuten ohjeessakin. Jos haluan tätä käyttää, niin kovetan vielä vähän, että pysyy varmasti tähden muotoisena eivätkä yksittäiset sakarat taipuile. Kiva pieni työ. Ohjeessa luki, että valmistus kestää neljä tuntia. En mitannut aikaa, mutta minusta neljä tuntia tuntuu aika paljolta. ja siihen nähden myyntihinta 13,92€ tuntuu suomalaisittain ajatellen aika pieneltä. Käsityön hintaa on vaikea määritellä. Minä en kyllä tätäkään tuohon hintaan myisi, tosin tässä minun työssäni kristalleille tulee jo hintaa melkoisesti.


Marja

perjantai 5. tammikuuta 2018

Sadepisaraliina

Liina lampun valossa

Otin kuvan sisällä tummalla taustalla lampunvalossa ja liina erottuu hyvin. Mutta harmittaa, kun langan väri häviää sisällä otetuissa kuvissa. Nyt talvella valoisa aika on vielä niin lyhyt, että työpäivän ohella ei oikein ehdi kuvaamaan valoisan päivän aikaan. Alla on toinen kuva otettu luonnonvalossa lasipöydällä, eikä väriä tarvitse arvailla. (lankakerässä luki, että vedenvihreä)

On mennyt niin pitkä tovi lumihiutaleiden kanssa, että halusin välillä tehdä muita kuvioita. Olen ihaillut tätä Erika Tashiron Sadepisarakuviota ja nyt sain sen tehtyä. 
Mallihan on ajankohtainen, sillä sadepisaroita on viime aikoina riittänyt. Talvikelit ovat poikkeuksellisen liukkaat, kun vuorotellen sataa vettä ja pakastaa. Ei siis ihme, että sadepisarat tulevat myös pitseihin. Viime vuonna näihin aikoihin oli 18 astetta pakkasta, tänään oli kai aste, ennekuin päiväksi lämpeni taas. Tämä pohjoinen ilmasto on vähän liian vaihteleva ja ennakoimaton 

Vedenvihreä on yksi suosikkiväreistäni. Sillä saa tehtyä hillittyjä kauniita pitsejä, mutta vesipisaraan se ei ole paras väri. Tulin juuri ajatelleeksi, että vesipisarasta heijastuu kaikki spektrin värit, joten langan valinta oli täysin väärä. Toivottavasti joskus tulee vastaan sateenkaarilanka, josta saa värikkäämpiä vesipisaroita.


Liina luonnonvalossa
Marja

lauantai 30. joulukuuta 2017

Hyvää Uutta Vuotta 2018 !




Vuodenvaihteen lumihiutaleet



Vähän ennen joulua tyttäreni toi minulle parittoman korvakorun, jonka pari oli hävinnyt. En ole etsinyt vieläkään oikeaa lankaa tehdäkseni uuden parin. Täytyi ensin tyhjentää valkoisia sukkuloita lumihiutaleiden tekemisen jäljiltä.

Pariton koru

Tein valkoisista ensin samanlaiset korut, joita aion tarjota kadonneen tilalle. Minusta koru on kauniimpi valkoisena. Tyttö tulee huomenna reissusta kummitädin luota ja katsotaan kelpaako nämä.


Korvaavat korut



Tyhjensin loputkin sukkulat pieniin hiutaleisiin. Nyt on vanhan vuoden sukkulat tyhjennetty ja tehty tilaa uuden vuoden uusille kuvioille. Jos nuo ensimmäiset korut eivät kelpaa, niin toivottavasti näistä muista jotkut kelpaavat. Teen kyllä vielä tarvittaessa parin tuohon vanhaankin, jos on ihan välttämätöntä. Tässä siis vuoden viimeiset korut.





Katsoin muuten, mikä oli vuoden 2017 katsotuin pitsi ja täytyy myöntää, että yllätyin. Kiinnostavimmaksi osoittautui elokuussa julkaistu  kukkarokassi . Toisaalta ei pitäisi ihmetellä, koska nuo ruusut on kauniita ja olen itsekin miettinyt minne tuota kuviota vielä soveltaisin. Lisäksi tiedän, etten ole ainoa tätä kuviota tänä vuonna käpyillyt ja olisikin mielenkiintoista nähdä muiden versioita kuviosta.


Kiitos kuluneesta vuodesta !

Marja



lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluenkeli



Etsiskelin jouluenkelin mallia, mutta en oikein löytänyt sopivaa. Sitten alkuviikolla osallistuin kirkossa kauneimpiin joululauluihin. Siellä käsiohjelman kannessa oli viivaenkeli, joka houkutteli kokeilemaan käpypitsiversiota kotona.




Enkeli syntyikin sitten lopuksi yksinkertaisesti neljästä renkaasta ja kahdesta kaaresta.Kokeilin paksummasta virkkauslangasta, koska pelkäsin katkaisevani langan noin pitkissä ja haastavissa renkaissa. Haastetta oli myös saman renkaan kahdensuuntaisissa solmuissa. Sain kuitenkin enkelin aikaiseksi, vaikka se ei ihan samalta mallin kanssa näytäänytkään. Tekisi mieli kokeilla vielä ohuemmastakin langasta. Nyt en ehtinyt tehdä näitä enempää, kun jouluvalmistelut ovat vielä pahasti kesken.  Onneksi joulu kuitenkin tulee ajallaan ja valmistelut väistämättä loppuvat, kun ei aattoa voi keskeneräisten valmisteluiden takia siirtää.


Rauhallista Joulua ja Enkelin siipien havinaa !

t. Marja

lauantai 16. joulukuuta 2017

Lumihiutale josefiinan solmuilla

Hiutaleita luonnonvärisellä villakaulaliinalla.

En malttanut vielä lopettaa lumihiutaleiden tekemistä. Tämä Robin Perfettin malli on siro ja koristeellinen, Ohje kuitenkin on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Näitä teen vielä joskus joulukuuseen enemmänkin. Tänä vuonna kuusi on vielä kirjava, kun lapsilla on itsetehtyjä koristeita ja koristelevat kuusen. Lapset kasvavat ja luulen, että kuusesta löytyy tulevina vuosina paremmin tilaa myös minun lumihiutaleilleni.


Mallissa nuo josephinen solmut oli tehty tiukemmiksi kuin minun hiutaleessani. Tein omat renkaat löysemmillä solmuilla ajatellen, että lumihiutaleeseen sopisi paremmin löysempi ja lumipallomaisempi rengas. Ehkä alkuperäistä mallia noudattamalla lopputulos olisi ollut sirompi, mutta olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni ja koristeellisiin hiutaleisiini

.

Löysiä solmuja lähempää