lauantai 27. toukokuuta 2017

Kaulus



Ompelin vuosia sitten vanhimmalle tyttärelleni mekon, johon kiinnitin tämän aiemmin tekemäni kauluksen. Mekko palveli vuosia kaikilla kolmella tytöllä. Nyt laitoin vanhoja vaatteita pois ja päätin ottaa tämän kauluksen talteen, vaikka mekko menikin kierrätykseen. Mekon klassinen malli ja violetti kuviollinen kangas ovat ajattomia ja kun tahrojakaan ei ollut, niin ajattelin sen vielä jollekin kelpaavan. Harmi, että en huomannut ottaa mekosta kuvaa, ennen kuin irrotin kauluksen.
Kaulus kuului mekkoon, mutta aikanaan tuohonkin pitsiin on tehty niin paljon solmuja ja käytetty aikaa, että en halunnut pitsistä luopua. Ei se enää uuden veroinen ole, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Pidin pitsintekemisessä kahdenkymmenenviiden vuoden tauon ja tämä kaulus on ajalta ennen taukoa. Minulla ei ole kovin paljon vanhempia pitsejä tallella, joten tämä täydentää kokoelmaa. Silloin tein pitsejä enimmäkseen lahjaksi ja tällä samalla mallilla tehty kaulus löytyy ainakin äidiltäni ja siskoltani. Mallivalikoima oli suppeampi ennen internet-aikaa. Minulla oli käytössä vain pari kirjaa ja sitten joku ehkä 80- luvun lopulla ilmestynyt Burdan frivolite-lehti. Mummon vanha sukkulakin oli kunnossa vielä silloin, se oli ihan huippulaatuinen, kun käsityöliikkeestä löytyi lisäksi vain niitä sinisiä ja valkoisia helposti halkeilevia kovasta muovista tehtyä sukkuloita. Onneksi tilanne on tämänkin asian suhteen parantunut vuosien myötä.
Irrotin, pingotin ja höyrytin kauluksen muotoonsa. En vielä kovettanut. Suunnittelin, että voisin tuohon laittaa kevyen kovetuksen vaikkapa tekstiilidocoupage-lakalla, jolloin kaulus kestäisi käytössä ryhdikkäämpänä. En tosin ole ollenkaan varma, että otan tätä kaulusta enää käyttöön. Sen voisi kehystää vaikkapa tauluksi.

 Lanka tuntui pehmeältä puuvillalta ja jäin miettimään, että olenko tässäkin taas käyttänyt kankaasta yli jäänyttä kudontalankaa. Kudontalangoissa oli ohuempia lankoja kuin virkkauslangoissa ja kankaan kudonnasta minulta oli jäänyt lankoja tähteeksi, varmaankin käytin niitä pitseihin.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 20. toukokuuta 2017

korvakorut


Vihdoinkin kevään lämpö saavutti pohjolan. Eilinen äkkihelle tuntui välillä jopa liian kuumalta, Joka tapauksessa kevät tuli konkreetisemmaksi ja luonto alkaa vihertää. Ajattelin tehdä lahjakorvakorut kevään juhlijalle.  Punavihreät helmet näyttivät pussissa tummanpunaisilta ja ajattelin kokeilla niitä. Värivalinta nyt valmiina valossa on erikoinen. Lisäksi huomasin, että yksi helmi on karannut väärään paikkaan. En tiedä onko se oikeasti huono juttu, eikö yksi pieni virhe ole merkki siitä että työ on aito käsityö. 
Mallin löysin Pinterestistä.  ”Malli on ihan ok, mutta ei noilla väreillä” sanoi lahjomaton 10 vuotias kriitikkoni, joten ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Onneksi on vielä aikaa ja ellei ehdi, niin ainahan lahjan voi ostaa, vaikka olisikin mukava viedä itsetehty.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Pieni liina


Valkoisia kukkia ja kosken kuohuja; äitienpäivän elementit. Valkovuokot kukkivat äitienpäivän aikaan. Kosken kuohut ovat kuuluneet minun äitienpäiviin. Mummola oli kosken rannalla. Keväällä koski kuohui voimakkaimmillaan sulamisvesien ansiosta. Kosken partaalla pistäydyttiin äitienpäivinä vielä sen jälkeenkin, kun isovanhemmat olivat muuttaneet taajamaan ja kerrostaloon.  Tässä historia, miksi kuvasin liinan kosken kanssa. Kosken takana kuvassa on mylly, jossa isäni isä teki elämäntyönsä myllärinä. Enää ei koskella voi käydä, mutta kosken kohina on lämmin muisto.

Liinan malli tuli vastaan instagramissa ja se on niin sievä, että en malttanut olla tekemättä. Liinan koko on niin pieni, että juuri ja juuri voisi olla lasinalusena. Tämä liina ei kyllä siihen käyttöön siirry, mutta tällä mallilla voisi tehdä setin lasinalusia. Mietin sitäkin, että olisi nätti pannunalunen villalangalla tehtynä. En ihan vielä ehtinyt sitä kokeilemaan.

Äidille ajattelin viedä ihan oikeita kukkia, valkovuokkoja, jos eivät eilisessä lumisateessa paleltuneet. Kevätsäät ovat olleet todella oikulliset, mutta täytyy vain uskoa, että kesä vielä tulee. Alkuviikosta näin valkovuokkoja tien varrella ja skillat kukkivat pihalla, joten pieni toivo on kevään etenemisestä.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Punaiset korvakorut





Viime päivinä aika on kulunut enemmän siivoamiseen, kuin käsitöihin. Käsiin osui pussi punakeltaisia Swarovski-helmiä. Valitsin punaisen langan (Lizbeth 40) ajatellen sen varmasti sopivan helmien väriin. Noin punainen ympäristö tuntui vähän himmentävän kristallihelmen hehkua, mutta helmi kuitenkin erottuu korussa. Helmen reikä on vähän pieni, muuten kristalli on kyllä kaunista. Pusseja on enemmänkin ja niissä eri sävyisiä helmiä. Täytyy muistaa pussien olemassaolo, niin tulee niitäkin käytettyä.
Meillä on kotona melko monipuolinen helmivalikoima, koska minä en ole ainoa helmen hankkija. Meidän 10v. taiteilija tekee myös helmitöitä. Pääasiassa koruja, korurasioita ja muuta pientä. Pyydetään sitten toisiltamme helmiä tarvittaessa ja joitain pusseja on ostettu yhteisiksikin. Myös muita korutarvikkeita saadaan, vaihdetaan ja lainaillaan toisiltamme. Yhdessä ei kuitenkaan askarrella, neidillä on oma paja omassa huoneessa ja minä teen omat käsityöni yleensä olohuoneessa. On mukava nähdä, että näpertelytaipumus on periytynyt edes yhdelle kolmesta lapsesta.


Kuvassa toinen tytön pöydällä olevista korutelineistä. Minä olen oikeastaan ostanut tämän puisen telineen Saarenmaan matkalta Eestistä ihan omaan käyttööni, mutta tarpeen tullen se on vaihtanut huonetta. Nuo unisiepparikorut on ostettu muistaakseni värin takia kerran torilta ja tuon ylä-osassa olevan frivolite – kaulakorun olen tehnyt pyynnöstä joskus pari vuotta sitten, mutta muut korut ovat neidin omaa tuotantoa.


Toinen korupuu. Harrastus on siksikin kätevä, että kun menee kaverisynttäreille, voi tehdä lahjan itse, eikä välttämättä tarvitse lähteä ostamaan. Korurasiat ovat kauniita, mutta niistä en saanut laittaa kuvaa. Kaksi vuotta sitten toisen luokan todistusten jaossa huomasin yllätyksekseni opettajallakin tuollaiset tarkkaan valituista helmistä tehdyt korut, se oli hauska yllätys.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!