lauantai 9. joulukuuta 2017

16 päivän lumihiutale

Lumisadetta vanhan valokuvan jokimaisemassa

Suomi täytti keskiviikkona 6.12 sata vuotta kauniissa ja lumisessa talvimaisemassa. Ilma oli tyyni, mutta tuulenpuuska avasi lipun kuvattavaksi. Ensimmäinen vuosisata itsenäisenä valtiona on ollut aika uskomaton tarina. Vuosisataan on sisältynyt sotaa ja jälleenrakennusta, asutusta ja pellonraivausta, kovalla työllä raivattuja peltoja on laitettu pakettiin ja metsitetty, Teollisuus on kehittynyt huimin harppauksin ja kaupungit kasvaneet. Hyvinvointi ja vauraus ovat lisääntyneet. Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ilmaisen koulun ja terveydenhuollon myötä. Tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivässä puolueettomassa valtiossa on ollut hyvä elää. Toivottavasti seuraavan vuosisadan aikana ei unohdeta niitä arvoja ja kokemuksia, jotka ovat hyvinvointiyhteiskunnan taustalla ja joiden avulla turvallinen yhteiskunta on luotu.

Suomi 100 vuotta 

Minun itsenäisyyspäivän perinteisiini ovat kuuluneet joulutortut ja piparkakkutalon kokoaminen. Näistä pidin kiinni tänäkin vuonna, ja totesin lapsille, että nyt on taas päivä, jolloin äiti polttaa jonkun sormen sulassa sokerissa. Piparitalo on pystyssä, asukkaat vielä puuttuvat. Taas heräsi ajatus, josko ensi vuonna käyttäisi kokoamiseen pikeeriä ja säästäisi sormet kuumalta pannulta. Piparitalo on nyt valmis ja tuo joulun tunnelmaa valkoisen piirongin päällä olohuoneessa. Mökki on seisonut koristeena yleensä kuukauden ja lopulta loppiaisena sen on saanut syödä. Tämä aikataulu yleensä toimii, koska joulupipareita syötäväksi riittää loppiaiseen asti ja sitten on piparitalon vuoro.


Tämän lumihiutaleen malli on Lene Bjönin kirjasta  Snowlakes in Tatting, vuodelta 2002. Malli on kuudennentoista päivän lumihiutale. Lankana on edelleen Lizbeth 40 ja värinä lumivalkoinen ja jäänsininen. Katselin vanhoja valokuvia ja otin lumihiutaleiden taustaksi vanhan talvisen valokuvan.  Käpypitsitöiden koko on niin pieni, että valokuva riittää hyvin taustaksi
Tein tähän kuvaan muutaman pienemmän lumihiutaleen saadakseni aikaan lumisadevaikutelmaa. Tuon suuren hiutaleen kanssa nämä yksinkertaiset pienet kuviot näyttävät sirommalta lumihiutaleilta kuin oikeasti ovatkaan.

Lene Björnin lumihiutale

 Otin vielä lähikuvan lumihiutaleesta vaikka hyvinhän se erottuu myös mustavalkovalokuvan päältä.

Marja



perjantai 1. joulukuuta 2017

Lumikide oksalla

Lumihiutaleet kuusen oksalla

Tänään oli vihdoin oikeasti luminen päivä ja talvinen maisema. Aamulla puut olivat huurteessa ja maisema utuisen valkoinen. Ajelin pientä tietä, jonka reunoilla lumiset puut taipuivat tielle. Yritin painaa tunnelmaa mieleen joulua varten siltä varalta, että joulusta tulee lumeton.

Jatkoin vielä omien lumihiutalekoristeiden tekemistä, jos vaikka oikeat lumihiutaleet sulavat. Tällä kerralla valitsin kuvion, jota ei ilmeisesti ole suunniteltu lumihiutaleeksi, mutta minusta se näytti siltä. Kuviossa hahmottuu lumikiteen kuusisakarainen muoto ja joskus lumikiteet ovat hyvin monimutkaisia kuvioita, siksi mielsin tämän kuvion lumihiutaleeksi. Kuvion suunnittelija voi olla eri mieltä, koska mallissa on värinä pinkki ja valkoinen.


 Lankana lumihiutaleessa edelleen Lizbeth 40  lumivalkoinen ja jään sininen. Tässä vielä linkki ohjeeseen

Lumihiutale

lauantai 25. marraskuuta 2017

Lumihiutale

Robina Melvillen lumihiutale


Muutaman päivän ajan tuntui jo talvelta, kun lunta oli reilusti maassa ja puiden oksillakin. Lumi valaisi maiseman piristävästi. Olihan se kirkasta ja tyttäreni käytti oikein aurinkolaseja lumen heijastuksen takia lyhyenä valoisana päivänä. Nyt talvea odotetaan taas, kun lumi suli pois ja maisema on synkkä. Toivottavasti jouluksi sataisi lunta.

Talven toivossa tein lumihiutaleen. Ohje on Ring of Tattersin syksyn jäsenlehdestä, ja ohjeen on laatinut Robina Melville. Lankana lumihiutaleessa on Lizbeth 40 ja värit ovat lumivalkoinen ja jäänsininen.


Kuvan tausta on lapsen joulukonserttilipun taustana oleva lumisadekuva. Alkuviikosta on perinteiset musiikkiluokkien joulukonsertit. Tämä on jo kahdeksas vuosi, kun meidän perheessä on ollut musiikkiluokkalaisia esiintymässä. Konsertissa käyminen alkaa olla jo perinne, joka jatkuu varmaan vielä sitten kun omat lapset eivät siellä enää esiinny. 

Kaunis myös toiselta puolelta.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Syksykukkaliina valmistui

Syksykukka Ø 18 cm

Sain syksykukaksi muuttuneen tattinweedin ”pilvien puutarha”- liinan valmiiksi. Ohjeen liinaan löysin Instagramista. Nyt huomasin, että yksityiskohtaisempi ohje löytyy blogista .

Syksyn värien lisäksi liinassa on jäänsininen, ja ajattelin, että lopputulos olisi huurteinen kukka, mutta ehkä tämä sininen on huurretta sinisempi. Sukkulassa on yhä syksyn voimakkaita värejä, vaikka luonto on jo synkkä, ankea ja loskainen. Ruska on kuihtunut pois. Täytyy varmaan jo ihan tietoisesti piilottaa kaikki ruskanväriset langat, jotta pääsee eteenpäin. Loppusyksyn olisi jo aika kääntyä alkutalveksi, ja siihen yritän asennoitua.

Blogin päivitys siirtyi tähän iltaan, kun kävin Tampereen käsityömessuilla. Kello oli herättämässä jo viiden jälkeen, joten en eilen illalla tietokonetta avannut. Tänä vuonna tyttäreni 11v oli houkutellut kaverin messuille mukaan. Tytöillä oli kiinnostuksen kohteet hieman toiset kuin minulla, joten mentiin eri reittejä. Se oli ihan mukavaa. Ei eksytty toisistamme lopullisesti, vaikka siinä hälinässä ei puhelimen ääntä aina kuullutkaan.

Suomenlampaan villan esittelyseinä.

Messuilla ilahduin erityisesti suomenlampaan villan esillä olosta, onhan suomalainen villa ollut aina lähellä sydäntäni. Sanna Vatasen kokoama lankalaboratorio oli hieno. Siinä oli villa eri muodoissa ja eri hienouksissa. Pitkän kuitunsa ja pehmeytensä ansiosta suomalaisen alkuperäisrodun villa taipuu moneen muotoon, mikä tuosta esittelyseinästä kävi hyvin ilmi. Sanna Vatanen on myös ollut tekemässä uutuuskirjaa nimeltä ” BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta”.

Sanna Vatasen villatöitä
Messureissu sujui mukavasti. Kuuntelin autossa kotiin tullessa kuinka tytöt miettivät Käsityömessujen nimeä. Nimi oli heidän mielestään harhaanjohtava; se kuulostaa sille, että siellä on vain vanhoja mummoja opastamassa nuoremmille ihmisille miten käsitöitä tehdään.  Nyt messut on suuret ja siellä on esillä paljon kaikkea, eikä sitä voi nimestä päätellä ja tietää, jos ei käy messuilla. Tämä oli siis 11v nuorison näkemys asiasta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syksyn kukka



Syksy etenee. Tälle viikolle sattui ensimmäinen aamu, jolloin pienemmät järvet ja lammet olivat ohuessa jääpeitteessä. Yritin ottaa kuvaa, mutta aamuauringon valossa ei jää oikein erotu. Tuon lammen ohi ajoin aamulla vähän ennen yhdeksää, eikä aamuaurinko vielä ollut sulattanut vedenpintaa. Hetken kuvittelin, että talvi olisi tulossa, mutta nyt taas sataa vettä. 




Pitsin tekemiseen on aika ollut rajallista. Aloitin reippaasti Tattingweedin ohjeella pikkuliinan nimeltä pilvien puutarha. Valmiiksi en sitä saanut, joten liina jatkuu vielä.

Pilven värejä tuli korvattua syksyn väreillä, joita oli edelleen sukkulassa. Lopputulos tulee varmaan olemaan enemmänkin huurteessa oleva syksykukka kuin pilvet.  


lauantai 4. marraskuuta 2017

Pieni risti pyhäinpäivänä

Ensimmäinen kokeilu kullankeltaisella langalla.

On pyhäinpäivä. Vielä viime vuonna vietiin kynttilöitä hautausmaalle kävellen. Nyt on matkaa kaksi kilometriä enemmän. Voi olla, että mennään autolla, koska lapsia on vaikea saada kävelyretkelle koleaan syksyilmastoon.
Lähihautausmaalle ei ole haudattu yhtään läheisiä, mutta meillä on ollut tapana viedä kynttilöitä muualle haudattujen muistokivelle. Joulun aikana on sitten käyty kauempana hautausmailla. Lapsetkin ovat omaksuneet tavan. Nykyään kiireisessä maailmassa tulee siirrettyä niin vähän vanhoja perinteitä lapsille, että tämä retki kynttilöitä täynnä olevalle hautausmaalle on varmaan aikanaan arvokas lapsuusmuisto.

Pyhäinpäivän ristiin otin mallin Sutekina Komonon kirjasta Tatting lace Beautiful Items – 2012.  
Tein ensin tuon kullanvärisen vähän paksummalla langalla (Lizbeth 20) Mallissa ei ollut selvästi kiinnitetty ristin keskiosaa ja jätin sen avoimeksi, joten jouduin vähän kovettamaan ristiä saadakseni siitä tukevamman Kovetuksesta tein kevyen pienellä määrällä Texfixiä.


Halusin kokeilla tuleeko työstä napakampi, jos keskustan nirkot kiinnittää yhteen ja tulihan siitä. Samalla otin ohuemmat ja värilliset langat. Pidän tästä jälkimmäisestä kokeilusta enemmän ja väritkin sopivat jotenkuten yhteen. Tuo köynnöskuvio reunassa kehystää ristiä kivasti.

Mallissa risti oli kiinnitetty kankaalle, minä ajattelin kuitenkin kiinnittää kuvioon pitkiä lankoja ja nimittää pitsejä kirjanmerkeiksi. Siihen tuo jälkimmäinen risti sopii ilman kovetustakin.


Pienempi versio Lizbeth 40 langalla. koko 3x4 cm.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Koru oranssista langasta

Eebenpuuhelmiä ja kierrätyslasihelmiä

Jatkoin oranssilla langalla. Suunnittelin käyttäväni afrikkalaisia kierrätyslasihelmiä varastosta. 
Lasihelmet ovat kuitenkin painavia hennolle langalle, joten käytin vain pieniä sinisiä kierrätyslasihelmiä. 
Samalla kun aikoinaan ostin nuo lasihelmet, niin ostin muutamia mustia eebenpuuhelmiä. Puuhelmet ovat kevyempiä kuin lasihelmet ja toimivat tässä korussa paremmin.
 Korusta tuli erikoinen, enkä varmaan tee tällaisia enempää. Minulla on kuitenkin pari vaatetta, joihin tämä koru sopii. Luultavasti tulen jopa tätä käyttämään. Korvakorut tämän kanssa taidan tehdä pelkistä eebenpuuhelmistä. Jotenkin koru on vähän rauhaton, joten selkeät helmikorut ehkä sopivat tähän. Täyttyy miettiä laitanko korvakoruihin ollenkaan oranssia lankaa.


Helmien välissä Josephinen solmuja

Syysloma tuntui talvilomalta kun lunta satoi useita senttejä. Maisema tuli valoisammaksi. Kuitenkin käy sääliksi viimeisiä syyskukkia, jotka yrittävät vielä loistaa pienessä pakkasessa.

Syysasteri uhmaa pakkasta

Syyslomapäivänä mummolassa tehtiin kranssikoristeita pajunoksista, vanhoista koristeista ja askartelutarvikkeista, joita äidilleni on aikojen kuluessa kertynyt. On mukavaa, kun mummi jaksaa järjestää tekemistä lapsenlapsille ja saa lapset irti kännyköistä edes hetkeksi. Paikalla oli lasteni serkkuja ja oli mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia kransseja serkusjoukossa syntyi.

Yksinkertainen on kaunista

Lumihuurretta lisätty purkista



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Korujen aihiot


Syksy etenee ja ilmat viilenevät. Jotenkin kylmä yllätti ja huomenna täytyy jo vaihtaa talvirenkaat.

Tämän viikon aikaansaannokset käpyilyn saralla ovat olleet kovin vaatimattomia. kaksi aihiota korvakoruihin, eikä niitäkään tehty koruiksi.
 Löysin pussillisen vanhoja virkkuulankoja, joita nyt ajattelin käyttää pois ja mietin mitä niistä tekisin. Näin kurpitsojen aikaan valitsin oranssin. Tässä on pieniä lasihelmiä, mutta haaveilen liittäväni afrikkalaisia helmiä tähän paksuhkoon lankaan. Tämän viikon väkerrys oli siis vain kokeilu ja lankaan tutustuminen.


Yhdistyksen yhtenä toimintamuotona on käpyilykahvilatoiminta, jonka ideana on kokoontua johonkin kahvilaan tai kirjastoon käpyilemään yhdessä. Samalla voi vaihtaa ohjeita ja oppia toisilta. Näin samalla tuodaan pitsintekemistä näkyväksi ja työtapaa tutuksi. Tavoitteena on harrastajajoukon laajeneminen ja tekniikan säilyttäminen. Käpypitsikahviloista voi etsiä tietoa käpypitsiyhdistyksen sivuilta ja Facebook - ryhmässä voi yrittää koota ryhmää omalle alueelle. Minullakin Kaakkois-Suomen ryhmä on vasta haaveissa.

Yhdessä käpyilyä Ison Omenan kirjastossa

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kukka vanhasta kirjasta

Kukka  langasta Lizbeth 40 falling leaves.

Lainasin kirjastosta Ilona Jalavan käpypitsikirjan. En ole koskaan yrittänyt ostaa itselle kirjoja, jotka löytyvät lähikirjastoista, nyt ajattelin, että ehkä sittenkin olisi pitänyt joskus ostaa. Kirjaston kirja oli tiensä päässä.

Käpyilykirja vuodelta 1924.

Kyseessä oli ensimmäinen suomeksi käännetty käpypitsikirja; Käpyily – ja solmeilutyöt, Ilona Jalavan saksankielestä kääntämä kirja. Kirjalla on ikää lähes sata vuotta, joten kunnon ymmärtää. 

Suomalainen tekstiilitaiteilija ja käsityövaikuttaja Ilona Jalava eli 1878-1960. Hän opiskeli Helsingin käsityöopistossa 1896 - 1904 ja suoritti myös taideopintoja akatemiassa. Myös hänen aikalaisensa, isoisäni äidin, Alfhildin kerrotaan olleen käsityöopissa Helsingissä ja olleen taitava ompelija. Hän tosin opiskeli ennen kuin käpypitsikirja ilmestyi, joten käpypitsiyhtymäkohtaa ei näissä historioissa ole.
Ajattelin tehdä pitsin tästä kirjasta, mutta en osannut valita malleista. Lopulta poimin kuvion seuraavasta reunusnauhasta. 


Tein kuvioista syksyn lehtien värisellä langalla kukkakoristeen, johon lisäsin Swarovski kristalleja. Ehkä tämän voisi kovettaa ja laittaa joulukuuseen koristeeksi. Kukan pitkät nirkot ovat liian pitkät, kun en niitä tarkemmin mitannut, joten lopputulos ei ole ihan noin säännöllinen kuin mallin kukka.



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

syksykorvakorut

Korut sateisen päivän valossa aronian oksalla.

Tänä vuonna syksy on kullankeltainen. Säät ovat olleet sateisia, ja lämpimiä, joten keltainen on vallitseva väri. Punaiseen ruskaan tarvittava pakkanen on vieläkin tulematta. Syksykoruihin valitsin väriksi vuoden teeman mukaan kullankeltaisen ja lisäväriksi syksyn mausteet. Mallin löysin instagramista aki_tatting nimimerkin galleriasta.
Korut kuvasin aroniapensaassa, jossa on jonkun verran punaisia lehtiä ja siksi hiukan enemmän ruskan tunnelmaa.  Lankana on  Lizbeth 40.

Vaatimaton keltainen ruska Iitissä.


Kun sain yhdet korut valmiiksi, niin mietin, miltä värit näyttäisivät toisin päin. Niinpä minun oli tehtävä vielä toiset korut. En osaa päättää kumpiko järjestys väreissä on parempi, molemmat sopivat kuvioon. Tämä malli on siitä mukava, että erilaisilla värityksillä siitä saa hyvin eri tyyppisiä koruja. Kokeilin ensin lisätä kristalliriipuksen korun alareunaan, mutta ruskakoru oli parempi ilman. Jossain muussa värityksessä helmillä voisi elävöittää korua.

Korut ikkunan vieressä sisällä kuvattuna.


lauantai 30. syyskuuta 2017

Vihreä rannekoru


Eilisilta meni syntymäpäiväkakkua ym. leivonnaisia väkertäen, enkä ehtinyt tietokonetta avata blogin päivityksen vertaa. Teen sen nyt, ennen kuin aloitan kakun koristelun, onneksi vieraat on kutsuttu vasta iltapäiväksi.
 Katselin netissä  ohjetta , jonka päätin toteuttaa. Minulla oli sukkulassa ohuempi lanka, joten kuvioita tuli koruun enemmän kuin mallissa. Koru on myös kapeampi. Harmi, sillä isompana kuvio olisi ollut näyttävämpi, mutta onhan tämä kuitenkin siro, ja tuo kuvio on kaunis pienemmässäkin koossa.

 En sitten jaksanut tehdä korvakoruja mallin mukaan, koska niistäkin olisi tullut pienet. Jotenkin luulen, että korvakorutkin ovat paremmat isommassa koossa. Tein kuitenkin sukkulan lopusta yksinkertaiset korut rannekorulle kaveriksi, en tiedä tuleeko koskaan käytettyä. Olisivat olleet paremmat, jos olisin laittanut kaariin muutaman helmen enemmän ja tehnyt kaarista pidempiä. Jälkiviisaus on helppoa, pitäisi oppia ajattelemaan paremmin etukäteen.




perjantai 22. syyskuuta 2017

Avaimenperiä afrikkalaisita helmistä

Afrikan helmien hehkua

Jäi taas iltaan tämä päivitys. Olen varmaan tullut laiskaksi tai sitten päivissä on vain niin paljon touhua, että koneen avaaminen jää iltaan. 

Tällä kerralla katselin kierrätyslasihelmiä, joita minulla on vielä melko paljon jäljellä. Ikivanhoissa sukkuloissa, joita löysin muuton yhteydessä, oli paksumpia puuvillalankoja. Nyt käytin noita lankoja näihin avaimenperiin.

 Muistin nähneeni netissä Angela Gambkan mallin. En sitä jaksanut etsiä, ennen kun aloin näitä värkkäämään. Muistin, että hänen kuviossaan on neljä sakaraa, mutta minun muunnoksessani niitä on kolme. Halusin, että lankaa on vähän vähemmän ja helmiä näkyy enemmän. Pelkäsin, että tässä versiossa helmet irtoilevat helpommin ja laitoin lopuksi langan kulkemaan helmien läpi, mikä tukevoittaa helmiketjua ja pitää helmet paikoillaan.

Afrikkalaisissa kierrätyslasihelmissä on kaunis himmeä hehku ja kuitenkin valo taittuu niistä kirkkaana. Pidän näistä helmistä erityisen paljon ja otankin heti yhden avaimenperistä käyttöön.


Nyt, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, niin etsin mallin internetistä, ja huomasin, että olisi pitänyt etsiä aiemmin. Mallissa oli ehdottomasti fiksumpi tapa lopettaa työ heti helmen jälkeen. Jatkossa teen niin ja avaimenperistä tulee siistimmät. 

Muunnokseni Angela Gambkan ohjeesta

perjantai 15. syyskuuta 2017

Mustaa pitsiä





Kesä alkaa olla ohi ja illat pimenevät. Otin vaihteeksi sukkulaan mustaa lankaa kesän värikkäiden perhosten jälkeen. 
En ole aikoihin tehnyt kaulakoruja, joten tein muutaman  choker – nauhan. Sukkulan tähteistä sitten kaveriksi korvakoruja; suuremmat ja pienemmät. 
Ei ole ehkä ihan minun ominta tyyliäni, mutta ehkä joku meillä näitä käyttää. Musta on valmiina kaunis, mutta langan käsittely vaatii hyvän valon. Vaikka lamput ovat hyviä, niin olen yrittänyt hyödyntää mahdollisuuksien mukaan luonnon valoa. Syksy alkaa olla siinä vaiheessa, että valo vähenee entisestään ja mustat langat on järkevää jättää tauolle odottamaan alkukevään valoa.

Kun kotona on kaikki vähän sekaisin ja olen elänyt viime viikot remontin keskellä, niin en halunnut ottaa mitään suurta keskittymistä vaativaa mallia. Tein ihan yksinkertaisia perusnauhoja. Perusnauha on kaulassa myös näyttävä, koska kuviot erottuvat selkeästi, kun ei niitä ole liikaa ja liian tiheästi.
Lankana käytin Lizbeth 40, joka on sopivan paksua ja helppo työstää vaikka keskittymiskyky ei olisikaan paras mahdollinen.




lauantai 9. syyskuuta 2017

rannikkaat, kynsikkäät

rannikkaat

Vaihteeksi villaa

Tein viime vuonna rannikkaat, jotka olivat kovassa käytössä viime syksynä ja talvena. Tänä vuonna halusin vähän pidempivartiset ja tein ne mustan lampaan tummanharmaasta villasta, koristekukat ovat luonnonkasveilla värjättyä lankaa. Tällä kerralla onnistuin heti valitsemaan villalangalle niin yksinkertaisen mallin, ettei tarvinnut yksinkertaistaa enää. Ehkä alan vähitellen oppia yhdistämään käpypitsiä ja villaa. Tein kuvion ensin valmiiksi ja yhdistin mukaan neulomisen aikana. Neule on viime vuonna hyväksi havaittua valepalmikkoa. Villalangan laitoin suureen sukkulaan, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on helmityöskentely, mutta sopii myös villaan (skandinaavisten alkuperäisrotujen villaan, joka kestää sukkulatyöskentelyä pitkän kuitunsa ansiosta). Tuo yksinkertainen malli ei olisi onnistunut neulalla, joten vaihtoehtona oli joko mallin vaihtaminen tai suuri sukkula. En ole kokeillut käyttää näitä vielä, mutta ajattelin, että ennen talvitakkikautta nuo pitemmät varret voisivat olla mukavat. Talvitakin kanssa onkin sitten lapasten aika.

suuri sukkula sopii villalankaan


Villavalinnasta

Olen pyrkinyt käyttämään käsitöissä suomalaisten maatiaisrotujen villaa. Perusteena on suomenlampaan villan kestävä ja pitkä kuitu ja halu tukea harvinaisen rodun säilymistä ostamalla ja käyttämällä sen tuotteita. Luonnonkasvien kerääminen värjäykseen ja niillä värjääminen ansaitsee kannustusta, joten en voi olla ostamatta kasvivärein värjättyjä lankoja, kun sellaisia kohdalle osuu.

Suomenlammas

Suomessa on maatiaislampaista kolme muotoa: suomenlammas, jota esiintyy valkoisena, ruskeana ja mustana, kainuunharmas, jonka villa on erityisen hienoa ja pehmeää sekä ahvenanmaanlammas, joka on kolmesta kaikkein uhanalaisin. Kuvia suomen maatiaisroduista löytyy täältä.

Suomenlammas on pohjoinen, lyhythäntäinen villarotu, joka on luonteeltaan eloisa, valpas ja ystävällinen eläin, jolla on voimakas laumavaisto. Sen villa on arvostettua käsityövillaa; kiiltävää, joustavaa, pehmeää, eläväpintaista ja erinomaisen hyvin huopuvaa. Yhdellä kerintäkerralla aikuisesta lampaasta tulee n. 3 kg villaa eli vuodessa n. 6kg. Suomenlammas hoitaa tehokkaasti suomalaisia perinnemaisemia laiduntamalla. Suomenlammas on harvinainen rotu. Kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat uhanalaisia. Toivottavasti tämä kansallisaarre onnistutaan säilyttämään elinvoimaisina myös tuleville sukupolville.

Mummo kertoi joskus kauan sitten, kuinka ennen lampaat pestiin Laatokassa ennen kerintää ja näin saatiin villa hyvänä talteen. Siihen aikaan meillä oli kesälampaita ja mummo näytti, kuinka lammas keritään. Nykyään se tehdään kyllä paljon joutuisammin koneella, eikä käsikeritsimillä mummon tapaan. Mummon kanssa myös opin karstaamaan ja kokeilin kehräämistä, tosin minun lankani ei ollut koskaan niin tasaista kuin mummon. Oli varmaan minulle liian nopea rukki. Suomenlammas ja sen villa tuovat minulle mieleen lämpimiä muistoja vuosien takaa

perjantai 1. syyskuuta 2017

Roosanauhoja ja prinsessapitsi

Roosanauhoja  ja pitsi




Vaikka en ole urheillut, niin onnistuin kehittämään hermopinteen jalkaterään, joka nyt tuntuu ajoittain hyvin ikävältä. Liikkumista se  ajoittain hidastaa. Syksyn viileys lisää kaikenlaisia kolotuksia ja särkyjä, mutta minä taisin saada tämän vaivan huolimattomuuttani ja huonolla työergonomialla. Pohjalliset on tilattu, jumppaamista opeteltu ja villasukat kaivettu esiin. Varmaan vaiva näillä keinoin helpottaa. Pitsiäkin ehdin tämän terveydenhuoltopalveluissa jonottamisen lisäksi tehdä vähän tälläkin viikolla.

Käpypitsiyhdistyksen jäsenkirjeessä oli ohjeet roosanauhaan ja prinsessapitsiin. Yhdistys päätti osallistua roosanauhakeräykseen tanskalaisen yhdistyksen mallin mukaisesti. Idean ja ohjeet roosanauhoihin toi Risto Lindholm, joka on mukana myös tanskalaisen yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyksen jäsenet tekevät siis pitsinauhoja, joita myydään n. 10 € hinnalla ja tuotto toimitetaan keräykseen yhdistyksen kautta keskitetysti. Haasteena tässä on sopivan paksuisen ja vaaleanpunaisen langan löytäminen. Malli on helppo ja nopea tehdä, jos lanka vain löytyy.

Toinen ohje oli Satu Ruokamolta peräisin oleva prinsessojen pitsi. Tästä olisi ollut myös reunapitsiohje, mutta tein tuon pyöreän vaihtoehdon. Pitsin väri ei tällä kerralla ole kovin prinsessamainen, koska käytin tuota vanhaa ohutta puuvillalankaa pois sukkulasta. Muutama pitsiohje vuodessa kuuluu yhdistyksen jäsenetuihin, joten suosittelen jäsenyyttä. Jäseneksi voi liittyä yhdistyksen sivuilla .

Prinsessapitsi

lauantai 26. elokuuta 2017

Kukkarokassi

Kukkarokassi

Kesä lähentele loppuaan ja kukkien aika alkaa olla ohi. Ostin viiniköynnöksen telineeseen ruusuvalosarjan, joka valaisee kivasti syysiltoja, antaa vaikutelman kukkivasta köynnöksestä. 
Kesän muuttoinventaario jatkuu edelleen. Olen huomannut omistavani pari laatikollista ompelemattomia tilkkuja ja kankaita. Olen pitkään haaveillut pussista, johon mahtuisi kukkaro ja kaksi puhelinta ja olen joskus ostanut tuon kukkarokehyksen, joka on sitten jäänyt käyttämättä. Näistä aineksista  päätin vihdoin toteuttaa haaveeni kukkarokassista.

Valitsin kassiini vanhan feresikankaan jämäpalan  ( olisi voinut olla paksumpi) ja tein pussin molemmille puolille samanlaiset pitsikoristeet. Valkoinen on Lizbeth 40 ja luonnonvärinen lanka on vanha kerä varastosta. Tämä lanka oli vähän valkoista lankaa ohuempi, mutta toimi kuviossa.

Vanha lanka

Kuvioon otin ohjeen Italialaisesta lehdestä, joka Maija Vaaralla oli mukana pitsiviikon tapaamisessa  Raumalla. Lehdessä kukkia oli vain yksi ja koriste oli tehty somistamaan avokkaita. Laajensin kuviota kassiin sopivammaksi.

Ruususomiste

Kokeilin jo kassia yhden kerran ja totesin, että pienempikin olisi riittänyt, mutta tämäkin toimii.
Tilkku oli siis  jäänyt tähteeksi feresin hameesta. En muista tarkkaan, milloin tuon feresin ompelin, 1980- luvun lopulla luultavasti. Valokuvien perustella olen käyttänyt sitä 1990- luvulla. Kaivoin vaatteen kaapista ja otin siitä kuvan. Silkkiesiliina tosin jäi kuvaa varten silittämättä, mutta kuvasta saa kuitenkin käsityksen siitä mikä on feresi.

Feresi