lauantai 12. elokuuta 2017

Edda Guastellan perhonen


Seuraavana  vuorossa on Edda Guastellan perhonen, jonka ohje löytyy tästä  linkistä.  Hennon sinivalkoinen väri häviää auringossa keltaisiin kukkiin, mutta kokoelmakuvassa värit ovat taas voimakkaammat ja aurinkoa vähemmän. Perhosen siipien kokoero ja takasiipien muoto  antavat perhoselle näyttävyyttä, ainakin näissä väreissä. Mielestäni tämä perhonen ansaitsee paikansa kokoelmassa



Minulla oli tänään tärkeä päivä. Vanhin lapseni aloitti opiskelun poissa kotoa ja saatoin hänet opiskelupaikkakunnalle. Yritin varmistaa, että hänellä on kaikki mitä tarvitaan pärjäämiseen soluasuntoelämässä. Pientä haikeutta helpotti havainto, että tyttö on juuri siellä, missä haluaakin olla ja hoputti äitiä kotimatkalle häiritsemästä asettumista uuteen asuntoon.
Seuraavan kuvan otin huoneen ikkunanäkymästä. Viherseinät yleistyvät, mutta tämä näkymä  tekee varmasti yhtä rauhoittavan vaikutuksen, ihan ilmaiseksi ja ilman hoitoa. Mahtava kesäikkuna. Talvella ei ole näin vihreää, mutta voisin kuvitella, että luminen talvikuvakin on yhtä kaunis kuin tämä.


lauantai 5. elokuuta 2017

Linda-perhonen

Linda - perhonen neilikoissa



Neilikoiden keskellä poseeraava perhonen löytyi Adelheid Dangelan kirjasta Tatted Butterflies, Malli nimeltä Linda. Sipulirenkaat tekevät siivistä koristeelliset, mikä on varmaan yksi syy juuri tämän mallin valintaan.


Ajattelin, että perhonen olisi edukseen punaisissa neilikoissa, mutta voimakasväriset kukat ja kirkas auringonpaiste vievät väriä perhosesta. Muoto kuitenkin erottuu kuvasta ja värit kokoelmakuvasta. Olen muuten tehnyt kaikki kesäperhoset saman paksuisesta langasta, jolloin mallien kokoerot näkyvät oikeassa suhteessa toisiinsa verrattuna.

Perhosparvi

Olen tehnyt koko kesän inventaariota muuttosiivouksen merkeissä. Tähän mennessä olen onnistunut keräämään nurkista seuraavan kuvan mukaisen määrän vanhoja sukkuloita. Muovi on kovaa ja muistelen sukkuloiden ollessa vielä melko uusia, muoviin lohkeilleen helposti koloja reunoihin. Näitä kai myytiin kahden pakkauksissa; pakkauksessa oli yksi sininen ja yksi valkoinen. Eikä näitäkään välttämättä ihan jokaisesta käsityötarvikeliikkeestä löytynyt. Aika on muuttunut ja maailma pienentynyt, nyt internetin kautta löytyy vaihtoehtoja ja voi tilata mitä tahansa. Kuvassa siis nostalgiasukkulani ajalta ennen internettiä.

Vanhoja sukkuloita


t. Marja

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Pitsiviikon perhonen

Perhonen peltipurkin kukkailla


Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa katsomassa pitsiviikon hulinaa Raumalla. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja yllättävän suuri, kun mukaan luetaan kansainväliset markkinat alueen reunalla. Vanha Rauma on nähtävyys jo sinänsä ja minäkin huomasin olevani kirkon seinämaalauksia ihailemassa ja nypläystarvikekauppaan kurkistamassa, vaikka juuri nyt en ole nypläystä suunnittelemassakaan. Nuorena olen toki yhden talven ajan nypläykseen tutustunut kansalaisopiston kurssilla, mutta siitä on aikaa.  Matka oli antoisa, joskaan ei sujunut täysin kommelluksitta. Erehdyin pysäköimään autoni lehmuksen alle, sillä seurauksella, että auto oli kotiin lähtiessä aivan tahmea. Onneksi huomasin kotimatkan varrella autopesun ja sain tehopesulla auton puhtaaksi. Palvelukin oli huoltoasemalla erittäin ystävällistä.

Hotellihuoneessa viimeistelin tämän viikon kesäperhosen. Perhosen löysin sivulta tipsaroundthehome , Muskaan on lisännyt sinne linkin ohjeeseen . Oikeasti perhosia olisi pitänyt tehdä kaksi, koska ohjeen nimi on Together We Fly Butterfly, mutta minulla oli sukkulassa mukana lankaa vain yhteen perhoseen. Pääsihän tämä perhonen kuitenkin lopulta samaan perhosparveen 19 muun perhosen kanssa pöytäliinalla päällystetylle pahvin palalle.


Käpypitsiyhdistys järjesti pitsiviikolla kahvilan pihalla työpajan tekniikasta kiinnostuneille. Leikkasin kotona muuttolaatikoista palasia ja laitoin vähän töitä niissä esille työpajan yhteydessä esiteltäväksi. Laitoin pöytäliinakankaan palaseen kokoelman uusista ja vahoista perhosista, joita olen tehnyt. Sinne päätyi tämä viimeinenkin perhonen.


Pitsiviikon työpajan ajaksi saatiin aurinkoinen ja lämmin hetki ja päästiin ulkopöydille pois kahvilan sisäosan ruuhkasta. Mukaan otetuista töistä saatiin pieni näyttely seinustalle, tosin tuuli kaatoi minun kevyitä pahvejani. Risto oli viisaampana tehnyt tukevan puisen telineen.  Käpyilystä kiinnostuneita kävijöitä tuli paikalle ja tapahtuma oli oikein onnistunut. Yllättävänä yksityiskohtana voisi mainita, että neulan käyttöä esiteltiin vähintään yhtä paljon kuin sukkulatekniikkaakin. Kesäinen pitsiviikko ja Rauman vanha kaupunki tekivät vaikutuksen ja herättivät haaveen toistaa samalainen työpaja ensi vuonnakin.

Minun pahvinpalasia ja Riston hieno puinen teline

Kokenut käpyilijä Risto opetustyön touhussa

Yhdistyksen puheenjohtaja Maija opastamassa sukkulan käyttöä.

Kesäterveisin,

                    Marja



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Perhoskoru

AG - perhoskoru

Eilen käytiin lasten kanssa Suomenlinnassa viettämässä aurinkoista kesäpäivää ja kotiintulo jäi tähän päivään, siksi päivitän blogia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu sanonta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän perhosen, jonka malli on tullut vastaan netissä useita kertoja. Tein siitä toisen sinisen perhosen kesän perhoskokoelmaani. Angela Gambkan videosarjassa  perhosella on tuntosarvet. Tämä yksityiskohta on jätetty usein pois. Nyt yritin noudattaa ohjetta tunnollisesti ja tein myös tuntosarvet.  Koru on kyllä paljon käytännöllisempi ilman tuntosarvia ja luulen, etten niitä enää itsekään toiste tee.

Lanka on Lizbeth 40 ja helmet on vaihtelevasta varastostani. Mukana on lasihelmiä, muovihelmiä ja jopa 4 puuhelmeä. Haaveeni on, että joskus suunnittelen työn niin huolella etukäteen, että menen helmikauppaan ennen aloittamista. Lopputulos on omalaatuinen, mutta pysyy koossa erilaisine helmineen.


Lasihelmet ovat niin painavia, etten kuvannut tätä kasvien seassa, vaan pöytäliinan kuvioiden päällä. Nuo kokoelmakuvan valkoiset kukat ovat kaatuneet maata pitkin, joten siihen tämäkin perhonen voi lennähtää.

Perhoskokoelma tänään.

Marja


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Sinisiipi

Aunt Ellen's butterfly


Sinisiipinen perhonen tuli seuraksi pienille perhosille. Sukkulaan oli jäänyt sinistä Lizbeth twirlz – lankaa ja käytin sen tähän siniseen perhoseen. Tuo lanka on vaativa kuvattava, se on helpoin kuvata tummalla yksivärisellä pohjalla. Otin kuitenkin mukaan toiseen sukkulaan helpommin erottuvan osittain vaaleamman sinisen langan, sillä sain vähän säännöllisyyttä siipien väritykseen. Olen nähnyt tänä kesänä muutaman perhosen lentävän luonnossakin, mutta harvinaista se on, joten parempi on tehdä itse oma perhoskokoelma.
Malli on tosi vanha ja työläs siksi, että lanka piti katkaista ja päätellä monta kertaa työn aikana. Kuitenkin se on mielestäni vaivan väärti, ja perhonen on kaunis ja herkkä. 
Malli löytyy kirjasta Aunt Ellen’s Tatting Handbook. Alle kuvasin taas tummemmalla taustalla, jolloin värit ja kuviot erottuvat selvemmin.


Perhoset tummalla tyynyllä
Marja


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Perhosia mintunlehdillä

Perhosia mintunlehdillä, malli Sherry Pence ; Hope



Mintunlehdille lennähti perhosparvi. Tänä vuonna kolea kesä on vähentänyt hyönteisten määrää niin paljon, että perhosetkin on parempi tehdä itse. On tietysti kiva, että hyttysistä on ollut tavallista vähemmän harmia, mutta hyönteisetkin kuuluvat luontoon ja kesään. Mahtaako tuo lisääntynyt tuuli kuitenkaan korvata hyönteisiä pölytyksessä, jos tämä on toistuvampi ilmiö ja johtuu ilmaston muutoksesta.
Perhosen tein Sherry Pencen mallilla ”Hope” ja Lizbeth 40 langoilla. Väreiksi valitsin perhosenkeveitä värejä, sillä seurauksella, että auringossa otetusta kuvasta eivät keltainen ja vedenvihreä erottuneet ollenkaan. Täytyi käydä valon eteen ja ottaa kuva omasta varjosta. Tämä valon määrä on niin uskomaton. Talvella sitten kiukuttelen, kun värejä ei saa luonnollisiksi missään keinovalossa ja luonnonvaloa ei ole. Kiva kuitenkin, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa, joissa kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Huomasin, että Anneliinin aarteet blogissa oli myös hyönteisteemalla virkattu ampiaispesä. Ampiaisia en itse halunnut tehdä, kun on liian tuoreessa muistissa viime kesän taistelu ampiaisia vastaan. Silloin laitoin ampiaiselle oman herkullisen omana-etikka ym. lautasen ulos, jotta pysyivät poissa ihmisten lautasilta. Ampiaisia oli viime kesänä meillä tosi paljon ja omenasatoakin verottivat huomattavasti. Anneliinin aarteet-blogista löytyy myös jonkin verran käpypitsitöitä.



Perhoset tummalla taustalla.


Otin perhosista vielä toisen kuvan tummalla tyynyllä, jossa näkyvät selvemmin. Ohjeessa oli tummat reunat ja vaaleat keskustat, mutta kokeilin myös toisinpäin. Onhan tuo vihreävalkoinen selvästi siistimmän näköinen kuin nuo muut, joten värien järjestyksessä olisi ollut hyvä noudattaa ohjetta ja tehdä tummemmat reunat.
Tänään paistaa aurinko, mutta lämpömittarissa on vain +14°C ja ensi viikolla olisi edessä jokavuotinen telttailu lasten kanssa. Täytyy etsiä todella lämpimiä vaatteita ja toivoa edes pientä muutosta säässä.

Marja

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Daalia - liina






Mary Konior, Dahlia



Liina on melko paksusta virkkauslangasta tehty ja liinan halkaisija onkin peräti 22cm. En ole paksusta puuvillalangasta tehnyt mitään pitkään aikaan. Nyt varmaan palaankin ohuempien lankojen pariin. Liinasta tuli pirteä ja kivan kokoinen, pidän liinasta, joka tulee varmasti saman tien löytämään paikkansa, eikä päädy kaapin pohjalle. Muutto on siinä vaiheessa, että käsityötarvikkeet alkavat olla omilla paikoillaan ja nyt pitäisi järjestellä keittiö. Tärkeysjärjestys tässäkin.







Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Liinan aloitus

Mary Konior's doily "Dahlia"

Viimeajat olen purkanut muuttolaatikoita. Pitsikirjatkin ovat vielä vähän missä sattuu, koska pakkasin kirjoja ja papereita painon mukaan tasaisesti kaikkiin laatikoihin, ettei yksittäiset laatikot tulleet liian painaviksi. Kesken tavaroiden järjestelyn lapset halusivat uimarannalle, joten sain liinaa alulle. Lapsen kaveri valitsi virkkauslangan ja Koniorin kirjasta ohjeen Daalialiinaan todeten, että tämä on kaunis. Sain uimarannalla pitsin hyvälle alulle ja lapset saivat uida rauhassa lämpimänä päivänä. Sitten sää taas viileni.

Juhannusaatto oli viileä, silti haaveilin juhannuksesta meren rannalla. Ajettiin 60 kilometriä rannikolle, mutta meri oli harmillisen tyyni. Juuri raikas merituuli oli minun juhannushaaveena.

Sää selkeni rannikolle mennessä ja ilma oli raikas. Lokit tuppautuivat lähelle ja kerjäsivät leivänmuruja häiriten lapsia. Keskikesän luonto oli rauhallinen ja kaunis valkean yön valossa.

Juhannusyö Suomenlahdella

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kännykän suojakuoret


Minulta putosi puhelin lattialle sellaisessa kulmassa, että näyttö hajosi. Puhelin on aina mukana ja siihen on niin tottunut, että on vaikea ajatella mitä kaikkea meni. Sain piuhan kanssa siirrettyä kuvat tietokoneelle, mutta muuten en puhelinta voinut käyttää. Vien vanhan puhelimen vielä korjattavaksi, mutta ostin uuden tilalle. Tämä puhelin on samanlainen kuin tyttärelläni, mutta aina on työlästä opetella uuden puhelimen kommervenkit. Ehkä ne vielä opin. Kameran kannalta tilanne on katastrofi; Vanhassa puhelimessa (samsung K Zoom) oli 20MB kamera ja hyvä zoomaus. Tässä mykyisessä on 13 MB, eikä zoomia juuri lainkaan. Ainakin siltä tuntuu, kun on luksukseen tottunut. Siksi haluan yrittää vanhan korjauttamista. Kuvaaminen oli niin helppoa, huokaus.

Kaupassa oli vain kaksi kuorivaihtoehtoa tähän uuteen puhelimeen, musta kalliimpi ja valkoinen halvempi. Olisin ottanut mustan, mutta myyjä vakuutti tämän valkoisen olevan paljon kestävämpi, joten otin valkoisen. Kotona mietin, että jos tuunaan kotelon omanlaiseksi, niin  siitä tulee siedettävämpi. Tein siis pitsin Mary Koniorin ohjeella ”Queen’s Garter”

Väriksi valitin langan, jossa on sekä jäänsinistä, että lumivalkoista. Se erottuu valkoisesta sopivasti, mutta ei liikaa. En halunnut kovin räikeää kontrastia valkoisen kotelon ja pitsin välillä. Nyt pitsi erottuu selkeästi, mutta ei räikeästi.

Kiinnitin pitsin teksfiksillä ja tekstiili decoupase lakalla. Mietin voisiko texfixiä sivellä laimennettuna koko kotelon yli, jos saisi helpommin puhdistettavan pinnan, valkoinen on niin arka väri. Tätä mahdollisesti kokeilen. Ainahan voin ostaa uuden kotelon, jos tämä nyt kertakaikkiaan menee näissä kokeiluissani pilalle.


Vähän jännittää, miten tuo pitsi kestää tuossa taitekohdassa. Olisi ollut varmaan järkevämpää kiinnittää pitsi pystysuuntaan etupuolelle, mutta halusin vinoon. Jos joudun vaihtamaan koteloa, niin kiinnitän sitten pitsiä vain taipumattomiin osiin. Toivottavasti tämä kuitenkin kestää.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pannunaluset

kasvivärjättyä villaa

Vierailin lampolassa. Siellä karitsa paistatteli päivää lampolan ikkunasta ja laudanraoista siivilöityvässä auringon valossa runsaalla olkikuivikkeella. Mikä sen mukavampi tapa totutella alkavaan kesään, joka tulee tällekin karitsalle olemaan ensimmäinen kesä. Vaikka rotu ei ole suomenlammas vaan Texel, niin lampaat saavat ajattelemaan villalankoja. 

Keväinen karitsa

Kartutin pannunaluskoelmaani kahdella uudella pannunalusella. Ajattelin, että Tämä malli; English Tudor Rose,   sopisi villalankaan. Olen oppinut valitsemaan villalangalle yksinkertaisia malleja, nyt kävi kuitenkin niin, että villalanka oli liian ohut. Pannunalusista tuli liian pieniä, siksi jatkoin vielä  vaikka ohje loppuikin jo.

Keskellä English Tudor Rose


 Langat ovat Koivukorven tilalta Haminasta, lukuun ottamatta tuota nokkosella värjättyä vihreää Saarenmaalaista lankaa. Punainen lanka on verihelttaseitikillä värjättyä. Koivukorven tilalla värjätään lankoja kasviväreillä, jolloin lankojen värit luonnonväreinä sopivat aina toisiinsa. 

Verihelttaseitikkiruusu

Suomenlampaan villa on hyvin pitkäkuituista ja siksi sopii juuri käpypitsitöihin hyvin. Lisäksi siinä on sopivasti rasvaa, joka pitää kädet pehmeänä. On hienoa työskennellä tällaisen kansallisaarteen kanssa. Suomenlammas – suomalainen villa ja kotimaiset kasvit väreinä – melkein tulee isänmaallinen olo näin suomen 100 – vuotisjuhlavuonna.

Villapannunalusia olen tehnyt aiemmin Kelttiläisellä mallilla  ,  kuviolla; Tatting Daisy Motif ja Mustan lampaan villasta



Lämpimin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Korusetti



Muuttokiireissä on kirjoittaminen viivästynyt. 
Mietin ylioppilaslahjaa, en uskaltanut antaa keltaisen sävyisiä korvakoruja, jotka tein pari viikkoa sitten ja jotka tyttärni tyrmäsi saman tien. Tällä kerralla tein väristä, jonka nimi on muistaakseni Autumn spice. Tämän värin hyväksyi 10 vuotias kriitikkonikin.

Istuin tiistaina junassa aamulla neljä tuntia kestävän matkan ja tulin saman matkan illalla takaisin, joten oli aikaa tehdä tämä korusetti. Mallin löysin netistä. Monivärisellä langalla lopputulos oli hauska ja korusta tuli persoonallinen. Haluaisin tehdä itselleni korusetin samalla mallilla. Tämä koru meni lahjaksi, tein onnittelukorttiin pari reikää ja kiinnitin korut reikiin. Koru sopi väritykseltään hyvin kortin kukkakuviin.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!



lauantai 27. toukokuuta 2017

Kaulus



Ompelin vuosia sitten vanhimmalle tyttärelleni mekon, johon kiinnitin tämän aiemmin tekemäni kauluksen. Mekko palveli vuosia kaikilla kolmella tytöllä. Nyt laitoin vanhoja vaatteita pois ja päätin ottaa tämän kauluksen talteen, vaikka mekko menikin kierrätykseen. Mekon klassinen malli ja violetti kuviollinen kangas ovat ajattomia ja kun tahrojakaan ei ollut, niin ajattelin sen vielä jollekin kelpaavan. Harmi, että en huomannut ottaa mekosta kuvaa, ennen kuin irrotin kauluksen.
Kaulus kuului mekkoon, mutta aikanaan tuohonkin pitsiin on tehty niin paljon solmuja ja käytetty aikaa, että en halunnut pitsistä luopua. Ei se enää uuden veroinen ole, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Pidin pitsintekemisessä kahdenkymmenenviiden vuoden tauon ja tämä kaulus on ajalta ennen taukoa. Minulla ei ole kovin paljon vanhempia pitsejä tallella, joten tämä täydentää kokoelmaa. Silloin tein pitsejä enimmäkseen lahjaksi ja tällä samalla mallilla tehty kaulus löytyy ainakin äidiltäni ja siskoltani. Mallivalikoima oli suppeampi ennen internet-aikaa. Minulla oli käytössä vain pari kirjaa ja sitten joku ehkä 80- luvun lopulla ilmestynyt Burdan frivolite-lehti. Mummon vanha sukkulakin oli kunnossa vielä silloin, se oli ihan huippulaatuinen, kun käsityöliikkeestä löytyi lisäksi vain niitä sinisiä ja valkoisia helposti halkeilevia kovasta muovista tehtyä sukkuloita. Onneksi tilanne on tämänkin asian suhteen parantunut vuosien myötä.
Irrotin, pingotin ja höyrytin kauluksen muotoonsa. En vielä kovettanut. Suunnittelin, että voisin tuohon laittaa kevyen kovetuksen vaikkapa tekstiilidocoupage-lakalla, jolloin kaulus kestäisi käytössä ryhdikkäämpänä. En tosin ole ollenkaan varma, että otan tätä kaulusta enää käyttöön. Sen voisi kehystää vaikkapa tauluksi.

 Lanka tuntui pehmeältä puuvillalta ja jäin miettimään, että olenko tässäkin taas käyttänyt kankaasta yli jäänyttä kudontalankaa. Kudontalangoissa oli ohuempia lankoja kuin virkkauslangoissa ja kankaan kudonnasta minulta oli jäänyt lankoja tähteeksi, varmaankin käytin niitä pitseihin.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 20. toukokuuta 2017

korvakorut


Vihdoinkin kevään lämpö saavutti pohjolan. Eilinen äkkihelle tuntui välillä jopa liian kuumalta, Joka tapauksessa kevät tuli konkreetisemmaksi ja luonto alkaa vihertää. Ajattelin tehdä lahjakorvakorut kevään juhlijalle.  Punavihreät helmet näyttivät pussissa tummanpunaisilta ja ajattelin kokeilla niitä. Värivalinta nyt valmiina valossa on erikoinen. Lisäksi huomasin, että yksi helmi on karannut väärään paikkaan. En tiedä onko se oikeasti huono juttu, eikö yksi pieni virhe ole merkki siitä että työ on aito käsityö. 
Mallin löysin Pinterestistä.  ”Malli on ihan ok, mutta ei noilla väreillä” sanoi lahjomaton 10 vuotias kriitikkoni, joten ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Onneksi on vielä aikaa ja ellei ehdi, niin ainahan lahjan voi ostaa, vaikka olisikin mukava viedä itsetehty.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Pieni liina


Valkoisia kukkia ja kosken kuohuja; äitienpäivän elementit. Valkovuokot kukkivat äitienpäivän aikaan. Kosken kuohut ovat kuuluneet minun äitienpäiviin. Mummola oli kosken rannalla. Keväällä koski kuohui voimakkaimmillaan sulamisvesien ansiosta. Kosken partaalla pistäydyttiin äitienpäivinä vielä sen jälkeenkin, kun isovanhemmat olivat muuttaneet taajamaan ja kerrostaloon.  Tässä historia, miksi kuvasin liinan kosken kanssa. Kosken takana kuvassa on mylly, jossa isäni isä teki elämäntyönsä myllärinä. Enää ei koskella voi käydä, mutta kosken kohina on lämmin muisto.

Liinan malli tuli vastaan instagramissa ja se on niin sievä, että en malttanut olla tekemättä. Liinan koko on niin pieni, että juuri ja juuri voisi olla lasinalusena. Tämä liina ei kyllä siihen käyttöön siirry, mutta tällä mallilla voisi tehdä setin lasinalusia. Mietin sitäkin, että olisi nätti pannunalunen villalangalla tehtynä. En ihan vielä ehtinyt sitä kokeilemaan.

Äidille ajattelin viedä ihan oikeita kukkia, valkovuokkoja, jos eivät eilisessä lumisateessa paleltuneet. Kevätsäät ovat olleet todella oikulliset, mutta täytyy vain uskoa, että kesä vielä tulee. Alkuviikosta näin valkovuokkoja tien varrella ja skillat kukkivat pihalla, joten pieni toivo on kevään etenemisestä.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Punaiset korvakorut





Viime päivinä aika on kulunut enemmän siivoamiseen, kuin käsitöihin. Käsiin osui pussi punakeltaisia Swarovski-helmiä. Valitsin punaisen langan (Lizbeth 40) ajatellen sen varmasti sopivan helmien väriin. Noin punainen ympäristö tuntui vähän himmentävän kristallihelmen hehkua, mutta helmi kuitenkin erottuu korussa. Helmen reikä on vähän pieni, muuten kristalli on kyllä kaunista. Pusseja on enemmänkin ja niissä eri sävyisiä helmiä. Täytyy muistaa pussien olemassaolo, niin tulee niitäkin käytettyä.
Meillä on kotona melko monipuolinen helmivalikoima, koska minä en ole ainoa helmen hankkija. Meidän 10v. taiteilija tekee myös helmitöitä. Pääasiassa koruja, korurasioita ja muuta pientä. Pyydetään sitten toisiltamme helmiä tarvittaessa ja joitain pusseja on ostettu yhteisiksikin. Myös muita korutarvikkeita saadaan, vaihdetaan ja lainaillaan toisiltamme. Yhdessä ei kuitenkaan askarrella, neidillä on oma paja omassa huoneessa ja minä teen omat käsityöni yleensä olohuoneessa. On mukava nähdä, että näpertelytaipumus on periytynyt edes yhdelle kolmesta lapsesta.


Kuvassa toinen tytön pöydällä olevista korutelineistä. Minä olen oikeastaan ostanut tämän puisen telineen Saarenmaan matkalta Eestistä ihan omaan käyttööni, mutta tarpeen tullen se on vaihtanut huonetta. Nuo unisiepparikorut on ostettu muistaakseni värin takia kerran torilta ja tuon ylä-osassa olevan frivolite – kaulakorun olen tehnyt pyynnöstä joskus pari vuotta sitten, mutta muut korut ovat neidin omaa tuotantoa.


Toinen korupuu. Harrastus on siksikin kätevä, että kun menee kaverisynttäreille, voi tehdä lahjan itse, eikä välttämättä tarvitse lähteä ostamaan. Korurasiat ovat kauniita, mutta niistä en saanut laittaa kuvaa. Kaksi vuotta sitten toisen luokan todistusten jaossa huomasin yllätyksekseni opettajallakin tuollaiset tarkkaan valituista helmistä tehdyt korut, se oli hauska yllätys.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Hyrrät


Olin tyttären mukana askarteluliikkeessä ostamassa puuttuvia tarroja ja massoja. Huomasin puuhyrrät hyllyssä. Ostin kaksi hyrrää kokeeksi pitsikoristelua varten. Halusin hyrristä värikkäitä ja vaihdoin väriä jokaisella kerroksella. Sain tyhjennettyä viime viikon sinisen kirjanmerkin jäljiltä jääneen sukkulan tuohon siniseen hyrrään. Sininen, punainen ja keltainen yhdessä tuo jotenkin mieleen lapsuuden hyrrät. En tiedä oliko väriyhdistelmä tavallinen vai oliko muisto omasta lapsuudesta niin voimakas, että kuvittelen tuon väriyhdistelmän olevan ainoa oikea hyrrän väriyhdistelmä. Puuhyrrän viimeistelin Viva – askartelumaalin värillä ”Inka Gold”. Väri on hyvin lähellä puuta, kiilto kuitenkin viimeistelee hyrrän siistimmäksi.


Sää on kolea ja kevät antaa odottaa itseään. Eilen satoi isoja rakeita kotimatkalla ja alkuviikolla oli lunta maassa. Vapputunnelmaan virittäytyminen edellyttää vähintään munkin paistoa vielä. Puhalsin muutaman ilmapallon valmiiksi hyrrien kuvaamista varten. Näiden kuvien myötä toivotan Hauskaa Vappua kaikille lukijoille!


video


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Sininen kirjanmerkki


Kevätsää oli tänään todella oikullinen; aamulla oli auton katolla lumikerros ja ulkona suojasää, sitten satoi vettä samalla kun sää viileni. Puolen päivän jälkeen sade muuttui lumeksi ennen kuin sade lakkasi. Iltapäivällä oli kaunis auringon paiste ja pihat vesilammikoita täynnä. Nopeita ja arvaamattomia muutoksia, jotka vaikeuttivat tarkoituksenmukaista pukeutumista, mutta päivästä selvittiin. Lapset tosin kastuivat kotimatkalla koulusta, toivottavasti eivät vilustuneet.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä tämän kirjanmerkin kokoelmaani. Kirjanmerkkiä olen ihaillut tällä sivulla, jolta löytyy myös ohje.  Valitsin langaksi Lizbeth Twirlz 20. Valintaperusteena oli se, että tämä kerä on vain aina valinnassa jäänyt toiseksi.

Väri oli haastava kuvattava. Halusin, että väri on kuvassa luonnollinen ja kuvio erottuu selvästi. Vihdoin löysin tuon kirjankannen, jossa molemmat vaatimukset täyttyivät. Valkoinen säie haittasi vaaleilla taustoilla ja tummilla värisävy muuttui. Seuraavan kirjanmerkin tekisin yksivärisestä langasta, jolloin lopputulos olisi juhlavampi kuten mallissa. Nyt sitten mietin, mitä tekisin noilla sukkuloilla, joissa on tätä lankaa jäljellä. Kirjanmerkki on kaunis ja toivon, että tarttuisin siihen  taas joskus kun sukkulassa on joku toinen lanka.


 Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistipu


Tämän tipukortin tipuihin ohjeen sain käpypitsiyhdistyksen  jäsensähköpostissa. Tipumallin on suunnitellut puheenjohtaja Maija Vaara. Kokeilin ohjetta ja päädyin lopulta tekemään kortin. Tipu on sopivan pieni työ pääsiäisen ajanvietteeksi. Minusta tipu on hieno ja  hyvin aidonnäköinen. Tipuille laitoin seuraksi vihreitä lankoja pääsiäisen ruohoteemalla.  Kortti on kyllä vähän myöhässä lähettämistä ajatellen, tai sitten valmiina ensi vuodeksi.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Risti


Pitkäperjantain teemalla tein kokoelmiini uuden ristin. Tällä kerralla kärsimysviikon ristissä näkyy jo pääsiäisen värit, koska jatkoin samalla sukkulalla, jolla tein koruja aiemmin. Ristiin ei ole ohjetta, tämä on taas junamatkan tuote, jolloin solmumäärät eivät vaihtele ja malli on yksinkertainen, kun keskittyminen on vaikeampaa.
Lapsuudestani muistan, kuinka pitkäperjantaita vietettiin kotona. Pitkäperjantaina ei saanut kyläillä, eikä muutenkaan meluta tai riehua, hiljennyttiin pääsiäisen sanoman mukaan Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Tuolloin Suomi oli lähes yhden uskonnon maa, jossa yhteisön tavat tunnettiin ja niitä kunnioitettiin. Nyt tilanne on muuttunut; uskontoja on tullut merkittävästi lisää ja suomalaisten uskonnottomuus on lisääntynyt. Olin ihmeissäni, kun lapsi sai pitkäperjantaiksi synttärikutsun koulukaverilta. Nyt asettui vastakkain perinne käydä mummolassa tai lähteä juhlimaan. Haaste ei ole helppo, mutta jatkossakin varmaan tulee vastaan. Meillä ollaan sentään käyty pitkänä perjantaina mummolassa, kun minun lapsuudenkodissa mummolavierailukaan ei olisi tullut kyseeseen. Silloin kotoa poistuttiin vain kylän kansakoululle ristinjuhlaan, joka oli jonkinlainen pitkänperjantain hartaus. Aika muuttuu ja on muututtava sen mukana. Mämmiä ajattelin silti syödä tänään, sehän kuuluu perinteisesti pitkäperjantaihin, jolloin ruoanvalmistus on minimissä.

Mietin, olisiko tuo risti kirjanmerkki vai kehystäisinkö sen tauluksi. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja koska ne latistaisivat nuo ristin värikkäät reunukset. Ehkä mallisuunnittelu ei ollut kovin käytännöllistä ja onnistunutta. Riipukseksikin tuo risti on liian suuri.  Kovetin valkoisia keskuskuvioita jonkun verran, joten risti ehkä kestäisi muodossaan ripustettuna seinälle. Värikkäitä reunakuvioita en halunnut kovettaa. Aluksi laitan tämän kirjanmerkkivarastooni, se on varmaan tällä hetkellä järkevin paikka.



Hyvää pääsiäistä pääsiäisen viettäjille ja kaunista kevättä kaikille!

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Koruteemalla vielä



Käsitöille on ollut aikaa vähänlaisesti, mutta jotain silti tein. Jatkoin vielä samalla värikkäällä langalla, kuin viimeksi. Tein korvakorujen mallilla riipuksen, johon lisäsin kolmannen kerroksen. Tein riipukselle kaveriksi korvakorut, joissa jatkoin samaa teemaa muunneltuna.


Tänä iltana harrastuskuljetusten jälkeen yritin tehdä jotain koulun pääsiäismyyjäisiin huomiseksi. Kaardemummamuffinit ovat nopeita leivonnaisia. Ajattelin, että pääsisin tänään nukkumaankin. Koristelin vihreällä tomusokerilla ja suklaakarkeilla. Toivottavasti kuivuvat aamuksi. Keltaista marsipaaniakin ostin, kun koululainen lupasi itse tehdä marsipaanista tipuja koristeeksi. Uni kuitenkin voitti ja on parempi nukkua nyt, kuin olla väsynyt huomenna myyjäisissä. Minun pitäisi vielä kirjoittaa laput käytetyistä leivonta-aineista.

 Pitäisi miettiä mitä voisi tehdä jo etukäteen sukkulalla, ettei tarvitsisi viimeisenä iltana leipoa. Villaiset pannunaluset voisivat olla vaihtoehto leipomuksille. Voi tosin olla, että pannunaluset kuuluvat samaan nolojen myytävien sarjaan kuin patalaput, joita lapset ovat erityisesti kieltäneet myyjäisiin viemästä.

Pääsiäismyyjäisiin

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Korvakorut





Otin junalle lähtiessäni pienen pussin pitsitarvikkeita ajatellen, että junassa on hyvä aloitella kevätpitsiä. Ajattelin etsiä ohjeen puhelimella netistä. Junassa otin pussin esille. Pussissa oli Lizbethin 40 kerä, jossa värinä oli Tropical Punch. Ensin tietysti piti täyttää sukkula ja avasin pussin. Mukana oli sakset, lanka ja koukku, mutta sukkula oli jäänyt kotiin. Harmittelin hetken, mutta sitten muistin vanhentuneen pankkikortin kukkarossani. Leikkasin pankkikortista ”sukkulan”, johon kelasin lankaa. Tein aluksi liian suuren, se oli hankala. Pienentelin pariin kertaan ja sitten tämä viritys oli käyttökelpoinen.

sukkulan korvike

Työ eteni kuitenkin hitaanlaisesti, eli pitäisi opetella tarkoitukseen sopivan pahvisukkulan leikkaaminen. Malliakaan en sitten etsinyt netistä, mahdollisimman yksinkertainen kuvio tuntui nyt hyvältä. Tein keväiset korvakorut. Ajattelin jatkaa samaa teemaa samalla langalla kotona vielä lisää, ihan sukkulan kanssa.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Daaliat

Ensimmäisiä kevätkukkia

Törmäsin Ninetta Caruson daaliaan . Minusta se oli riittävän yksinkertainen ja kaunis malli toteutettavaksi villasta. Talvi on lopuillaan, mutta kevätkukkia saa vielä odottaa, joten nyt on sopiva villadaalioiden kukinta-aika.
Langat ovat kaikki suomalaista villaa, Pirtin kehräämöllä kehrätty. Villantuottajat ovat laiduntaneet mm Seppälän lammastilalla ja Koivukorven tilalla. En tiedä missä näitä voisi käyttää, ehkä koristeena kattauksessa tai kirjahyllyssä. Kukkiin keskelle laitoin afikkalaiset kierrätyslasihelmet. Villalangassa nuo suurimmatkaan helmet eivät ole liian painavia. Ehkä talletan kukat myöhempää käyttöä varten.

Kevät etenee ja luulen, että pian ohuemmat langat alkavat houkuttaa enemmän. Villalankatyöt ovat enemmän talvijuttuja varten.

Villakukkia kivellä


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kaksi kaulakorua


Maaliskuu on vasta puolessa, mutta selviä kevään merkkejä on jo havaittavissa. Ensimmäiset joutsenetkin ovat palanneet kesäksi kotiin. Näin parin ohi ajaessani pellolla. Pysähdyin ottamaan kuvan. Ankealta tuo paluu tähän aikaan näyttää. Pellolla on vielä lunta ja joutsenilla on jalat jääkylmässä sulamisvedessä, ihan tulee itselle vilu pelkästä ajatuksesta. Säätiedotuskin lupaa vielä pakkasia, joten sääliksi käy lintuja.

Tein kaksi korua lapseni lempiväreistä violettista ja vedenvihreästä. Yhdestä korusta oli alun perin puhetta, mutta koska lempivärejä on kaksi ja valinta oli vaikea, niin tein molemmista väreistä korut. Violetin korun malli on Morimoton pitsikirjasta ja lanka on Lizbeth 80. Tämä oli lapsen koruun sopiva. Korusta tuli hento ja riittävän kapea. Tietysti malli olisi voinut olla paksummassa langassa yksinkertaisempi ja pienempi, mutta tämä on kuitenkin koristeellisempi. Näistä kahdesta korusta juuri tämä on minun suosikkini.


Vihreän kaulakorun lanka on Lizbeth 40. Siihen lisäsin pieniä lasihelmiä, jotka osoittautuivat vähän liian painaviksi tälle langalle. Koru pysyy kyllä jotenkin ryhdissä, mutta tukevampikin se voisi olla. Tietysti kuviokin voisi olla tiiviimpi, kaaret olisi voinut kiinnittää renkaisiin keskeltä, jolloin helmien paino ei niin haittaisi. Tämäkin koru menee käyttöön, mutta tuo violetti taitaa olla huolettomampi. Helmiä laitoin mukaan, kun ajattelin niiden olevan kuin vesipisaroita vihreässä korussa. Lasi on yllättävän painava materiaali. Miten se onkin niin vaikea muistaa.

Yhteenvetona toteaisin, että näitä oli kiva tehdä. Työ joutui melko nopeasti ja lisäksi lapsen kaula on pienempi kuin aikuisella, joten pituuttakaan ei tarvinnut niin paljon tehdä. Koruista ensimmäinen lähti jo tänä aamuna kouluun. Toivottavasti joku kaveri huomaa.


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!