perjantai 30. joulukuuta 2016

Mukinlämmittimet

Talvimukit

Juhlapyhien sää on ollut lämmin, mutta sääennustukset lupaavat heti vuoden vaihtumisen jälkeen viileneviä ilmoja. Uusi lumi ja pieni pakkanen ovat kyllä tervetulleita ennen kuin lumi sulaa pihalta kokonaan. En mielelläni luopuisi valkoisesta pihasta tähän aikaan vuodesta.
Talventulon tunnelmissa tein Iittalan turkooseihin Teemamukeihin lämmittimet villalangasta. Langat ovat Koivukorven tilalta  Haminasta.

Villalankapitsi on niin haasteellinen, että suunnittelin jo luopuvani villapitseistä ja katselin villalankoihin sopivia neulemalleja. Tässä oli haastavinta saada kuppiin sopiva pitsi. Tuon takimmaisen mukin pitsistä tuli vähän löysähkö ja etummaisen mukin pitsiä jouduin kiristämään vähän liiankin tiukalle. Kovettaminen varmaan auttaisi ja pitsit asettuisivat sopivan levyisinä mukin ympärille, en kuitenkaan vielä ole kovettanut. Tein lämmittimiin myös pohjat, jotka osaltaan pitävät pitsiä muodossa. Molemmat mallit pysyvät mukissa paikoillaan, mutta jonain päivänä kovetan pitsin toiselta puolelta. Kunhan vain osaan päättää onko se sisäpuoli vai ulkopuoli. Kerään yleensä vähän enemmän kovetettavia töitä kerralla käsiteltäviksi, siksi osa kuvista on aina vielä kovettamatta. Lähes kaikkiin töihin kuitenkin teen vähintään kevyen kovetuksen.


Mukissa haastavaa oli myös korva. Kuvassa takana olevan lämmittimen tein ensin. Siihen oli helppo jättää pitsiin kolo. En tiedä oliko se kuitenkaan järkevä tapa, koska pitsi oli muutenkin vähän löysä. Toisen mukin kohdalla keksin kiinnittää pitsiin pienen rusetin, jonka avulla pitsi pysyy napakammin. Rusettia ei ole tarkoitus avata, lämmittimen saa hyvin pois kupista tuon pikkurusetin kanssakin. Harmittaa etten keksinyt tuota ensimmäisen mukin kohdalla. Täytyy muistaa tuo niksi, jos vielä joskus erehdyn jotain vastaavaa tekemään.

Korvarusetti


Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Katson kulunutta vuotta taaksepäin tyytyväisenä. Olen ehtinyt ottaa arjestani aikaa käsitöille ja julkaista blogitekstejäkin lähes säännöllisesti. Kävijöitäkin blogissa on ollut, mikä kannustaa jatkamaan. Uuden vuoden lupauksia minulla ei ole ollut tapana tehdä, enkä tee niitä nytkään. Tulevasta vuodesta kun tiedän vain, että teemukit pysyvät vähän lämpimämpinä kuin tänä vuonna.

Onnellista vuotta 2017!
toivottaen

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Enkeli




On aatonaatto. Lumi ei ehkä sääennustukista huolimatta sittenkään katoa kokonaan huomiseksi ja saadaan valkea jouluaatto. Onneksi lunta on sen verran, että suojasää ei ehdi sulattaa kaikkea. 
Vien kohta lapset elokuviin ja käyn samalla ostamassa viimeiset jouluostokset. Ruokatarvikkeet ja lahjat on ostettu, mutta joulukukille haluaisin pari kaunista ruukkua. Ei siis ihan tyypilliset viimehetken hankinnat. On mukava, ettei tässä vaiheessa ole suurempaa joulustressiä, vaan voi rauhassa virittyä joulun tunnelmaan.

Jouluksi tein Terry McGuffinin enkelin. Ihastelin enkeliä käpypitsitapaamisessa. Lindholmin Risto on jäsenenä saksalaisessa yhdistyksessä ja Ristolla oli mukana yhdistyksen lehtiä. Lehdessä oli saksannos ohjeesta ja ihastelin enkelin kuvaa. Ohjeen löysin myös netistä .
Tein oikeastaan enkeleitä kaksi, toisen lahjaksi ja toisen itselleni. Jotenkin tuo saparopäinen enkeli on niin herttainen, että olisin mielelläni tehnyt koko enkelparven, mutta aika loppui kesken. Hyvä kun joulusiivousten lomassa sain nämä kaksi enkeliä tehtyä.

Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme – Ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimenvuoteen.
-Anna-Maija Raittila –


Hyvää Joulua!

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!


lauantai 17. joulukuuta 2016

Lumikuusi


Joulun on enää viikko, mutta en ottanut mitään erityistä jouluaihetta, vaan tein talvimaiseman. Talvikuvat sopivatkin aikaan nyt, kun pitkästä aikaa on toiveita kunnolla lumisesta joulusta. Jotenkin lumi kuuluu joulumaisemaan, vaikka meillä ei taida enää kukaan uskoa joulupukkiin, eikä lapsia saa enää ojennukseen vedotoamalla ikkunan takana kurkkiviin tonttuihin.

Olen jo pitempään suunnitellut kokeilevani tätä Mark Myersin Kuusiohjetta . Helmiketju  ei ole tekniikkana vaikea, mutta vaatii keskittymistä. Minä yritin tehdä sitä television äärellä, mikä oli huono idea. Lankakerän lisäksi otin kaksi eriväristä sukkulaa, mutta silti sekoitin välillä sukkulat ja huomasi tehneeni väärällä. En lähtenyt korjailemaan jälkiä, koska malli on armollinen. Lumi kuusessa ei ole tasaista, vaan sinne mahtuu vähän eripituisia ja epäsäännöllisiä lankalenkkejäkin ilman että virheet erityisesti häiritsisivät silmää. Seuraavalla kerralla kyllä yritän muistaa, ettei saa olla liikaa häiriötekijöitä tämän tekniikan kanssa.

Laitoin kuusen taulukehykseen, kun en taas muutakaan keksinyt. Kuuselle kaveriksi tein pupun ja pöllön. Pupun ohje on valittu yksinkertaisuutensa perusteella. Pöllöön vinkkejä otin pinterestistä  ja yhdistelin eri mallien ideoita samaan lintuun. Silminä on pienet lasihelmet.

Taustan värin valitseminen oli vaikea, koska pöllössä on harmaavalkoinen lanka, joka helposti hävisi taustaan silloin, kun valkoinen kuusi erottui selvästi. Vastaavasti vaaleaa taustaa vasten pöllö olisi erottunut selvänä, mutta kuusi hävinnyt taustaan. Taulun taustaväri ei ole täydellinen, vaan kompromissi kotona olevista vaihtoehdoista, kun en nyt kauppaankaan pienen ongelman takia lähtenyt. Etukäteen on välillä vaikea kuvitella miten erilaiselta langat näyttävät erilaisilla taustoilla. Pienet haasteet lisäävät harrastuksen mielenkiintoisuutta ja työt tuovat mukanaan pieniä yllätyksiä.


Marja



 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 10. joulukuuta 2016

kynttilälyhdyt

Villatuikut

Tällä viikolla sää on ollut kylmä ja tuuli on vielä lisännyt pakkasen purevuutta. Minulla ainakin on vielä talveen tottuminen kesken ja olen useampanakin päivänä poikennut huoltoasemalle ostamaan lämpimän kaakaon. Viileän sään materiaalivalintana on lämmin villalanka.

Tein villasta ja Kierrätyslasihelmistä pienet lyhdyt led-tuikuille. Himmeässä kierrätyslasissa valo taittuu kivasti ja helmet tulevat esille. Helmet ovat suuria. Villan keskellä ei voi pitää oikeaa tuikkua, mutta ledeille se käy. Joulutähden punaisen kanssa villa antaa kodikkaan ja lämpimän vaikutelman. Pidän noista pikkulyhdyistä ja kunhan saan joulusiivouksen valmiiksi, niin tuikuille löytyy varmasti paikka ainakin jouluksi.

Villan kanssa on aina sama haaste; solmujen määrää täytyy aina vähentää suunnitellusta. Tässäkin punaisten, suurten helmien kanssa jättäisin solmuluvun vielä vähemmäksi, jos nyt tekisin tuolla mallilla uuden lyhdyn. Vain viimeisessä verihelttaseitikin keltaisessa solmuja on tarpeeksi vähän ja tuikku menee napakasti villakehykseen. Muista tuli vähän väljiä, mutta eipä noita tarvitse siirrellä kun asettaa tuikut paikalleen. Jatkoa varten tämän muistikuvan pitäisi vahvistaa ajatusta kuvioiden pelkistämisestä ja solmujen vähentämisestä villan kanssa. Jospa jo pikkuhiljaa alkaisin oppia villapitsin vaatimuksia kuvioille ja käytölle


Epäonnistunut punajuuriväri ja vihreät helmet

Verihelttaseitikkiväri ja keltaiset helmet

Nokkosvärjäys ja punaiset helmet


Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

  

lauantai 3. joulukuuta 2016

Käpypitsitapaaminen

Näyttely osallistujien töistä

Käpypitsiyhdistys aloittelee toimintaa. Olin mukana käpypitsiyhdistyksen https://www.facebook.com/kapypitsiyhdistys/  ensimmäisessä pitsitapaamisessa Espoossa. Tapaamisessa vaihdettiin vinkkejä ja pitsimalleja. Keskusteltiin langoista, välineistä, muista pitsiyhdistyksistä sekä tarvikkeita myyvistä kaupoista.

Kun pitsejä tulee tehtyä pääasiassa itsekseen omissa nurkissaan, niin muiden käpyilijöiden tapaaminen on juhlaa. Välimatkat vain rajoittavat osallistumista. Espoossa mietittiin käpyilykahvilatapaamisten aloittamista. Käpyilijät voisivat kokoontua vaikkapa johonkin kahvilaan käpyilemään ja vaihtamaan ajatuksia oman maakunnan alueella. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä voisi kokeilla. Tämän idea alueellisesta aktivoitumisesta täytyy pitää mielessä, kun kuukauden kuluttua on uuden vuoden lupausten aika.


Alla kuva Lindholmin Riston jouluisista kynttiläkuusista, jotka koristivat pöytää tapaamisen aikana.

Riston kynttiläkuuset



Marja



 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!


lauantai 26. marraskuuta 2016

pikkuliina


Kävin sunnuntaina tyttäreni kanssa Tampereen käsityömessuilla. Täydennettiin koruaskartelutarvikevarastoa uusilla helmillä. Ostettiin osa helmiä yhteisiksi ja kumpikin löysi helmiä ihan omaan käyttöön. Vietin siis laatuaikaa lapsen kanssa. Kävin Jatan Aitan osastolla, josta olin ajatellut ostavani yhden käpypitsikirjan. Ostin siis Kirjan jonka nimestä ymmärsin vain sanat Tatting lace. Kirjainmerkit näyttävät liian vaikeilta opittaviksi, en taida edes yrittää vaikka mieli tekisikin opiskella ihan uteliaisuudesta.
Uusi kirja


Ensimmäiseksi työksi valitsin kukka-aiheisen pikkuliinan. Värit valikoituvat sukkulantyhjennysperiaatteella. Ajattelin että värit sopivat vuodenaikaan, vihreä on havupuiden väristä ja tuossa kirjavassa langassa vuorottelivat jään sininen ja lumivalkoinen. Sopivia värejä talvea odotellessa. En ihmetele, että valinta osui japanilaiseen kirjaan, sillä olen aina ihaillut japanilaisten pitsien keveyttä ja siroutta.


Messuilta mukaan lähti myös RIntalan tilan luomulankaa myöhempää käyttöä varten.

Rintalan ohut villalanka Vieno

Marja



 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Korusetti

Ruskakorut


Ostin lippuja junamatkalle ja totesin, että aikataulu edellyttää aikaista lähtöä ja vain paikallisjunalla ehtii ajoissa perille. Junan hitaus harmitti vähemmän, kun otin käsityön matkalle. Syksyn värisiä lankoja oli vielä pöydällä, joten ne lähtivät siitä helposti mukaan. Valinta olisi ollut ehkä toinen, jos olisin katsonut ikkunasta avautuvaa lumista talvimaisemaa. Nyt olin siis vielä tämän korusetin ajan ruskan tunnelmissa. Koristeellisuus tulee väreistä, joten malli on ihan yksinkertainen perusmalli.

Tässä halusin kokeilla voisiko leveään työhön laittaa kaksi magneettisolkea. Toimiihan tuo ratkaisu jotenkin käytössä, mutta ovat nuo lukot tavattoman painavia tuohon hentoon pitsiin. Täytyy laittaa ostoslistalle erilaisia korulukkoja, kun varasto on niin vähissä. Rannekorussa magneettilukko olisi kuitenkin kätevä. Ainakin itselläni on joskus haastetta kiinnittää vaikeita lukkoja yhdellä kädellä, siksi halusin kokeilla magneettia.


 Muistelen, että mallin perusohje löytyy Barbara Fosterin kirjasta: Tatting a Potpourri of Patterns. Tätä en voi valitettavasti tarkistaa nyt, kun päivitän blogia reissun päällä ja kotiin on n. 500 km. 

Korvakorut lähikuvassa


Marja

Vielä muistutus ensi viikolla Espoossa olevasta käpypitsitapaamisesta


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Joulukortteja


Vähän aikaista tehdä joulukortteja jo marraskuun alussa, mutta tein kuitenkin. Kun ulkona on hyytävä tuuli ja maassa lunta, niin joulukorttien teko tuntuu ajankohtaiselta. Viime vuonna oli vielä lämmintä syksyä marraskuun puoliväliin asti. Eikä sen jälkeenkään lunta tällä tavalla satanut. ”Vuodet eivät ole veljeksiä”. tänä vuonna talvi tuli aiemmin, mutta mahtaako lumista talvea riittää jouluun asti - aika näyttää.

Ostin kauppareissulla korttipohjia kotiin valmiiksi askartelurupeamaa varten. Meillä lapset ovat yleensä tehneet kortit kummeilleen ja sitten urakoineet kasan kortteja muille sukulaisille ja tuttaville lähetettäväksi. Ajatus joulukorttiaskartelusta oli niin houkutteleva, että tein etukäteen kaksi korttia.


Ohjeen lumisadekortin yhden sukkulan lumihiutaleeseen otin  kirjasta Tatting From Burda. Malli on Three stars, star A.  Hiutale olisi kannattanut kovettaa muotoonsa ennen liimaamista, niin olisi onnistunut paremmin. Nyt olin hätäinen ja laitoin liimalla suoraan korttiin



Yksinkertainen tähtikuvio sopii mielestäni oikein hyvin lumihiutaleeksi. Pienemmät hiutaleet tein lopulta piirtämällä. Kokeilin ensin silkkipaperihiutaleita ja kokeilin valkoisesta jäykemmästäkin paperista. Tarrojakin mietin, mutta loppujen lopuksi päädyin valkoiseen puuvärikynään. Sillä oli helppo tehdä pieniä ja erikokoisia valkoisia hiutaleita. Valkoinen tussi olisi ollut paras, mutta sellaista ei ollut kotona.
Toiseen korttiin käytin villaa. Langan värit ovat epäonnistunut punajuuri ja verihelttaseitikki . Valkoinen lanka on Lizbeth 40. Kynttilöiden runkona on villalangat, josta liekit on tehty. Otin liekkiin vain yhden säikeen kummastakin villalangasta, silti kynttilästä tuli riittävän paksu. Kynttilänjalka olisi voinut olla koristeellisempi, mutta koska tämä oli lähinnä kynttiläkokeilu, tein jalasta mahdollisimman yksinkertaisen. Kynttilänjalkaa kovetin etukäteen vähän, jotta sain sen liimattua edes melkein suoraksi tuohon korttiin. Kynttilän liekit eivät ole hullumpia, jatkan kokeiluja jos ehdin mukaan joulukorttitalkoisiin lasten kanssa.


26.11. käpypitsitapaaminen lähestyy. Kaikki pitsistä kiinnostuneet voivat tulla tutustumaan yhdistyksen toimintaan. Lisätietoa yhdistyksen nettisivulta  ja facebookin  kautta.

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ankarsriipus harjoitus




Olen pitkään ihaillut Angela Gambkan koristeellisia ja runsaita koruja instagramissa .   Tekniikka tuntui kiinnostavalta ja halusin kokeilla. Tarkoitus oli seurata hänen kuvasarjaansa farkkuihin sopivan riipuksen tekemisestä.

Alku sujuikin hyvin, mutta sitten solmujen lukumäärä ei ollutkaan riittävä ja kolmas kerros ei ollutkaan enää mallin mukainen. Annoin sen olla ja jatkoin lisäämällä uuden kerroksen ja helmiä tarpeen mukaan. Koska mietin mallia enkä keskittynyt riittävästi työhön, niin käsialastakin tuli vähän kireä. Lopputulos on kaukana mallista, mutta sain kuitenkin jotakin aikaiseksi ja pääsin vähän jyvälle Angelan tekniikasta, joka kiehtoo edelleen. Tulen jatkamaan harjoitusta vielä.





Tämä malli on taas loistava esimerkki siitä miten frivolite muuntuu moneksi kun luovuutta riittää. En ehkä laita tuota omaa kyhäelmää riipukseksi, rintaneula voisi olla parempi vaihtoehto, tai sitten jätän sen odottamaan, että keksin sille paikan ja käytön.  Työn halkaisija on n.3,5 cm. Sukkulaan tähteeksi jääneestä langasta tein nuo yksinkertaiset korvakorut. Koru on tehty yhdellä sukkulalla ja yhdellä langalla, joten siitä tuli melko tylsä. Laitoin piristykseksi pienen ruskean helmen keskelle ja ruskeat kuparikoukut. Helmet tosin olisivat saaneet olla isompia



Syksyisin terveisin,

        Marja



 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!



perjantai 28. lokakuuta 2016

Lumihiutale



Tällä viikolla saatiin odotettu ensilumi. Lapset irrottautuivat tietokoneista ja älypuhelimista ja pinkaisivat pihalle. Lunta oli vähän, mutta se riitti lumipallon tekemiseen. Lumipallokausi on siis aloitettu. Tämän syksyisen tapahtuman kunniaksi tein lumihiutaleen.

Päätin laittaa lumihiutaleeseen helmiä. Helmen valinta meni tällä kertaa niin, että vanhempien luokse lähtiessäni otin mukaan purkin, jonka helmet sitten olivatkin ainoa vaihtoehto työtä aloittaessani . Olisi pitänyt ottaa pienempiä helmiä, mutta kun oli kiire mummolaan. Mummolassa lapset tapasivat serkkujaan, mikä oli päivän tärkein asia, eikä käsityötarvikkeiden valinnalle tullut järjestettyä aikaa. Lasten viettäessä aikaa keskenään juttelin äidin kanssa ja tein samalla tuon hiutaleen. Lanka oli Lizbeth 40. Malli oli tällä kerralla instagramista.  ( helmet ovat suurempia kuin mallissa, joten vähensin niiden lukumäärää omassa työssäni). 

Kovetin hiutaletta laimentamattomalla Texifixillä. Jos tekisin näitä enemmän, vaikka kuusenkoristeiksi, niin valitsisin kovetusaineeksi laimennetun liiman, jotta myös helmet kovettuisivat kunnolla yhteen ja koristeesta tulisi oikeasti kova. Nyt kun tein vain yhden kappaleen ja tietämättä lopullista käyttötarkoitusta, kovetin vain sen verran, että hiutale pysyy hyvin muodossa. Lankaan nähden isot helmet toivat haastetta. 
Tähti on oikeasti ihan säännöllisen muotoinen, kuvausalusta vain ei ole ihan suora. Tähdessä on myös aidon käsityön merkkinä yksi helmi liikaa. Toki yritin tehdä oikein, mutta vahinko kävi ja huomasin sen vasta kun lumihiutale oli valmis.

Täytyy tästä hiutaleesta todeta, että pidän kyllä enemmän viimevuotisista helmettömistä hiutaleista. Ne ovet herkempiä ja sirompia, vaikka hiutaleiden koko onkin sama.


Lumi suli pois ja lumipallojen tekemiseen tuli tauko. Ehkä seuraavalla lumisateella saadaan jo kokonainen lumiukko.


” Äiti kato mä tein lumipallon, se oli tosi vaikeeta kun on niin vähän lunta ”

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Ruskaliina

Syksyn mausteet


Olen jollain lailla aina ollut syksyihminen ja nauttinut ruskasta. Tänä vuonna punaista on ollut luonnossa hyvin vähän, mutta kelta-oranssi ruska on paikon ollut hyvin kaunis. Halusin herkutella vielä ruskan väreillä ja tein ovaalinmuotoisen pikkuliinan, jonka ohje löytyy Iris Niebachin kirjasta Tatted Doilies.  Liinan lanka on Lizbeth 40, värit Autumn Spise ja Falling Leaves.

Syksyllä ruskan innoittamana otin mallia lehtikasasta ja sekoittin kaksi erilaista kirjavaa lankaa keskenään. Lopulta värit asettuivat liinaan yllättävän selkeästi ja kuvio keskellä hahmottui kirkkaampana, kuitenkin molemmissa kerissä esiintyvä sama punainen väri kokosi liinan yhtenäiseksi ja häivytti lankojen rajaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Syksy tuntuu joka vuosi olevan kiireistä aikaa sekä minulle että perheelleni. Viikko sitten lauantaina vietin päivää pääkaupunkiseudulla, kun lapseni kävi soittamassa Lauttasaaren musiikkiopistolla nokkahuiluseuran katselmuksessa. Sitten tuli heti tiistaina meidän oman Suzuki-yhdistyksen kaksi juhlakonserttia. Kaikki konsertit tarkoittavat lisäharjoituksia ja minulle lasten kuljetuksia ja kotiharjoituksista huolehtimista. Se on ihan kivaa muuten, mutta pitsin tekemiselle ei oikein jää aikaa. Olenkin tehnyt viime aikoina vähän pienempiä pitsejä. Toivon, että talveksi meno rauhoittuu ja saan taas enemmän aikaan sukkuloinnille.


Syksyisen lehtikasan värejä




Marja


Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Syksyn värejä


Pari viikkoa sitten meillä vietettiin 10v kaverisynttäreitä. Unohdettiin ostaa palkintoja kilpailuihin, minkä seurauksena palkinnot otettiin äidin käsityövarastosta. Tällä kerralla palkinnot olivat pieniä korvakoruja., joiden varasto hupenikin huomattavasti. Ajattelin, että olisi hyvä varmuuden vuoksi tehdä pieniä töitä, joita voisi sitten käyttää jatkossa vastaavissa tilanteissa. Siitä lähti ajatus näiden hakaneulojen koristulusta. Minulla oli kotona pussillinen hakaneuloja, joiden pituus oli 2 cm. Koristelin koristehakaneuloja pitsillä. Langaksi valitsin Lizbeth 80, kaksi värisävyä; varisevat lehdet ja syksyn mausteet ihan vain vuodenajan mukaan. tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja kevyitä kuvioita. Mielenkiintoista seurata tuleeko näille syksyhakaneuloille minkäänlaista käyttöä.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 7. lokakuuta 2016

Huovutettuja patalappuja


Järjestelin lankoja ja halusin välillä tehdä jotain villalangoilla. Pienkehräämöissä villan pesu ei ole niin tehokasta kuin suurissa kehräämöissä, joten langassa on vielä runsaasti villan rasvaa jäljellä. Langan käsittelyllä tulee samalla hoidettua kädet lanoliinilla pehmeiksi.

Harjoittelin jälleen huovutusta; neuloin pari patalappua ja patakintaan. Patalapuista tuli huovutuksen jälkeen sopivia, mutta laskin kai kutistuman väärin koska kintaasta tuli turhan leveä. Kinnas täytyy laittaa vielä pesukoneeseen ja yrittää huovuttaa lisää. Jos pituus ei pienene liikaa, niin siitä voi vielä tulla hyvä. Katson sitten kun olen huovuttanut. Keltaiset frivolite-kukat huopuivat hyvin kiinni, eivätkä haittaa patalappujen käyttöä

Patalaput ovat sopivan kokoisia, mutta ripustuslenkeistä tuli liian pitkät. Keittiössäni on patalappukoukut näille lapuille liian lähellä pöytää. Nyt täytyy joko kehittää tuohon lenkkiin solmu, tai lisätä koukkuja keittiöön. Patalappuja ei kannata kutistaa enempää, koska ne ovat juuri nyt sopivan tuntuiset käteen. Kun keksin niille paikan tai saan jotenkin ripustettua nykyiseen koukkuun, niin otan nämä käyttöön. Mustan lampaan villa on kasvanut Seppälän lammastilalla Miehikkälässä  ja keltainen lanka on Eestistä,

Pääsin viime kuussa Latviassa tutustumaan villan käsittelyyn karstaamossa ja kehräämössä. Vanhaan jauhomyllyyn oli tuotu vanhat saksalaiset karstaus ja kehruukoneet. Lisäksi yrityksessä oli ompelimo, jossa tehtiin tuotteita villasta, mm. täkkejä, joiden täytteenä oli karstattua villaa. Paikan nimi oli Konu Dzirnavas. Kuvia villankäsittelylaitoksesta löysin tästä linkistä . Toivottavasti meilläkin kehittyy villanjalostuslaitoksia ja saadaan nykyistä enemmän laadukasta suomenlampaan villaa käsityökäyttöön sen sijaan että menevät eristeeksi tai energiaksi.


Ennen huovutusta otettuun kuvaan jätin sukkulan mittakaavaksi. Pesun jälkeen en enää mittaillut. Valo valehtelee tuossa valmiista töistä otetussa kuvassa niin, että keltainen lanka näyttää lähes valkoiselta, vaikka lanka on ihan samaa, kuin mitä käytin.laukussa aiemmin.

Ennen huovutusta
Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 1. lokakuuta 2016

rintasolkikukka





Rintaneula lasilautasella


Blogin päivittäminen viivästyi, koska olen tehnyt vähän pidempää työpäivää ja jättänyt kotitöitä rästiin. Niinpä pitikin eilen töiden jälkeen kiitää kauppaan ostamaan kaikkea välttämätöntä 10 v kaverisynttäreille viikonlopuksi. Kummallakin oli mukana kaupassa oma ostoslista ja viimehetken luovuuttakin kaupassa käytettiin. Touhusta huolimatta olen saanut kuin saanutkin muutaman solmun aikaan sukkulalla.

Jatkoin vielä sukkuloiden tyhjennystä. Vaaleanpunaisesta junakäsityöstä jäi lankaa ja tein siitä tämän pienen rintaneulan vihreän Aidan kanssa. Vihreä lanka on hiukan paksumpaa kuin vaaleanpunainen, mutta se ei tässä koristeessa haittaa. Helmet ovat askarteluliikkeen lasihelmiä, joissa on vain tuo pinta värjätty.  Soljen halkaisijaksi näillä langoilla tuli 3,5 cm.

Otin kuvan kristallilautasen päällä, tyttäreni mielestä kuva oli hieno, joten valitsin sen. Värit eivät ole aivan luonnolliset, koska kuva on otettu lampun valossa. Päivänvalon aika lyhenee taas. Aamulla ja illalla on jo hämärää, joten pitäisi ottaa varmaan kuvattavat töihin mukaan, että saisi kuvia luonnon valossa. 





Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Japanilaisia kukkia

3D- kukkia



Syksy etenee, mutta viivyin vielä hetken kesän väreissä ja tein kukkasia.

Terachi Yuukon kukkatekniikka herätti uteliaisuuteni ja lopulta ostin hänen viime marraskuussa julkaisemansa kirjan ”3D Flower Tatting”. Valmiita malleja on kirjassa vain kuusi, mutta niistä saa hyvin selville mistä kukkatekniikassa on kysymys. Värivalinta lähti vihreästä langasta, koska sitä oli riittävästi sukkulassa jo valmiiksi. Kyseisen vihreän pariksi valikoitui tällä kerralla keltainen. Malliksi valitsin kirjan toisen mallin, nimeltä Cherrysage. Kirjan kukat oli tietysti tehty punaisella, mutta minun punaiset lankani olivat lähempänä joulunpunaista, joten valitsin toisin. Helmet ovat suurehkoja tuohon malliin, mutta pienemmät eivät sopineet väreihin.


Ajattelin ensin, että kukkanauha voisi toimia rannekoruna ja tekisin siihen vielä korvakorut pariksi, mutta kukista tuli melko painavia. Olen muutenkin huono käyttämään rannekoruja, joten luovuin ajatuksesta. Kukat koristavat jatkossa ehkä jotain kynttilänjalkaa, tai sitten keksin sille paremman käyttötarkoituksen myöhemmin. Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava ja yritän uudestaan, kun olen löytänyt sopivan värisiä pienempiä helmiä tai sitten nykyisiin helmiini sopivampia lankoja.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

torstai 15. syyskuuta 2016

korvakoruja




Sukkuloihin on taas kertynyt erilaisia lankoja, joten tyhjentelin niitä. En oikein ymmärrä miksi laitan sukkulan täyteen, vaikka olisin tekemässä vain jotain pientä. Sitten kun tarvitsisin sukkulaa, niin se täytyy tyhjentää. Sukkulan tyhjentämisessä muuten kuin tekemällä pitsiä ei taas ole mitään järkeä, joten täytyy siirtää inspiraatiota ja tehdä ensin pieniä töitä. Tämä kysyy kärsivällisyyttä. Miten kärsivällinen minusta lopulta tuleekaan, ellen muuta sukkulantäyttöä harkitummaksi. Olisi ehkä olemassa järkevämpiäkin tapoja kehittää kärsivällisyyden hyvettä.

Tein sitten langan tähteistä taas korvakoruja kun ei mielikuvitus riittänyt pitemmälle. Tarvitsin kaksi sukkulaa, joten tyhjensin kaksi sukkulaa. Varastoon jäi vielä tyhjennettäviä sukkuloita.

 

Syysneulomus

Istuskelin pari päivää luennoilla, jonne otin mukaan villalankoja ja puikot, joten sukkulatöihin tuli pieni tauko. Löysin kaapista Novitan Nordic Wool lankaa ja hiukan liian suuret puikot, joilla sitten tein lapaset teinille. En muista onko lapasista pulaa, mutta nyt oli kevyen käsityön tekemiselle tarve. Neulominen luennolla lisää keskittymistä ja halusin oppia tehokkaasti, joten otin välineet mukaan. Voi olla että väritys ei ollut taas ihan teinille paras mahdollinen, mutta ei muitakaan lankoja mukaan löytynyt.

Tuo langan nimi on kyllä harhaanjohtava. Luin vyötteestä, että Nordic langassa on vähintään puolet pohjoismaista villaa. Se vaikutti pieneltä prosentilta, mutta kai heidän on pakko toimia näin saadakseen pienen villamäärän riittämään pidemmälle. Olisi kyllä mukava jos kotimainen yritys kehräisi myös suomalaista villaa. Meillä on olemassa alkuperäisrotu, jolla on pehmeä ja pitkäkuituinen villa, jota mielelläni käytän. Sen ostamiseksi täytyy vain nähdä vaivaa, kun ei sitä löydy marketeista vaan se on ostettava lampureilta tai hyvin varustetuista käsityöliikkeistä.




Marja
 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Neliapilanlehtikirjanmerkki

Apilakirjanmerkki

Syksy etenee ja ruska luonnossa syvenee. Katselin automatkalla puiden keltaisia sävyjä, punaista ei toistaiseksi juurikaan näkynyt. Vihreä kuitenkin on hyvää vauhtia väistymässä. Omenat, luumut, viinirypäleet ja karhunvatut pihalla ovat parasta tähän aikaan vuodesta. Syksyssä on paljon hyviä puolia, mutta valo vähenee ja se harmittaa. Kevään valoon on taas niin pitkä aika. Ei pitäisi pohtia keskitalven pimeitä päiviä vaan nauttia kuulaista, utuisista kauniista aamuista ja loppukesän sadosta. Jokaiselle vuodenajalle on omat aikansa, pitäisi vain oppia ajattelemaan että kuluva kausi on paras ja tuleva toiseksi paras. Silloin tulisi maksimoitua tyytyväisyys nyt ja edessä odottaisi aina ihana vuodenaika erityispiirteineen.

Ihastelin tätä pienen sydämen mallia ja mietin, miten sitä käyttäisin. Ensimmäisen sydämen jälkeen ajattelin, että siitä saisi sievän neliapilan yhdistämällä neljä kuviota yhteen. Neliapilasta tuli massiivinen, kolmiapilana olisi ollut sirompi. Sidoin työhön langan ja päätin nimittää sitä kirjanmerkiksi.  Yritin ottaa kuvaa avoimen kirjan päällä, mutta vaalea väri vähän hävisi vaalean tekstisivun päällä, joten suljin kirjan ja otin kuvan kannen päällä. Kirjanmerkin halkaisijaksi tuli 8 cm, joka toimii kyllä pienemmässäkin kirjassa vaikka kirjanmerkistä ei järin siroa tullutkaan. En lannistunut kokemuksesta täysin, vaan yritin vielä kerran.

Tein yhden sydämen ja laitoin siihen ripustinlenkin, jotta sitä voisi käyttää riipuksena. Malli on sievä ja kaunis, kuten japanilaiset mallit niin usein ovat. Näitä voisi tehdä lisää, kirjanmerkiksikin kävisi pieni sydän sellaisenaan nauhan kanssa.
Lanka on molemmissa sama ja oikeasti kuvan lankaa vihreämpi. Otin kuvan ulkona pilvisellä säällä pihakatoksen alla, siksi värisävy ei ole sama kuin luonnossa. Koska kuvaan tuli ihan kiva värisävy, niin en jatkanut kuvaamisharjoituksia, vaan tyydyin tähän.



Riipus

syysterveisin

Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Violetti pikkuliina


Tämän pienen liinan tein pienellä matkalla. Sitä on siis tehty junassa, lentokoneessa ja linja-autossa. Käsiala vaihteli matkan aikana, mutta se ei mielestäni selitä kokonaan liinan epätasaisuutta. Valkoinen lanka tuntui vähän paksummalta tai siten jätin sen löysemmälle ja tein violetit napakammin. Molemmissa kerissä kyllä luki sama numero 40, joten paremminkin olisivat voineet yhteen mennä. Nyt lopputulos on tämä.

Käytin lentokoneessa koukullista sukkulaa, koska pelkäsin, ettei lentokoneeseen saa viedä virkkuukoukkua. Minun pikkukoukkuni tosin ovat paljon pienempiä kuin virkkuukoukku, joten ehkä ne olisi sallittu. Olen tottunut työskentelemään erillisillä koukuilla ja perinteisillä sukkuloilla ja näin omalla tavallani taidan jatkaakin. Linja-autolla liikuttaessa tie ei ollut ihan tasainen (Baltiassa) ja mietin uskallanko ollenkaan ottaa käsityötä esiin, mutta juuri tuo toiseksi viimeinen, bussimatkalla kokonaan tehty kerros näyttää tasaisimmalta. Tästä viisastuneena voisin sanoa, että pitsin tekemisen onnistumisessa ympäristöä ja liikettä tärkeämpi asia näyttää olevan oma keskittyminen.



Luulen, että johonkin kohtaan liinaan tuli pieni virhe. En sitä löytänyt, mutta lopussa kuviot eivät menneet ihan tasan. Malli on Bomqvist & Perssonin kirjasta Frivoliteter (v. 1967)  ja lanka Lizbeth 40. Liina on pieni, mutta kaunis ja löytää varmasti paikkansa.


Käpypitsiyhdistyksen kuulumisia:


Käpypitsiyhdistys on saanut kotisivun  kapypitsiyhdistys.wordpress.com . Kotisivulta löytyy tietoa yhdistyksestä ja myös linkki jäsenanomuslomakkeeseen. 

Yhdistys järjestää käpypitsitapaamisen 26.11. pääkaupunkiseudulla. Tarkemmat tiedot päivittyvät sivuille syksyn aikana.

Sivut laajenevat vähitellen. Sivuilla on myös lista Suomen käpypitsikursseista (kalenteri>kurssit). Jos tiedät listasta puuttuvasta oman paikkakuntasi kurssista, ole yhteydessä. Nyt olisi hyvä hetki myös mainostaa tutuille kursseja, joilla vielä on tilaa, niin saadaan mahdollisimman monta täyteen.


Marja


 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

lauantai 27. elokuuta 2016

Lisää pannunalusia villasta


Halusin taas kokeilla jotain villasta. Tein ensin Seppälän lammastilan mustan lampaan langasta pienemmän kuvion pannunaluskäyttöä ajatellen. Aloitin ihan perushelpolla kuviolla. Työvälineenä oli mustan työn kanssa neula. Tämän kuvion jälkeen halusin lisää väriä ja otin villavabriikin nokkosenvihreän langan, jota olen aiemmin käyttänyt laukkujen koristeisiin

Mustan lampaan villa
Ensimmäinen versio näytti pieneltä, vaikka halkaisija olikin 14 cm. Lisäsin tuohon vihreä-musta versioon solmumääriä ja ajattelin, että samalla siitä tulisi vähän suurempi. Lopputuloksena alusen halkaisija oli 16 cm, mutta minusta se näyttää harvalta pannunaluseksi joten alkuperäinen solmumäärä oli sopivampi.
Mukana nokkosella värjätty lanka

Toinen muuttamani asia tuohon edelliseen verrattuna on työväline. Otin nyt suuren helmisukkulan ja laitoin villalankaa siihen. Sukkula toimi villassa yllättävän hyvin. Minun käsialani on tasaisempi sukkulan kanssa ja koska lanka kesti sukkulan hyvin, tulen jatkossakin käyttämään tuota helmisukkulaa villalangan kanssa. En tosin tiedä kestävätkö kaikki villalangat sukkulatyöskentelyä, mutta suomenlammas ainakin kestää ja varmaan merino myös. Olen käyttänyt töissäni 100 % villalankaa. Villalangoissa on kuidunpituudessa ja kiillossa eroja rotujen ja lampaiden välillä, siksi lujuus vaihtelee. Sukkalangat, joihin on lisätty polyamidia kestävät varmaan hyvin kaikkia käsityötekniikoita.
Helmisukkula ja villalanka

En ole vielä kokeillut näitä pannunalusia käytössä. Lanka kuitenkin on sen verran paksu, että teepannun kestää varmasti. Kattilan alle en välttämättä laittaisi kumpaakaan. Tein joskus viime vuonna pannunalusia kelttiläisen mallin mukaan. Kelttiläisissä malleissa yleensä kuvion osat risteilevät toistensa lomassa ja työstä tulee paksumpi. Pannunaluskäytössä tämä on loistava ominaisuus.
Helmisukkulan koko verrattuna tavalliseen sukkulaan

Tämän harjoituksen oppi oli tuon suuren sukkulan käyttö villalangan kanssa, luulen että sen suhteen jatkan harjoituksia vielä lisää. Sukkula on siitä kätevämpi, ettei tarvitse miettiä työvälineen kokoa. Neulanvalintaan vaikuttaa aina langan paksuus ja usein täsmälleen oikean paksuisen neulan löytäminen on haasteellista.



Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 19. elokuuta 2016

Rintasolkikukka

Ruusunkukka rintarossissa.


Kummitäti viettää huomenna 80-vuotisjuhlaa. Tietysti olen hankkinut lahjan, mutta tein siihen lisäksi rintarossin, jossa on  ruusun kukka, lehtiä ja nuppu. Ruusun kiinnitin koristamaan lahjapaketin naruja. Toivottavasti täti huomaa ottaa korun pois, ennen kuin heittää paperit ja narut roskiin. Ostetun lahjan lisäksi on mukava antaa jotain itse tehtyä, jolloin lahja on henkilökohtaisempi. Tätikin on tehnyt paljon käsitöitä ja osaa arvostaa itsetehtyä. Tällä hetkellä täti virkkaa tuttaville ja sukulaisille lahjaksi verhoja ja verhokappoja. Käsityötä osaa oikeastaan arvostaa vain toinen käsityöläinen, joka tietää miten paljon aikaa ja työtä on mennyt käsityön tekemiseen.


Rossi lahjapaketin somisteena.
 

Kukan ohje on kirjassa Nuevo modelos en frivolite. Joku tosin on kopioinut sen myös Pinterestiin .

Nuppua aloittelin mallin mukaan, mutta sitten lanka katkesi ja huomasin että nuppu on ihan riittävän suuri noinkin, joten nupussa taitaa lopulta olla mallista vain idea. Vihreät verholehdet on tehty myöhemmin ilman mallia. Myös muut vihreät lehdet on tehty ilman mallia. Tein lehdistä melko yksinkertaiset, kun en halunnut käyttää aikaa miettimiseen. Näin valmista ruusua katsellessa ajattelin, että lehdessä voisi keskiruoti erottua selkeämmin. Jos siis vielä joskus teen vastaavan korun, niin sitten teen toisenlaiset lehdet.

Lankana ruusussa on Lizbeth 40 ja värinä 132 Tropical Punch. Lehdissä on 638 Christmas green. Kukan keskelle laitoin värillisen lasihelmen. Näin elokuussa kukan väri näyttää todella pirteältä ja valoisalta. Luonnon värisävyt ovat nyt vähän tummempia ja syvempiä. Otin Iitissä pellon ohi ajaessani kuvan elokuisesta peltomaisemasta. Siinä on mielenkiintoinen värikartta elokuun väriyhdistelmiin. Harmi, että minulla ei juuri nyt ole noita värejä lankoina. Väriyhdistelmä maisemassa on kyllä mielenkiintoinen ja yllättävänkin värikäs.

Elokuinen värikarttapelto Iitissä
 

Elokuisin terveisin,

Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!

perjantai 12. elokuuta 2016

Korvakoruja

Korvakorut korutelineessä


Täydensin lankavarastoa ja nyt on taas mistä valita. Jäänsininen oli uusi tuttavuus ja halusin kokeilla sitä ensin. Kesä taisi olla niin kuuma, että tuntui hyvältä tarttua jäänsiniseen lankaan. Jäänsinisen langan yhdistin lumivalkoiseen ja viilentävä mielikuvaharjoitus oli valmis. Tosin tällä viikolla tuli syksyn tuntu ilmaan eikä tätä mielikuvaharjoitusta enää niin olisi tarvittu, eteenkään kun kylmetyin tai sain jonkun flunssaviruksen ja eilen töistä tultuani mittasin 38 °C kuumelukeman. Tämä päivä menikin potiessa.
 Tuo violetti väri sopi yksivärisistä langoistani parhaiten jäänsinisen kanssa. Malli on Mary Koniorin kirjasta Tatting with Visual Pattern. Kirjassa malli on pidempänä versiona, tein sen tässä pyöreänä. Tällä mallilla tein aiemmin kynttilälyhdyn somisteen villalangasta. Lisäksi tein pienempiä kukkia sukkulan tyhjentämiseksi. Kaikista tuli loppujen lopuksi korvakoruja. Lankana on Lizbeth 40 ja suuremmalle korulle halkaisijaksi tuli 3,5 cm, pienemmälle n. 2cm. Malli kahdella värillä ja pyöreänä toteutettuna sopii koruihin oikein hyvin. Tekisi mieli kokeilla muitakin väriyhdistelmiä, tosin ei tänään. Tänään jatkan vielä lepäilyä.

Muunnos Mary Koniorin mallista Black Magic


Syysterveisin
Marja

 Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kautta. Kiitos!